Tähtien sota tutuksi osa 12: Loppufiilistelyt

Juttusarja päättyy. Loppuun on koottu kaikki aiemmat Tähtien sota tutuksi-artikkelit yhdeksi paketiksi

Kaikki 11 elokuvaa on nyt katsottu, ja en oikein tiedä mitä sitä sitten seuraavaksi tekisi. Vaikka alku olikin vähän nihkeä, niin kyllähän Tähtien Sodan maailmaan tuli uppouduttua ihan kunnolla. Tekisi mieli katsoa kaikki heti uudelleen. Varsinkin se esitrilogia oli alkuun vähän haastavaa katsottavaa kun kaikki oli ihan uutta. Ehkä ne pari ensimmäistäkin tuntuisi nyt paremmilta.

Aikataulutin projektin 2-3 viikon ajanjaksolle, joka ensin tuntui liian tiukalta, mutta lopulta olisin halunnut katsella nopeampaakin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, etten viitsinyt katsoa uusia leffoja ennenkuin olin kirjoittanut edellisestä blogiin. Ja erilaisten kiireiden ja laiskuuden takia niissä aina vähän kesti. Muutenkin olisi ollut fiksumpaa kirjoittaa kaikki artikkelit etukäteen valmiiksi, nyt niitä tuli kirjoiteltua välillä hirveässä kiireessä. Kronologinen järjestys tuntui ihan hyvältä järjestykseltä näiden ensikatseluun, mutta toiselle katselukerralle sopisi varmaankin se 4,5,1,2,3,6,7,8,9 – järjestys. Ainiin olihan siellä ne Rogue One ja Solokin. Solon voi toisaalta katsoa mihin väliin vain haluaa, tai olla katsomatta kokonaan, niin irrallinen se oli näiden muiden seassa. Kronologisen järjestyksen suurimpana plussana pidän ehdottomasti sitä että Episode 1 on heti alta pois.

Esiosatrilogia, eli episodet 1-3, olivat näin jälkikäteen ajateltuna melkoisen halvan oloisia. Suurin osa lavasteista ja tehosteista oli varmasti tehty tietokoneella, ja se näkyi. Tai no onhan ne tehty varmaan uusissakin, mutta tekniikka on onneksi kehittynyt. Myös näyttely oli suurelta osin heikkoa. Plussana kuitenkin jedien runsas määrä, joiden touhuja oli mukava seurata. Tahtikaan ei ollut niin kiivas kuin uusimmissa. Alkuperäistrilogiaa on aikojen saatossa viilailtu ties kuinka paljon, ja ne näyttävätkin edelleen yllättävän hyvältä. Näissäkään ei varsinaisesti hyvin näytelty, mutta jokin oma hyvä fiiliksensä kaikissa kolmessa oli. Viimeiseen trilogiaan olikin sitten käytössä kaikki nykyajan huipputekniikat, ja näyttäviä ne ovatkin. Mutta liika on liikaa, pieni rauhoittuminen välillä olisi ollut paikallaan. Lisäksi mukana oli liikaa hahmoja joilla ei ollut oikein mitään syytä olla mukana. Sivuosista Rogue One oli hyvä elokuva, kun taas Solo: A Star Wars Story oli aika turha. Rogue One saattoi jopa olla näistä kaikista paras. Toisena sitten Imperiumin vastaisku.

Paljon tuli opittua asioita urakan aikana. Tai huomattua asioita joita on tiennyt jo ennestään, mutta joiden merkitystä ei ole ymmärtänyt. Bändin nimiä, nimimerkkejä, vitsejä, kaikenlaisia asioita joille Star Warsit ovat olleet lähteenä. Nyt on myös helpompi olla ja hengittää Satunnaistoiston toimistolla, kun ymmärtää Hampuusin ja Hattaran keskusteluista enemmän. Paljon jäi myös vielä pimentoon, sillä olen nyt jälkikäteen selvittänyt että on olemassa parikin eri animaatiosarjaa jotka avaavat tarinaa lisää. Niitä en kuitenkaan ajatellut katsoa, sillä niitä taitaa olla satoja jaksoja. Kerrottaisikohan jossain niistä, mihin helvettiin se Kiira lähti Solon lopussa? Ja oliko se itse Darth Maul jolle siinä juteltiin?

Vähän tyhjä olo jäi kun elokuvat yhtäkkiä loppuivat, ja olen nyt yrittänyt etsiä jotain tilalle. Ensin aloitin xboxilla pelin Jedi: Fallen Order, joka sijoittuu muutama vuosi Sithin koston jälkeiseen aikaan. Pelin sankarilla on jedivoimia ja valomiekka, joten alkuun kaikki näyttikin hyvältä. Mutta parin ensimmäisen tunnin aikana maailma vaikutti aika tylsältä, eikä mukana ollut yhtäkään tuttua hahmoa elokuvista. Lisäksi kaikenlaista hyppimistä ja kiipeilyä oli liikaa, olisin vain halunnut huitoa valomiekalla. Viimeinen niitti oli jossain luolassa kohdattu jättisammakko, jolta otin kerta toisensa jälkeen selkääni, enimmäkseen siitä syystä että kolmannen persoonan kamera oli liian lähellä. Seuraavaksi aloitin tietokoneella Battlefront 2-pelin. Battlefront 2 on luotu moninpeliksi, mutta mukana on onneksi myös yksinpelikampanja, joka sijoittuu ajallisesti Jedin paluun jälkeiseen aikaan. Tai no osittain päällekäin Jedin paluun kanssa, sillä pelissä nähdään heti alkuun toisen Kuolemantähden tuhoutuminen. Battlefront 2:n yksinpelikampanja on melkoista fan serviceä. Pelin päähahmona on Iden Versio-niminen imperiumin upseeri, joka pelin edetessä loikkaa kapinallisten puolelle. Pelissä päästään kuitenkin pelaamaan useilla tutuilla hahmoilla, kuten esim. Luke, Leia, Han Solo ja Kylo Ren. Avaruudessa taistellaan tie fightereilla, x-wingeillä ja jopa Millenium Falconilla. Tutuista planeetoista mukana ovat ainakin Endor, Naboo, Takodana ja Jakku. Tarina on osa virallista Star Wars-kaanonia, ja se mm. kertoo hieman enemmän Han Solon ja Maz Kanatan suhteesta. Parissa illassa tämän pelasi lävitse, mutta pidin kyllä kovasti. Komean näköinen, kuuloinen ja vauhdikas seikkailu. Toki paikoin tuntui että kyseessä on vain moninpeliä varten luotu mainospeli, sen verran nopeaan tahtiin vaihtuivat hahmot ja paikat. Sitä se varmaan olikin. Kampanjaan on myöhemmin lisätty hieman lisää pelattavaa, pelasin nekin, mutta aivan hyvin olisin voinut jättää pelaamatta enkä olisi menettänyt mitään. Todella keskinkertainen setti oli se. Seuraavaksi aloitin viimein katsomaan Mandalorian-sarjaa, jota Hampuusi ja Hattara ovat seuranneet pidempään. Olin ollut sarjasta tietoinen jo pitkään, ja vaikka sitä oltiinkin kehuttu monessa paikkaa, ei se koskaan ole kiinnostanut kun sijoittuu johonkin tylsään Tähtien sota-maailmaan. Mutta nyt se motivaatio katseluun kummasti löytyi kun kaikki muu oli jo nähty. Sain eilen katsottua kaikki tähän asti saatavilla ovat jaksot, ja olen kyllä pitänyt sarjasta kovasti. Vaikka elokuvista tuttuja hahmoja ei sinänsä olekaan juuri mukana, niin kyllähän sarja ihan Tähtien sodalta tuntuu. Stormtrooperitkin ovat ihan yhtä sokeita kuin ennenkin. Mandalorian on tehty isolla rahalla, onhan käytössä Disneyn pohjaton lompakko. Näyttävä ja vauhdikas sarja, jossa mukana myös hieman vitsihuumoria. Erikoismaininta vielä Baby Yodasta, joka on erittäin veikeä.

