Joskus pari kolme viikkoa sitten törmäsin ohimennen lausahdukseen ”White wall on Ylen uusi helmi”. En muista enää, että luinko sen jostain vai kuulinko. Se ehti jo unohtuakin, kunnes luin vasta artikkelia suomalaisista laatusarjoista, jossa sanottiin jotenkin, että 5/8 parhaista kotimaisista sarjoista tulee Elisa Viihteestä, 3/8 Yleltä ja miten muut toimijat ovat pudonneet tästä kelkasta täysin. Siinä mulle tuli mieleen, että mikäs se oli se Ylen uusi sarja mitä kehuttiin? No marraskuun puolivälissä alkanut White wall. Aivan! White wall on siis Ylen ja SVT:n yhteistyönä syntynyt 8-osainen jännityssarja. Sarjan idean ja tarinan takaa löytyy Roope Lehtinen, Aleksi Salmenperä ja Mikko Pöllä. Sarjan tarinassa rakennetaan kallion sisään suurta ydinjätteen loppusijoituspaikkaa. Aikataulut painavat päälle, aktivistit hiilostavat ja avajaiset lähestyvät. Samalla kesken kaivausten sattuu onnettomuus ja kallion sisältä paljastuu mystinen valkoinen seinä. Seinälle ei löydy loogista selitystä, eikä kukaan ei tiedä mikä se on. Siinä lähtökohdat tähän mysteeriin. Enkä halua avata tarinaa enempää. Vaikka sarjan tapahtumat sijoittuvat pohjoisruotsiin, niin se on kuvattu Suomessa Pyhäsalmen kaivoksessa. Muutenkin työryhmä on suomalaisvetoinen, mutta sarjan pääkielenä on ruotsi. Roolituksesta löytyy useita tunnettuja ruotsalaisia näyttelijöitä. Suomalaisnäyttelijöistä isommassa roolissa ovat Eero Milonoff ja Anna Paavilainen. Yksi pääosista on langennut myös tunnetulle norjalaiselle Aksel Hennielle. Pohjoismaisin voimin siis mennään ja varsin laadukkaissa merkeissä.
Minulla ei ollut sarjasta ennakkotietoa hirveästi. Oikeastaan vain mielessä kummitteleva kehu ’Ylen uutena helmenä’. Alkuun sarja toi etäisesti mieleen saksalaisen Dark-sarjan, mutta hyvin pian sain huomata ettei tätä kannata lähteä vertaamaan mihinkään. Sillä White wall on sarja, joka kulkee omia polkujaan. Lajityyppiksi voi silti määrittää jonkinlaisen sekoituksen jännitystä ja tieteisdraamaa. Sarjassa valkoisen seinän mysteeriä avataan maltillisesti, mutta sen verran kiehtovasti, että ainakin minä jäin nopeasti koukkuun. Ahminkin sarjan parissa päivässä. Myös tarinan hahmoille annetaan tilaa ja aikaa sen verran, että katsoja ehtii tutustua heihin tarpeeksi. Sarjan tarina sekä vakaa ja uskottava kerronta on kivijalka, jonka päälle on ollut hyvä rakentaa. Sillä scifitarinoissa, kun lähdetään pohtimaan tarinaa filofisten kysymysten kautta, niin on aina vaarassa, että kompastutaan omaan näppäryyteen, haukataan liian isoa palaa tai lähdetään ihan väärille raiteille, mutta White wall pysyy hyvin tekijöidensä hyppysissä, vaikka ikuisuuskysymyksiäkin puntaroidaan ja loppukin jättää tulkinnan varaa. Filosofisten kysymyksien lisäksi sarjassa käsitellään yhteiskunnallisia kipupisteitä, kun ydinjätteen vaarallisuus nostetaan esiin ja ihmisten vastuu siinä. Näin tästä muodostuu useamman teeman kautta monikerroksinen paketti. Nykykatsojalle sarjan rauhallinen tahti voi tuntua pitkäveteiseltä, mutta minut se ainakin kietoi pauloihinsa. Lopputulos onkin kiehtova ja tarpeeksi omaperäinen. Seitsemän miljoonan euron budjetilla toteutettu sarja on saanut Ruotsissa hyvän vastaanoton ja sitä on myyty jo muihinkin maihin, vaikka kansainvälinen kiinnostus on tarkoitus punnita todenteolla vasta ensivuonna.
Apropoo alkuperäinen tarina sijoittui vuoteen 2050, mutta se päätettiinkin sijoittaa nykyaikaan ja Pohjois-ruotsiin.
4/5
Satunnaistoisto 