Mainitsin edellisissä Hajatelmissani miten olin selvinnyt aamuvuoroista yllättävän kivuttomasti. Se herätti sen verran kummastelua ja ihmetystä, että ajattelin avata teille millainen on perusaamuni aamuvuoroviikolla. BOOOM!! Kello herättää 4:30. Huudan – Vaikene vempain! Ja kirvaan – Ei helevetti voi vielä olla herätys, ja vaikeroin itkua tuhertaen, että eihän? Puen paidan päälle pimeässä väärinpäin. Laahustan keittiön tapaiseen itseksesi tupisten epämääräisiä lauseen puolikkaita ja napsautan edellisiltana lataamani kahvinkeittimen päälle. Lämmitän aamiaiseksi mikrossa edellispäivän gourmet ruokaa vähän, sillä mies tarvitsee kunnon evästä. Viisi minuuttia myöhemmin hoksaan, että syönkin talouspaperia, mutten jaksa välittää. Olen siihen liian väsynyt, joten lisään mauksi Maldonia ja Kukko srirachaa. Sen jälkeen onkin aika kaataa kahvit rinnuksille. Toinen kuppi menee jo paremmin. Sitten paita vaihtoon ja tällä kertaa oikeinpäin. Näin onkin vuorossa perinteinen Jaakobin paini ja nopea tarkastus kellosta, että ehtisinkö suolistooni kahvin aikaansaaman epämukavan tunteen johdosta, käydä istahtamassa saniteettitiloissa. No ei väliä, eikä sitä vaikuta pohdiskella ja puntaroida, sillä hätä ei lue lakia, eikä bussiaikatauluja. Homma hoidettu. Ei muuta kuin takki niskaan lennosta ja munaravia bussille, joka on jälleen myöhässä. Onhan yön aikana ripotellut melkein puolitoista senttiä lunta. Samalla tajuan, että eväät jäi jääkaappiin, mutta olen jo tottunut siihen. Bussissa tarkastan NHL-tulokset ja suomalaisten tehot, sekä vastailen jos yön aikana on tullut viestejä kuumilta äideiltä. Lopulta kun kävelen työpaikan portille läpi tuulen ja tuiskun, niin samalla vannon itselleni, että tänään laitan illalla nukkumaan yhdeksältä tai viimeistään kymmeneltä. Voi miten helppoa itselleen valehtelu onkaan. Siinä missä kaikki aamuviideltä heräävät osakesalkkua kerryttävät käytäväkiitäjät ja muut menestyjät juoksevat ennen töitä maratoneja ja käyvät joogassa, niin minä vaan sähellän ja rimpuilen aamuyön läpi ihan sumussa, kunnes lopulta olen kuin ihmeen kaupalla tavallaan virkeänä ja kajautan ilmoille ’Hyvää huomenta!’ teennäisen pirteästi kuin tv-juontaja. Jossain kohti aamua huomaankin olevani täysin hereillä. Ei näillä otteilla järjestetä minulle liputuspäivää jatkossakaan, mutta aikapitkälti näin ne aamuvuorojen aamut menee. Lupaan tässä ja nyt, että seuraavat Hajatelmat eivät ala aamuvuorotarinalla tai mörökölli minut syököön.
Meillä oli viime viikolla toimituksessa keskustelua kannattaako otsikossa käyttää naida-termiä, vaikka sillä tarkoitettaisiin naida sukuun eli avioliittoa, muttei ilmaisisi sitä selvästi. Minä olin sitä mieltä, että minulle siitä tulee automaattisesti mieleen jotain rivompaa kuin avioliitto, jos sitä ei ilmaistaisi selvästi. Päässä alkaa heti soimaan Xzibitin biisi ’Choke me, spank me, pull my hair’, jostain vuosituhannan vaihteesta. Naida termi tuo heti mieleen raapimisjälkiä selässä ja ronttinaamarin. Eikä voi välttyä mielikuvilta panokeinusta katossa ja hämähäkkiasennoista pitkin seiniä. Naiminen ei ole jotain mitä harrastetaan kun toivotaan, ettei lapset herää. Se on jotain semmoista, että lasten pitää olla vähintään eri postinumero alueella. Naiminen on kielletty ainakin kahdeksassa maassa. Kunnon naimisen jälkeen kannattaa kaiken varalta pyytää Sitramax kuuri ja käydä kirkossa pyytämässä synnit anteeksi, vaikkei olisikaan uskossa. Se on sen verran likaista ja rietasta touhua. Siihen kuuluu käsiraudat ja muut vempaimet. Se on sellaista eläimellistä ryskettä, että sängynpääty hakkaa sementtiseinänkin lommoille ja kun kaksiselkäinen peto päättää raivonsa, niin sänky, eritteet ja osalliset ovat lattialla levällään ja liikkumatta. Siis jos sänkyyn asti on edes päästy. Meiju Suvaksen kappale ’Tulit niin kuin laiva’ kertoo naimisesta. Se on siis niin härski termi. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden tai hellyyden kanssa. Niihin liittyville asioille on muita termejä, joita itsekin käytän mielummin. Joten en suositellut naida-termin käyttämistä otsikossa, vaan jotain neutraalimpaa. Sen keskustelun inspiroimana päätin kuitenkin otsikoida nämä seuraavat Hajatelmani raflaavasti ja kaupitella niitä seksillä. Se on halvin, helpoin ja kyseenalaisin tapa herättää mielenkiinto. Alleviivatakseni mielikuvituksen puutettani varastin otsikon vielä suoraan 80-luvun lopun leffan nimestä. Enkä edes pidä siitä leffasta. Apropoo tuli tässä mieleen, että kannattaa mielikuvien lisäksi miettiä otsikossa oikeinkirjoitusta. Yhdenkin kirjaimen heitto voi muuttaa merkityksen täysin eriksi. Esimerkiksi ’Aika on kulunut siivillä’ mukailisi osuvasti vanhaa sanontaa, mutta jos siitä vahingossa puuttuisi yksi kirjain, niin ’Aika on kulunut siivilä’ olisi aforismi, joka herättäisi monenlaisia ajatuksia ja veisi todennäköisesti mietteet hyvinkin väärään suuntaan.