Siinä nyt jotain ajatuksia mitä tuli mieleen elokuvista. Oli kyllä mukava projekti kunhan vauhtiin pääsi, vähän harmittaa etten ole aiemmin tähtien sotaa katsonut. Paljon varmaan tulee jatkossakin asioita mieleen mutta katsellaan josko editoin ne sitten vaikka tähän samaan. Seuraavaksi leffaprojektiksi ajattelin katsoa joululeffoja, ja julkaista niistä sitten semmoisia muutaman leffan arviopaketteja lähempänä joulua. Mulla on myös pahamaineinen Star Wars Holiday Special vuodelta 1978, saa nähdä pystyykö sitä katsomaan. Toisaalta koneella odottelisi katsomista myös Berlin Alexanderplatz, joka 15 ½ tunnin kestollaan tuntuu melkoiselta haasteelta. Yhteen putkeen katsottuna siis. Jos jouluna ei pääse uudeltamaalta mihinkään liikkumaan niin ehkä sitten olisi sille aikaa.

Hampuusi:

Ajattelin ensin, ettei minulla oikein ole enää sanottavaa aiheesta. Olen sanonut jo kaiken oleellisen mitä minulla on aiheesta sanottavaa. Joten, kun Hevoshuutaja kyseli halukkuuttani osallistua vielä jälkifiilistelyyn, niin en uskonut voivani tuoda lisäarvoa julkaisuun, sillä hänen tekstinsä oli jo toimiva paketti sinänsä. Yön yli nukuttuani tulin kuitenkin tulokseen, että viedään yhdessä maaliin se mikä yhdessä aloitettiinkin. Minun ei kuitenkaan kannata enää taaksepäin vilkuilla, sillä osuuteni on ollut sitä kokoajan. Joten mitä Star wars rintamalle on kuulunut elokuvien jälkeen. Hevoshuutaja on yrittänyt herättää keskustelua Star wars peleistä, mutta olen periaatteessa lopettanut tietokone/konsolipelaamisen. Jotenkin olen enemmän lauta- ja korttipeli miehiä. Edellinen pelaamani Star wars peli taitaa olla Tie fighter jostain 90-luvun puolivälistä, joten minulla ei ole hirveästi ollut annettavaa pelikeskusteluun.

Sen sijaan toiseen kauteen jo ehtinyt Mandalorian on nyt se juttu. Tämä Disney+:n Star wars sarja kertoo palkkionmetsästäjästä ja hänen seikkailuistaan Baby-Yodan kanssa. Sarjan sydän ja sielu on kuitenkin Baby-Yoda sekä hänen ja palkkionmetsästäjän välinen lämminhenkinen side. Baby-Yoda on hahmona niin hellyyttävä, että hyvä ystäväni lähettää minulle vähintään yhden ”mä en kestä tota Baby-Yodaa”-viestin sydän emojin varustettuna, joka jakson aikana. Olemmekin pöyristyneet kun Baby-Yodasta on liikkeellä teoria, jonka mukaan hänestä kasvaisi tulevaisuudessa Sith versio Yodasta. Vaikka minä olen voiman pimeällä puolella, niin on mahdotonta kuvitella, että Baby-Yodassa olisi mitään pahaa. Mandalorian on siis täysin itsenäinen tarina ja irrallaan elokuvista. Universumi on kyllä sama ja sen tunnistaa, mutta itse tarina ei ole yhteydessä aiemmin nähtyyn. Aikajanalle pistettynä sarjan tapahtumat sijoittuvat 5 vuotta Jedin paluun jälkeen. Sarja on hakenut vaikutteita westerneistä ja samuraielokuvista, mutta silti se on rehellistä scifi-seikkailua. Mandalorian on tyyliltään enemmän paluu Star warsin juurille, kuin nämä tämän vuosituhannen elokuvat. Näyttelijöiden ja jaksojen taso heittelee jonkin verran, mutta kyllä sen parissa vanha Star wars fani viihtyy. Suosittelen tutustumaan. Jos ei minkään muun takia niin Baby-Yodan takia.

Mandalorianin lisäksi olen katsonut Disney+:lta Lego Star wars Holiday specialin. Disney on siis päivittänyt haukutuimman Star wars tekeleen Lego muotoon. 45 minuuttisessa pläjäyksessä viritellään elämänpäivä juhlia, mutta Rey on kiinnostuneempi selvittämään, että mikä hänen opettamisessaan on pielessä, kun Finn:in jedikoulutus ei etene. Hän löytääkin temppelistä mystisen avaimen, joka vie ajanhalki katsomaan miten Yoda opetti Lukea, Obi-Wan Anakinia jne. Kuten arvata saattaa, niin kaikki ei mene kuten oli tarkoitus vaan pahakin pääsee irti, vapaaksi omasta ajastaan ja näin pelkkä tarkkailu vaihtuu seikkailuksi ja taisteluksi pahaa vastaan. Tämä upouusi Holiday special ei ollut niin hauska mitä promomateriaalin perusteella odotin, mutta ajaa asiansa ja on ehdottomasti parempi kuin se alkuperäinen kammotus. Tosin siihen ei paljon vaadita eikä tällä kyllä ole mitään muuta tekemistä sen kanssa kuin nimi. Uusi Holiday special viittailee niin alkuperäistrilogiaan kuin esiosatrilogiaankin, unohtamatta uutta trilogiaa. Myös Mandalorian ja Baby-Yoda huomioidaan, joten Star wars on hyvä olla hallussa laajemminkin, jos meinaa ottaa kopin kaikista vitseistä ja viittauksista. Vaikkei tämän jouluspesiaalin lopputulos vastannutkaan odotuksia, niin on se kuitenkin sympaattinen ja viihdyttää kestonsa ajan.

Mitä tulee tulevaisuuteen, niin on varmasti hyvä, että Skywalkerin perheen saaga on nyt taputeltu. Eikä siihen eikä tuttuihin hahmoihin enää palata. Sillä Star warsin fanijoukko on niin helvetin iso ja niin vaikeasti miellytettävää väkeä, että aivan sama mitä tehdään niin valitetaan joko sitä kun kierrätetään vanhaa tai sitten kun kokeillaan uutta. Varsinkin kun nykyaikana jokaiselle löytyy joku kanava, josta saa äänensä ja mielipiteensä kuuluviin. Sen sai kokea nahoissaan muun muassa Last Jedin ohjannut ja kirjoittanut Rian Johnson, kun kokeili viedä Star warsia rohkeasti uuteen suuntaan. Hän sai vihapostivyöryn niskaansa ja kaiken maailman uhkailuja päälle. En minäkään pitänyt kaikista hänen ideoistaan, mutta kyllä Star wars kaipaa uusia tuulia ja raikkautta. Vanhaa pitää toki kunnioittaa, muttei sitä voi jäädä toistamaan loputtomiin. Rise of Skywalkerin kohdalla ei sitten uskalletukaan jatkaa Johnsonin viitoittamalla tiellä, vaan sammuteltiin Last jedin aiheuttamia tulipaloja nojaamalla taas vanhaan, tekemällä kompromissejä ja yrittämällä selittää ongelmallisia ratkaisuja uusiksi. Lopputuloksena oli kaiken ja koko yhdeksän osaisen saagan päättävän kliimaksin sijaan vain aivan hyvä päätös. Näimpä nyt kun joskus tulevaisuudessa tulee seuraava Star wars elokuva, joka on täysin irrallaan nykyisistä elokuvista ja tutuista hahmoista, niin sillä ei myöskään ole sitä niiden aiheuttamaa painolastia harteillaan. Niin kukaan katsoja ei valmiiksi odota ennakkoon, miten joku uusi tarina tai hahmo toimii ja mihin suuntaan sitä viedään, eikä näin voi pahoittaa mieltänsä siitä. Vaan nyt Star wars voi lähteä rohkeasti hakemaan uutta suuntaa. Sillä kyllä kaukaisella galaksilla on tilaa erinlaisille tarinoille ja visioille. Vai voiko? Minun mielestäni voi ja kannattaa, mutta eiköhän lopeteta tähän. May the force be with you!

osa 1: Matka alkaa

En ole koskaan nähnyt yhtäkään Star Wars-elokuvaa. Tiedän että se kuulostaa uskomattomalta, mutta se on totta. Penskana ei avaruushommat kiinnostaneet juurikaan joten niitä ei silloin tullut katseltua, eikä uusiakaan sitten ole viitsinyt katsoa kun ei mitään mistään tiedä. Ja suoraan sanottuna kaikki hassut robotit ja chewbaccat sun muut vaikuttavat vähän lapsellisilta. Tiedän toki sarjasta jotain hahmoja ja tapahtumia, sekä sen kaikkein suurimman juonipaljastuksen, jolta ei ole voinut välttyä ellei ole asunut tynnyrissä. Vastikään pidettyjen rapujuhlien jälkeisenä aamuna Hampuusi ja Hattara juttelivat Star Warsista ja totesin heille että voisin ottaa urakaksi katsella kaikki elokuvat.

Googlen mukaan Star Wars-elokuvia on 11 kappaletta ja kestoa niillä on hieman yli 25 tuntia. Ei mikään yhden viikonlopun homma. Katselujärjestys aiheutti jonkin verran päänvaivaa. Hampuusi heitti leffojen numeroita jossain järjestyksessä jonka ehdin unohtaakin, joten oli turvauduttava googleen. Googlen mukaan suosittuja katselujärjestyksiä ovat ainakin julkaisujärjestys, kronologinen järjestys, sekä Rinster-järjestys, jossa katsotaan ensin osat 4 ja 5 jonka jälkeen hypätään osaan 1 ja lähdetään taas siitä etenemään. Sitten oli vielä lähes vastaava ”Machete”-järjestys, jossa ykkösosa jätetään kokonaan katsomatta koska se on kuulemma niin huono. Hampuusi kertoi että eräs hänen komea ja fiksu kaverinsakin oli joskus todennut että ykkösosaa ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Mietin myös kehittäväni ihan oman järjestyksen, jossa arpoisin leffat järjestykseen. Ja ehkä välissä katsottaisiin joku leffoista toiseen kertaan, ja joku puoleen väliin ja vaihdettaisiin elokuvaa, ja loppupuolikas katsottaisiin myöhemmin. Lopulta päädyin kuitenkin kronologiseen järjestykseen, jotenkin se tuntuu ensikertalaiselle loogisimmalta. Internetissä myöskin sanottiin että näin elokuvasarjan huonoimmat elokuvat tulevat alkuun, keskivaiheilla nähdään parhaat, ja loppua kohden ollaan taas laskussa, muttei kuitenkaan vajota niin alas kuin mistä lähdettiin. Seuraavassa meikäläisen katselujärjestys:

Episode I: The Phantom Menace (1999)
Episode II: Attack of the Clones (2002)
Episode III: Revenge of the Sith (2005)
Solo: A Star Wars Story (2018)
Rogue One (2016)
Episode IV: A New Hope (1977)
Episode V: The Empire Strikes Back (1980)
Episode VI: Return of the Jedi (1983)
Episode VII: The Force Awakens (2015)
Episode VIII: The Last Jedi (2017)
Episode IX: The Rise of Skywalker (2019)

Aikaa ajattelin tähän käyttää 2-3 viikkoa, riippuen vähän siitä miten vapaa-aikaa riittää. Seuraava elokuvienkatselu-projekti painaa jo päälle, joten enköhän tämän saa äkkiä hoidettua. Katselua varten otin Disney Plus-palvelun josta kaikki elokuvat pitäisi löytyä. Tai no itseasiassa Hampuusi maksoi tilauksesta puolet kun kuvitteli sieltä löytyvän aikuisviihdettä. Ei löytynyt. Ja sitten itse elokuvien pariin. Laitan jokaisesta ensin juonikuvauksen jonka jälkeen päällimmäiset mietteeni. Siltä varalta että joku ei ole katsonut – sisältää spoilereita.

Lisäys: Hampuusikin innostui projektista sen verran että lupasi laittaa jokaisen leffan perään omia kokemuksia ja mietteitään, sekä viljellä jotain pieniä knoppitietoja tällaiselle ensikertalaiselle.

Lisäys 2: Alunperin oli tarkoitus julkaista koko paska yhdessä osassa, mutta tekstiä on ainakin näistä ensimmäisistä tulossa sen verran että parempi jakaa tämä osiin. Ehkä pari-kolme leffaa kerrallaan.

Lisäys 3: Hämis sanoi että parempi julkaista leffa kerrallaan, ei näitä meikäläisen horinoita kukaan jaksa pidempään lukea. Joten jokaisesta elokuvasta tulee oma artikkelinsa.

Episode I: The Phantom Menace (1999)