Vaikka kierrättämisessäni on vielä rutkasti parannettavaa, niin turhan krääsän ostoa välttelen jo suhteellisen onnistuneesti. Tämä juuri ostamani läppärikin on käytetty. Yrityskäytössä ollut ja huollettu läppäri on ekologisempi vaihtoehto kuin uuden ostaminen, jonka valmistukseen on käytetty yhden sarvikuonon painon verran luonnonvaroja. On minulla silti tässäkin heikko kohtani. Nimittäin leffakokoelmani, vaikka sitäkin täydennän välillä esim. Huutonetistä käytettyjä ostamalla, mutta silti pääosin tarjouksesta uusia ostamalla. Tosin täydentäminen on paljon vähäisempää nykyään mitä nuorena, mutta silti. Eteläsuomessa väliaikaisasunnossa minulla onkin ikävä astianpesukoneeni lisäksi leffakokoelmaani. Ei ole sama asia valita leffaa jostain suoratoistopalvelusta, kuin että ensin käpistelisi käsissään fyysistä DVD tai Blu-Ray koteloa. Siinä on oma fiiliksensä ja se asettaa mielen jo valmiiksi oikeaan tilaan. Esimerkiksi jos otan Casablancan kotelon käteeni ja käpistelen sitä, niin mieleen tulee heti Humphrey Bogart valkoisessa smokissa ja Ingrid Bergman säihkyvine silmineen. Traaginen rakkaustarina, mutta heillä on aina Pariisi. Play it once, Sam. For old times sake. Jos otan käteeni Mad Max Fury Road:n, niin voin heti aistia bensan tuoksun ja alan yskiä hiekan pölyä. Lord of the rings extended edition box:sta tietää samantien, että nyt on kyseessä eeppinen hyvän ja pahan mittelö ja tekee heti mieli alkaa sovittamaan suippokorvia päähän. Commandon kotelo kehoittaa laittamaan aivot narikkaan ja nauttimaan menosta. Antaa iso Arskan hoitaa homma kotiin. Let off some steam, Bennett! Moulin rouge suorastaan kiljuu varautumaan värikkääseen musikaaliseen ilotulitukseen tuttujen klassikkobiisien parissa. Hohdon kansikuva pyytää hyvästelemään yöunet, sillä Jack Nicholsonin hyytävä suoritus tulee uniinkin. All work and no play, makes Jack a dull boy. Jotenkin siinä suoratoistopalveluiden valikoimien selaamisessa ei ole samaa fiilistä. Sama pätee kyllä musiikkiinkin. On mukava napata hyllystä Maj karman levy näppeihin. Samantien miettii: Hei onko mun sydän peltiä, kun se kolisee tyhjänä. Mulla on muutama ystävä joilla on melko vaikuttava vinyylikokoelma. Niitä se vasta onkin mukava käpistellä. Se mitä minä todella halusin sanoa oli, että välttäkää turhan krääsän ostamista, uutena ainakin ja suosikaa kiertotaloutta. Siinä lompakko ja luonto kiittää ja kättelee toisiaan sulassa sovussa.
Näin alkaa olemaan ”uuden” läppärini ensimmäiset Hajatelmat paketissa. Kertokaahan halutessanne mitä mieltä olitte ja kannattaako tällä kirjoitella jatkossa lisää vai käyttää ennemmin vaikka verkon painona? Palautetta on aina mukava saada. By the way alan olemaan valmis jo ottamaan kevään ja kesän vastaan. Tässä on nyt koettu vesisateet ja syvä harmaus, syvä kuin synkin suru. Sekä lumi-infernot ja vaakatasossa satava lumi. Tulihan sitä paljon, myönnetään, niin että seinätkin piti kolata. Sitä on sitten seurannut polviin asti ulottuva loska. Täällä on välillä pakkasellakin loskaa. En tiedä miten se edes on mahdollista, mutta aina kun käy pihalla niin kengät ihan märät. Niitä sitten kuivatella hiustenkuivaajalla kun kaikki muut kengät on Oulussa. Eiköhän tässä ole nyt jo kaikki kikat ja konstit nähty? Vai mitä muuta eteläntalvella voi muka enää olla annettavana? Oispa kesä ja Mummotunnelli tai en tiedä onko Mummotunneli mun juttu, mutta U.Kalevan terassihan on mun juttu. Oikeastaan oispa kesä ja grilli-iltamat sekä lettukestit. Näihin mielikuviin ja tunnelmiin. Rock, rauha ja rakkaus!!
Satunnaistoisto 