Elokuvan alkuteksteissä kerrotaan että jonkinlainen ilkeä Kauppaliitto on asettanut Naboon planeetan kauppasaartoon, ilmeisesti tarkoituksena vaatia enemmän avaruusmarkkoja kauppareittien käytöstä. Sillä aikaa kun asiaa yritetään selvitellä jossain Tasavallan kongressissa, lähetetään rauhaa neuvottelemaan jedimestari Qui-Con (Liam Neeson) ja jedioppilas Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor). Kauppaliiton mulkut eivät neuvotteluihin suostu ja yrittävät samantien pistää jedit kylmäksi ja jalat edellä kotiin. Jedit pakenevat Naboohon, ja tapaavat Jar Jar Binksin, helvetin rasittavalla murteella puhuvan avaruusheebon, joka lyöttäytyy jedien mukaan. Porukalla he pelastavat planeetan kuningattaren, Padme Amidalan (Natalie Portman), ja yrittävät paeta. Hommat kuitenkin menee vituiksi ja he joutuvat laskeutumaan kuivan näköiselle planeetalle. Siellä sitten huomataan, että aluksen hyperajomoottori on rikki ja uusi pitäisi saada. Sellainen paikalliselta autokorjaamolta löytyykin, mutta ikävä kyllä jedien avaruusvaluutta on vääränlaista eikä moottoria saada ostettua. No eipä hätiä mitiä, autokorjaamon päällikön orjana toimiva Anakin Skywalker-niminen lapsi keksii, että voisi osallistua johonkin avaruusalusformuloihin ja voittorahoilla sitten laitettaisiin jedien alus kuosiin. Jedit neuvottelevat vielä kaupan päälle Anakinin vapauden ja kisat voivat alkaa. No tottahan tämä pikkulapsi sen kisan voitti ja sitten lähdettiin taas jatkamaan matkaa kohti avaruuskongressia. Ennen lähtöä kuitenkin tavataan vielä ikävänoloinen kaveri Darth Maul, joka oli vissiin lähetetty etsimään Natalie Portmania. Pienet myllyt Qui-Conin ja Darth Maulin välillä ja taas matka jatkuu. Perillä jedit esittelevät Anakinin jedihallitukselle, sillä ovat huomanneet pojalla olevan mad skills. Naboon senaattori Palpatine myös äänestetään Padmen aloitteesta Tasavallan uudeksi kansleriksi. Tämän jälkeen kuningatar Portman lyöttäytyy yhteen Jar Jar Binksin heimon kanssa, ja yhdessä he käyvät sotaan kauppaliiton robottiarmeijaa vastaan. Seuraa helvetinmoiset myllyt, jotka loppuvat kun Anakin jotenkin vahingossa perseilee itsensä taistelualukseen ja onnistuu tuhoaman robottien ohjausaluksen. Lopussa nähdään vielä miekkamyllyt Liam Neesonin ja Darth Maulin välillä. Liam Neeson haavoittuu kuolettavasti ennenkuin viimein Ewan McGregor päästää Darth Maulista ilmat pihalle. Viimeisillä voimillaan Liam vaatii Ewania kouluttamaan Anakinista jediritarin.

Noniin, ensimmäinen Star Wars takana. Onneksi aloitin juuri tästä, ei nimittäin ollut kovin hyvä elokuva. Odotin hieman vakavampaa menoa, mutta tää oli kyllä melkein kuin lasten seikkailuelokuva. Ja ehkä osin siksikin, kun maailma ei ole vielä tuttu, niin Jar Jar Binks ja muut ”hassut” avaruustyypit vähän oudoksutti. Eniten tässä ehkä ahdisti Anakinin mukana olo. Hyvin harvoin lapset saavat elokuvissa onnistumisia aikaan. Niin ei käynyt tässäkään. Se lentokisa avaruusaluksilla tuntui kestävän loputtomiin, ja lopun oma-alotteiset touhut sodan keskellä eivät herättäneet mukavia tunteita. Pojan ihastus kuningatar Amidalaan viimeisteli kokonaisuuden. Skywalker kuitenkin on nimenä tuttu, mutta silloin olen kuullut etunimen Luke. Hieman yritin miettiä yhteyttä näiden välillä, mutta sivuutin asian lopulta, eiköhän se selviä aikanaan. Star Warsien maailmaa tässä avattiin melko vähän, jonkinlainen paha vissiin galaksia uhkaa, kuten leffan nimikin vihjaa, ja jedien touhut tulivat tutuksi. Lisäksi joitain tutun näköisiä tyyppejä esiteltiin, kuten robotit R2-D2 ja C-3PO, sekä jedit Yoda ja Samuel L. Jackson. Valomiekkailuakin nähtiin ihan kiitettävästi. Elokuvan parasta antia varmaan olikin miekkailuhommat, vaikka ei niitäkään ehkä loputtomiin jaksaisi katsella. Aivan hyvin tämä oli kyllä kestänyt aikaa, on kuitenkin jo parikymmentä vuotta vanha leffa. Näytti aivan hyvältä edelleen. Ja kyllähän tässä eteenpäin mentiin jatkuvasti, ei ihan älyttömästi hierottu ja juteltu joutavia. Mutta ei tälle elokuvana voi antaa kyllä kuin semmosen 2/5.

Hampuusi:

Muistan hyvin kuinka kovasti tätä odotettiin silloin jätkien kanssa. Yksi nykyään Ylen leivissä oleva kaverini tiesi kertoa jo 4-5 vuotta aikaisemmin, että George Lucas suunnittelee esiosa trilogiaa. Siihen aikaan ei vielä ollut nettiä joka kodissa, eikä tämmöiset uutiset olleet niin helposti saatavilla. Joten kun episodi 1 viimein tuli, niin se oli kuin märkä rätti vasten kasvoja ja lujaa. Se pettymys oli jotain käsittämätöntä. Eräs lapsuuden ystäväni ja vielä silloin naapurini, jonka kanssa fanitettiin Star Warsia pienestä pitäen, joutui elokuvateatterissa osittain tolpan taakse tai siis silloin Kemin Kinopirtti oli remontissa ja kirjaston auditorio sai hoitaa leffateatterin virkaa sen ajan. Ennen elokuvaa ystävääni harmitti tolppa suunnattomasti, sillä hän joutui katsomaan leffaa kuin Harri Kirvesniemi hiihtää, mutta hyvin nopeasti mieli muuttui. Siinä vaiheessa kun tulee kohtaus jossa isompi kala syö pienen kalan, vielä isompi kala syö sen kalan ja vielä sitäkin isompi syö sen jne, niin ystäväni alkoi pikku hiljaa toivomaan, että tolppa olisi paksumpi ettei hän näkisi mitään, että tämmösiä fiiliksiä oli silloin.

Eikä ne fiilikset ole siitä hirveästi parantuneet myöhemminkään. Olen kyllä katsonut leffan kertaalleen kotisohvaltakin kun ostin Star Wars Complete saga blu-ray boxin joskus back in the days. Tää episodi 1 on mielestäni aivan liikaa koko perheelle tehtyä sontaa ja varsinkin Jar Jar Binks raastaa tällaisen alkuperäisen trilogian ystävän hermoja. Sitten siinä on se loputtomalta tuntuva rallikisa-pätkä, joka on varmaan ympätty mukaan leffaan vaan sen takia, että voitiin tehdä vastaavanlainen konsolipeli ja näin taas käveltiin hymyillen pankkiin. Muistan lukeneeni aikoinani, että kun George Lucas sai tähän täysin vapaat kädet ja oli vielä ympäröinyt itsensä ’jees jees’-miehillä elokuvaa tehdessään, niin kukaan ei uskaltanut haastaa tai kyseenalaistaa hänen näkemyksissään ja näin ollen kaikki ideat ja koko paska toteutettiin miettimättä kahta kertaa, pallottelematta ideoita tai katsomatta asiaa toisesta näkökulmasta. Lopputuloksena on sitten tämmöstä steriiliä koko perheen tussuttelua.

Näin vanhana Star Wars -fanina haluan kuitenkin etsiä tästä jotain hyvääkin, vaikka väkisin, sillä onhan Star Wars paskimmillaankin sentään jotain. Ja sitä paitsi eräs hyvä naispuolinen ystäväni sanoi minulle kerran kun juteltiin Star Warsista, että hän tykkää niistä esiosistakin. Kysyin vielä varmistaen, että ai siitä ekastakin? Hän vastasi jotenkin, että eihän se sillai hyvä ole, mutta kyllä hän tykkää. Joten tästä voi tykätä vaikkei tämä hyvä olekaan. Jotain hyvää kuitenkin. Nimittäin Liam Neeson ja Ewan McGregor ovat hyviä jedeinä ja Natalie Portman pärjää kuningattarena. Sekä se loppukahina valomiekoin Darth Maulia vastaan on ihan makea. Sen lisäksi kyllähän tästä oli mukava poimia kaiken huonon joukosta viitteitä tulevaan (lue alkuperäiseen trilogiaan). Kuinka Anakin ja kuningatar tulevat heti hyvin toimeen ja kuinka Yoda varoittelee Anakinista jne jne. Silti vaikka tätä kuinka katsoo Star Wars lasien läpi niin ei tälle voi antaa isompaa arvosanaa kuin 2+/5 ja siinäkin on Star Wars lisää eli 2+/5

osa 2: Myllyjä ja romantiikkaa

Star Wars-urakan seuraava osa, Attack of the Clones ei etukäteen hirveästi kutkutellut, edellinen elokuva oli sen verran kova pettymys. Mutta eikai siitä suunta voi olla kuin ylöspäin.

Episode II: Attack of the Clones (2002)

Edellisen elokuvan tapahtumista on kulunut jonnin verran aikaa ja taas on Tasavalta ongelmissa. Jotkut avaruuseparatistityypit uhkaavat galaktista rauhaa joten Padme saapuu kongressimestoille äänestämään armeijan muodostamisesta Tasavallalle. Kuningatar Padme yritetään myös salamurhata joten avuksi lähetetään jediritariksi ylentynyt Obi-Wan, sekä tämän opissa oleva Anakin Skywalker. Anakin on jo kasvanut isoksi eikä peittele ihastumistaan Padmeen, katseet ja puheet ovat sitä tasoa että maapallolla niistä joutuisi syytteeseen. Tapahtuu uusi salamurhayritys ja jedit selvittävät tilannetta sen verran että on lähdettävä jonnekin kostealle planeetalle jatkoselvityksiä varten. Obi-Wan lähtee matkaan yksin, kun taas Anakin lähtee Padmen turvaksi Naboohon. Obi-Wanille selviää että vesiplaneetalla valmistetaan klooniarmeijaa Tasavallalle, joka saa hänet epäilemään vilunkipeliä sillä kukaan ei myönnä kyseistä armeijaa tilanneensa. Sillä aikaa Naboolla Anakin kokeilee kaikki kikat saadakseen Padmen rakastumaan itseensä. Ja pikkuhiljaa alkaa näyttää että siinä onnistuukin. Toisaalla Obi-Wan seuraa edelleen johtolankoja ja päätyy aavikkoplaneetta Geonosikselle, jossa saa tietää entisen jedimestarin, Dookun järjestäneen Padmen salamurhayrityksen. Dooku on myös kasaamassa valtavaa robottiarmeijaa. Obi-Wan ehtii tekstaamaan asiasta pikaisesti kotiin ennenkuin jää vangiksi. Anakin on puolestaan tällä välin alkanut ikävöimään äitiään. Anakin ottaa Padmen messiin ja lähtee entiselle kotiplaneetalleen etsimään äitiään. Perillä selviää että äitimuorin ovat siepanneet jotku pahat tyypit ja on luultavasti jo kuollut. Anakin ei kuitenkaan luovuta vaan lähtee etsintöihin. Äiti löytyykin, mutta kuolee Anakinin käsivarsille. Anakinin kasetti menee täysin solmuun ja hän pistää koko kylän kylmäksi. Tasavallan kongressissa taas myönnetään lisää valtuuksia kansleri Palpatinelle, joka ensitöikseen päättää muodostaa uuden Tasavallan armeijan suojelemaan demokratiaa. Anakin kuulee Obi-Wanin vangitsemisesta huhuja ja porhaltaa Geonosikselle Padmen kanssa. Kohta ovat vankina sekä Obi-Wan, Anakin, että Padme. Avaruuscolosseumilla heidät ollaan syöttämässä pedoille ja kaikki näyttää vähän helvetin huonolta, kunnes yhtäkkiä jedit saapuvat paikalle! Jedit kuitenkin jäävät alakynteen valtavan droidiarmeijan edessä ja kaikki näyttää jälleen vähän helvetin huonolta. Kunnes Yoda saapuu paikalle klooniarmeijan kanssa! Dookun robotit laitetaan kaikki lunastuskuntoon ja Dooku pakenee. Lopulta Obi-Wan ja Anakin löytävät Dookun ja käyvät taistoon valomiekoin, mutta Dooku onkin ihan helvetin kova miekkaäiä ja Obi-Wan haavoittuu, ja Anakin menettää toisen kätensä. Paikalle pyyhkäisee vielä Yoda, joka varmasti olisi Dookun vääntänyt siltaan, mutta Dookun onnistuu paeta paikalta. Tämän jälkeen näemme kuinka Dooku tapaa mystisen huppumiehen ja yhdessä he myhäilevät kuinka hommat meni niinku käyä piti. Lopuksi Anakin vie Padmen vihille, the end.

Noniin, täähän oli jo parempi leffa. Ei läheskään niin lapsellinen kuin ensimmäinen osa. Jopa Jar Jar Binks oli onneksi jätetty täysin statistiksi, eikä tässä muita ärsyttäviä hahmoja esitelty. Viimein tajusin että Anakinista tulee Luke Skywalkerin isä sekä Darth Vader, sen verran psykolta kaveri hetkittäin vaikutti. Muutenkin Anakin oli tässä aika isossa roolissa, joka muuten ei olisi niinkään haitannut, mutta olihan huono näyttelijä hommaan palkattu. Hayden Christensen, en ole missään muussa elokuvassa nimeen törmännyt, eikä mikään ihme sillä melkoista hobbytasoa tuntui olevan. Onneksi kuitenkin Natalie Portman oli tässä elementissään, oli mukava seurata neidon esiintymistä ruudulla. Eikä Ewan McGregorkaan huono ollut. Tarina eteni tässä enemmän kuin ensimmäisessä osassa, jotain suurta on selvästi tapahtumassa. Ja kaiken takana on oltava Palpatine, johan sen tavallaan näkee naamasta, ja hupun alta on muutenkin tunnistettavissa. Hiukan ihmettelin kun lopussa klooniarmeija saapui myllyihin mukaan, eikä Dooku muka tajunnut mistä kloonit ovat peräisin. Mutta tämä ilmeisesti olikin vain hämäys ja kloonien oli tarkoituskin osallistua. Näin ainakin internetissä selitettiin. Ihan loogista. Elokuvassa vilahti Death Starin piirustukset, en tiedä mitä se tekee, mutta olen toki nähnyt sen ennenkin. Attack of the Clonesin jälkeen huomasin että kiinnostus jatkoa kohtaan oli kasvanut ja odotin jo seuraavan leffan näkemistä. 2¾/5

Hampuusi:

Episodi 2:n suhteen ensikatselusta ei ole jäänyt hirveästi muistoja. Edellinen osa oli valtava hitti, mutta niin kovan luokan pettymys, että tämä sai odotella katseluaan suosiolla kotisohvalle vai oliko se kaverin sohvalle? Jokatapauksessa ei se ainakaan antanut aihetta riemun kiljahduksiin. Toisella katselulla blu-rayltä sentään lämpenin vähän tälle. Sillä onhan meno kuitenkin nousujohteinen ja ainakin joistain virheistä on opittu. Ehkä siitä syystä tällä kertaa käsikirjoitus krediteissä oli toinenkin nimi George Lucasin lisäksi, joka on mahdollisesti vetänyt punakynää sinne tänne ja sanonut, että ei helevetti tämmöstä ainakaan ja rustaillut sivuja uusiksi. Tosin se käsikirjoitus jättää edelleen toivomisen varaa. Niin ja onhan tässä se järkyttävän typerännäköinen tasohyppelypelin näköinen osuus, voi ristus, siinä puolentoista tunnin jälkeen. Joten on tässäkin omat lapsuksensa ja meininki on edelleen liikaa koko perheen viihteeseen kallellaan. Eikä Anakinin ja Padmen romanssissa ole sitä sen kaipaamaa kemiaa ja sähköä, vaan se tuntuu hieman väkinäiseltä. Joten aika kauas jäädään edelleen toivotusta, mutta suunta on sentään oikea.

Tuli muuten mieleen, että tässähän Jar Jar Binksin rooli on selvästi pienempi kuin edellisessä ja syystäkin. Sillä onhan kyseessä äärimmäisen rasittava hahmo ja George Lucas olikin hukkua viha- ja kritiikkiposti tulvaan koskien Jar Jaria. Silti voi vaan ihmetellä, että miksi helvetissä Jar Jar:sta on tässä tehty tärkeä virkamies senaattiin? Ei voi käsittää, mutta takaisin asiaan niin episodi 1:n jälkeen netissä liikkui teoria, jonka mukaan Jar Jar Binks olisi todellisuudessa Sith Lordi. Ehkä jopa voimakkain Sith ja toimisi yhteistyössä Palpatinen kanssa. Näin ollen ainoastaan teeskentelee helvetin rasittavaa idioottia. Teoria on edelleen katsottavana Youtubessa, useammankin videon toimesta, perusteluiden kanssa. Niissä esitetään argumentteina muun muassa, että kukaan ei ole niin onnekas taisteluissa mitä Jar Jar muka on, vaan todellisuudessa se on kaikki harkittua ja näyttää vain moukan tuurilta. Eikä kukaan iki kuuna kullan valkeana olisi tuollaisen idiootin seurassa, ilman Jedi mindtrickiä, eikä sellainen nousisi ikinä korkeaan virkaan senaatissa ilman Jedi mindtrickiä. Teorian mukaan Jar Jarin voidaan jopa tulkita tekevän elokuvassa Voimaan liitettäviä käsiliikkeitä ja hyppyjä. Eräässä kohtauksessa Jar Jar muka laittaa sanoja Padmen suuhun Jedi mindtrickin avulla. Qui-Gonin hautajaisissa Jar Jar selvästi hymyilee ja hän myös pilkkaa Qui-Gonia tämän selän takana, mutta niin että Anakin näkee ja samalla oppisi epäkunnioittavaksi jedejä kohtaan pienestä pitäen. Sitäpaitsi Jar Jar ja Palpatine ovat kotoisin samalta planeetalta, joten voivat aivan hyvin olla tuttuja aikojen alusta. Teoria siis yrittää väittää, että Jar Jar olisi voiman pimeän puolen vastine Yodalle, mutta koska hahmosta tulikin huippuvihattu episodi 1:n ja sen heikon käsikirjoituksen sekä toteutuksen myötä, niin tämä juonenlanka oli pakko hylätä ja ajaa hahmo kaikessa hiljaisuudessa alas ja kaivaa Dooku hatusta paikkaamaan Jar Jarin sivuun siirtämisen aiheuttamaa tyhjiötä. Tämä teoria heräsi hetkeksi eloon myös, kun uusimman trilogian pahis Snoke esiteltiin, että paljastuuko sen takaa Jar Jar, mutta se siitä. Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä teorian suhteen.

Vedetään tämä loppu positiivisuuden kautta. Ewan McGregor on edelleen hyvä Obi-Wan, Christopher Lee on karismaattinen, vaikkei muuten loista Dookuna ja ihastuttava Natalie Portman parantaa suoritustaan edellisestä osasta ja tekee voitavansa nostaakseen elokuvan tasoa. Vanhana fanina innostuin myös kun Boba Fettin tarinaa avattiin. Niin ja kyllähän siellä vilahtaa kuoleman tähden piirustuksetkin. Yllätyin myös positiivisesti, kun Yodasta paljastui kunnon sähikäinen otettuaan valomiekan esiin. Muistan miten edellisellä katselulla teki mieli hommata itsellenikin sellainen jedikaapu, vaikka salettiin kääntyisinkin voiman pimeälle puolelle. Perhana tässähän meinaa vähän jo innostua, mutta pidetään arvosana silti suht maltillisena, sillä isossa kuvassa tämä ei kuitenkaan vielä yllä korkeammalle kuin 3/5

osa 3: Anakin vaihtaa joukkuetta

Attack of the Clones nostatti jo pientä innostusta Star Wars-elokuvia kohtaan, toivottavasti Revenge of the Sith ei tuota pettymystä.

Episode III: Revenge of the Sith (2005)

Kolmannen Star Wars-elokuvan alussa tekstiseinä kertoo että Tasavalta on murenemassa Kreivi Dookun hyökkästen alla, ja kaikkien harmistukseksi kansleri Palpatinen on kaapannut ilkeä droidijohtaja Grievous. Varsinainen elokuva alkaa rytisten, Obi-Wan ja Anakin käyvät rajun avaruustaistelun päästäkseen Grievouksen alukselle. Aluksella he kohtaavat Dookun ja valomiekat vedetään välittömästi esiin. Dooku – Obi-Wan pari päättyy Dookun voittoon tyrmäyksellä. Anakin sen sijaan kääntää matsin edukseen ja ottelu päättyy tällä kertaa tekniseen tyrmäykseen, Dookun menetettyä molemmat kätensä. Lopuksi Palpatine yllyttää Anakinia veistelemään ilkeältä kreiviltä pään irti, ja psyko-Ana tekee työtä käskettyä. Rankan työpäivän päätteeksi Anakin kuulee kotona ruokapöydässä vaimonsa Padmen olevan pieniin päin. Ilo tulevasta perheenlisäyksestä kuitenkin laantuu pian, kun Anakin näkee inhoittavan unen, jossa vaimonsa kuolee synnytykseen. Sekös harmittaa. Pian hänet pyydetään kansleri Palpatinen puheille, joka nimittää Anakinin jedineuvostoon. Jedineuvostossa asiasta ei riemastuta, mutta lopulta Anakin hyväksytään neuvostoon, kuitenkin ilman jedimestarin arvonimeä. ”Epistä!”, toistelee Anakin epäuskoisena, ja saa vielä tehtäväkseen tarkkailla kanslerin tekemisiä jatkossa. Tämän jälkeen Anakinin pää alkaakin olemaan jo niin pehmeä, että Palpatinella on helppo työ puhua poika pimeälle puolelle, mm. lupaamalla että pimeillä voimilla Padme on pelastettavissa kuolemalta. Lopulta Palpatine paljastaa olevansa itsensä Saatanan veroinen ilkimys, oikealta nimeltään Darth Sidious. Anakin on vielä jollain tavalla todellisuudessa kiinni ja kertoo asiasta jedimestari Samuel L. Jacksonille, joka jedikavereineen lähteekin hakemaan Palpatinen putkaan. Pienen myllytyksen jälkeen jäljellä ovat enää Samuel ja Palpatine, jälkimmäinen pahasti alakynnessä. Anakin pölähtää paikalle ja tekee lopullisen päätöksen siirtyä pimeälle puolelle, ja surmaa Samuel L. Jacksonin. Taistelun aikana Palpatinen kasvot ovat muuttuneet erittäin pahannäköisiksi, eikä kellekään varmasti enää jää epäselväksi mikä hän on miehiään. Palpatine nimeää Anakinin Darth Vaderiksi. Kaiken tämän hässäkän aikana Obi-Wan on ollut etsimässä Grievousta, ja kun kaveri lopulta löytyy, ovat myllyt tosiasia. Yllätys ei ole kotikatsomossa järin suuri kun Grievous pääsee hengestään. Toisaalla Palpatine määrää kloonisotilaat tuhoamaan kaikki jedit. Paljon jedejä kuoleekin, oikeastaan varmaan kaikki paitsi Yoda sekä Obi-Wan. Anakin ei selvästikään enää haikaile pääsevänsä jedimestariksi, ja käy eliminoimassa nuoret jedioppilaat. Tämän jälkeen hän lähtee vielä reissun päälle laavaplaneetalle ja tappaa jotkut separatistijohtajat kuoliaaksi. Palpatine nimittää itsensä kongressin edessä uuden Imperiumin ylikeisariksi ja suurkalifiksi. Obi-Wan käy kertomassa Padmelle, että Anakin on ihan vitun sekaisin ja tiedustelee josko vaimo tietäisi missä mies on. Padme ei kerro, vaikka Anakin siitä kävikin aiemmin ilmoittamassa. Padme lähtee kohti laavaplaneettaa, ja viekas kettu Obi on piiloutunut alukseen. Perillä Padme yrittää puhua Anakinille järkeä, mutta tilanne eskaloituu, kun Obi-Wan ilmestyy aluksesta. Anakin jedikuristaa vaimonsa tajuttomaksi, ja alkaa hillittömät miekkamyllyt luhistuvalla laavaplaneetalla. Samaan aikaan toisaalla Yoda haastaa Palpatinen taistoon. Tiukan väännön päätteksi Yoda joutuu toteamaan kanslerin kovemmaksi kossiksi ja pakenee paikalta. Noin parin päivän miekkojen heiluttelun jälkeen taistelu ratkeaa laavaplaneetalla, kun Anakin menettää toisen kätensä ja molemmat jalkansa, syttyen vielä sen jälkeen tuleen. Obi-Wan on nähnyt tarpeeksi ja lähtee tajuttoman Padmen kanssa pois. VIRHE. Sauna-Timoksi muuttunut, jalaton ja kädetön Anakin ei olekaan kuollut, ja Palpatine saapuu ambulanssin kanssa paikalle. Ambulanssista kaivetaan pahoin kärsineelle psykopaatille uudet raajat ja musta kiiltävä haarniska. Imperiumin plastiikkakirurgit ovat lomilla, joten Anakinin kasvot peitetään kypäränaamari-yhdistelmällä, ja lopuksi asennetaan vielä James Earl Jonesin ääni. Synnytyslaitoksella Padme synnyttää kaksoset, Luken ja Leian, jonka jälkeen hän odotetusti menettää henkensä. Leian adoptoi joku senaattori, joka on näytellyt aiemmin ainakin NYPD bluessa, Obi-Wan ottaa Luken suojelukseensa ja he lähtevät asustelemaan sinne aavikkoplaneetalle missä Anakin asui vielä ensimmäisessä leffassa. Dynaaminen Darth-Duo, Vader ja Sidious ihailevat valmisteilla olevaa Death Staria. Loppu.

Noniin, tässähän tapahtuikin aikatavalla. Vauhdikas avaruusseikkailu paketoi Darh Vaderin syntytarinan mallikkaasti. Aiemmista leffoista poiketen, tässä ei juuri hassutteluja nähty. Päinvastoin, tunnelma oli varsinkin loppua kohden melkoisen synkkä. Tiesin toki jo aiemmin että Anakinista tulee Darth Vader, mutta pääsi yllättämään, että kaveri koki aika kovia ennen sitä. Death Starikin rakentui lopussa, tosin en edelleenkään tiedä mitä se tekee. Tuskin mitään kivoja juttuja ainakaan. Minkähän takia sille on annettu niin enteellinen nimi, eikö takapihalla tapahtuvaa yöllistä nikkarointia olisi helpompi selitellä naapureille jollain kepeämmällä nimellä? Darth Vaderin lisäksi uutena hahmona tavattiin pikaisesti Chewbacca. Chewbacca ei ole millään lailla tuttu hahmo entuudestaan, mutta olen toki tiennyt että sellainen on olemassa. Niin ja Luke ja Leia syntyivät. Lukesta tiedän sen verran että sitä taitaa näytellä Harrison Ford. Leiankin olen nähnyt, mutta en tiennyt että on Luken sisko. Niin ja pomo kertoi että Leialla on joku suomalainen koru kaulassa myöhemmin. Yllätyin kun Obi-Wan jäi elokuvan päätteeksi eloon, jännä nähdä tavataanko kaveria enää. Tuskin ainakaan Ewan McGregorin esittämänä. Revenge of the Sithin aikana käväisi jossain vaiheessa mielessä että nämä Star Warsit on aika huonosti näyteltyjä. Enkä tarkoita nyt Hayden Christensenin salkkaritason suoritusta, vaan noin niinku yleensä. Jotenkin kaikki hahmot vain puhuvat roolinsa läpi, minkäänlaisia tunteita heistä on vaikea havaita. Yhdessä kohtaa nauratti kun Ewan McGregor yllättäen näyttelee sen verran, että hieraisee partaansa kun miettii mitä tekisi seuraavaksi. Sitäkin mietin välissä että nämähän on taidettu kuvata lähes kokonaan vihreätä kangasta vasten. Periaatteessa tämä olisi voitu kuvata vaikka meikäläisen olohuoneessa siis. Yllättävän vähän sitä kuitenkaan huomaa, niin kauan kun siihen ei kiinnittä erityistä huomiota. Joissain kohdissa hahmojen kasvojen valaistus ei oikein tunnu vastaavan ympäristöä, mutta isompia ongelmia ei ole. Selvästi paras elokuva tästä esitrilogiasta, mutta koska en tiedä miten hyviä elokuvia vielä on tulossa, niin en uskalla antaa kuin +3/5. Ehkä voin kaikki leffat nähtyäni vielä arvioida ne uudestaan.

Seuraavaksi olisin jo mielelläni hypännyt niihin alkuperäisiin leffoihin, eli episodeihin 4-6, mutta näköjään välissä on pari jotain uudempaa tuotosta. Toivottavasti ovat edes hyviä.

Hampuusi:

Tämän katsoin itsekseni kotisohvalta Oulussa, aika pian heti kun vaan tuli vuokrattavaksi. Vaikka Kloonien hyökkäys oli askel parempaan, niin en silti ollut vielä vakuuttunut niin paljon, että tallustelisin teatteriin katsomaan. Mitäs tuntemuksia tämä herätti? Noh! Sithin kosto sitoo esiosa trilogian langat yhteen melko onnistuneesti ja petaa pedin valmiiksi alkuperäistä trilogiaa varten. Olen silti sitä mieltä, että jos George Lucas olisi aidosti halunnut kertoa pelkästään tarinan, siitä miten Anakin Skywalkerista tuli Darth Vader, kuten on joskus väittänyt. Niin olisi pitänyt panostaa yhteen eeppiseen elokuvaan 100% ja kertoa tinkimätön näkemys Anakinin traagisesta kohtalosta, synkin sävyin ja ilman rahan kiiltoa silmissä. Se olisi voinut olla kaikkien aikojen paras avaruusseikkailu. Nyt jäi vähän semmoinen maku, että vaikka haluttiin kertoa tarinakin, niin haluttiin ennenkaikkea painaa voitonmaksua ja tyhjentää pajatso kuiviin, lypsämällä rahat faneilta kolmella elokuvalla ja kaikella mahdollisella oheiskrääsällä, leluista peleihin. Näillä eväillä ei nimittäin ollut rahkeita oikeasti laadukkaaseen trilogiaan asti, mutta yhden timanttisen leffan näistä aineksista olisi voinut puristaa kasaan, jos aitoa halua ja laadusta tinkimätöntä tahtoa olisi ollut tarpeeksi. Niin ja kun Hayden Christensen valittiin Anakinin rooliin tuhansien ehdokkaiden joukosta, niin olisi kannattanut valita joku joka osaa näytellä. Siellä joukossa oli mm. sukupolvensa kärkinäyttelijä Leonardo DiCaprio, mutta George Lucas halusi rooliin jonkun tuntemattoman nimen. No semmonen Hayden oli ja sellaiseksi hän vajosikin takaisin ja vielä yllättävän nopeasti. Sillä muistan katsoneeni Haydeniltä Väritetty totuus nimisen elokuvan. Tosin imdb paljasti, että olin nähnyt pari muutakin, mutta ne oli sen tason tekeleitä, ettei mikään ihme että olivat unohtuneet.

Jokatapauksessa Sithin kosto on esiosa trilogian ehdottomasti onnistunein elokuva. Tähän ladattiin synkkyyttä enemmän ja Jar Jar Binks sekä muu hassutteluosasto painettiin minimiin. Toki Anakinin ja Padmen rakkaustarina ei ota vieläkään toimiakseen, mutta tämä on suunnattu jo vähän aikuisempaan makuun ja se toimii. Tosin sekin voi olla puhdasta talousmatematiikkaa, että nyt kun ne uudet fanit episodi 1:n tiimoilta ovat kasvaneet sen verran, että voidaan nyt tehdä tämmöistä. Voi olla, että ajattelen liian kyynisesti, tultuani aikaisemmin niin pahasti petetyksi. Se siitä ja jatketaan positiivisuuden kautta. Oli viimein mukava nähdä kahina Wookie planeetalla, sillä tarinan mukaan jo Jedin paluun loppukahina piti alunperin käydä Chewbaccan kotiplaneetalla, mutta George Lucas päättikin siirtää tapahtumat Endoriin. Sillä söpöjä Ewok-pehmoleluja on helpompi myydä kuin Wookieta. Hupsista karkasin taas kyyniseksi ja sitäpaitsi Hevoshuutajalla Jedin paluu on vasta tulossa.

Otetaampa uusi yritys. Tässä trilogian päätösosassa tunnelma pysyy parhaiten kasassa ja jännite kantaa melko hyvin. Tämä on yllättävänkin ehjä kokonaisuus, kun vertaa noihin kahteen aikaisempaan osaan. Tämä jopa tuntuu Star Wars elokuvalta. Siinä kun Obi-Wan sanoo pettyneenä Anakinille – ”You were the chosen one! It was said that you would destroy the Sith, not join them!”, niin tietää että ollaan asian ytimessä. Jos tähän loppuun vielä kertoisin knoppina, että Samuel L. Jackson sanoi George Lucasille, että tietää kuolevansa trilogian päätösosassa eikä suostu tekemään elokuvia ellei hänen hahmonsa saa näyttävää ja kunniakasta lähtöä. Samuelin toive toteutettiin. Eiköhän paketoida tähän tämä esiosa trilogian viimeisen osan käsittely. Tarkoitus oli käsitellä tämä positiivisemmassa sävyssä, mutta jossain meni vikaan. Tämä seikkailu kaukaisessa galaksissa on kuitenkin jo oikeasti aivan hyvä elokuva. Ai niin, vielä arvosana Sithin kostolle. Annetaan pisteiden puhua puolestaan. Annan 3½/5

osa 4: Han Solon hassuttelut eivät naurata

Solo: A Star Wars Story (2018)

Jossain ikävällä planeetalla asustelee nuori mies nimeltään Han (Alden Ehrenreich). Han on aina halunnut lentäjäksi, ja on vakuuttunut siitä että hänestä tulisi maailman paras lentäjä. Yhdessä tyttöystävänsä Kiiran (Qi’ra) kanssa he yrittävät paeta planeetan julmaa orjuutusilmapiiriä, mutta suunnitelma onnistuu vain puoliksi kun pelkästään Han pääsee pakoon. Kiiraa muuten näyttelee Game of Thronesin lohikärmesnainen (Emilia Clarke). Perseaukinen ja etsitty Han värväytyy Imperiumin armeijaan, ja saa kokonimekseen Han Solo. Muutama vuosi myöhemmin, Han sotii jalkaväen mukana jossain mudassa, ja tapaa kolme rosmoa. Tobias Beckett (Woody Harrelson), Val (Thandie Newton), sekä nelikätinen E.T. ovat suunnitelleet ison keikan, johon Han Solo kovasti haluisi mukaan. Rosmot nauravat ehdotukselle ja ilmiantavat Solon securitaksen ukoille, jotka heittävät miehen tyrmään. Tyrmässä on jo entuudestaan lusimassa Chewbacca, joka jostain syystä on hirvittävän vihainen ja käy Han Solon päälle. Han Sololla on kuitenkin ollut koulussa valinnaisena kielenä chewbacca-kieli, ja yhdessä he onnistuvat laatimaan pakosuunnitelman. Pako onnistuu, ja kaksikko löytää rosvokolmikon joka on juuri lähdössä planeetalta haneen. Sinnikkyys palkitaan kun Beckett kutsuu Han Solon ja Chewbaccan alukseensa. Seuraavaksi ollaankin jo keikalla, porukan tarkoituksena on varastaa jotain arvokasta ja stydiä avaruuspolttoainetta. Keikka menee kuitenkin persiilleen kun samaan aikaan varkaisiin tulee jonkinlainen toinen rosvojoukkio. Kaikki avaruuspolttoaine valuu kankkulan kaivoon, jonka lisäksi Beckettin vaimo Val kuolee. Kuten kuolee myös nelikätinen E.T. Hans Solo, Beckett ja Chewbacca vetävät selittelyhanskat käteen ja lähtevät tapaamaan keikan tilannutta Dryden Vosia (joku britti jonka nimeä en saanut mieleeni leffan aikana.) Vosin hulppealla avaruushuvijahdilla on juuri bibikset menossa, ja yllättäen Han Solo tapaa siellä entisen tyttöystänsä Kiiran. Tämähän on oikein ilon ja onnen päivä, ajattelee Han, mutta saa pian kuulla että Kiira työskentelee Dryden Vosin oikeana kätenä. Tapaaminen Vosin kanssa ei myöskään herätä kolmikossa hyviä fiiliksiä, sillä mies ilmoittaa porukan lähtevän kotiin jalat edellä jos ei avaruuspolttoainetta ala jostain löytymään. Han Solo keksii ihan järjettömän suunnitelman, jossa jalostamatonta polttoainetta varastetaan jostain kaivokselta, jonka jälkeen se kuskataan toiselle planeetalle jalostettavaksi. Dryden Vos sanoo että ei vittu jätkät te ootte sekaisin, mutta antaa kuitenkin mahdollisuuden, ja laittaa Kiiran mukaan katsomaan että kaikki menee hyvin. Seuraavaksi pitäisi kaivaa jostain avaruusalus jolla keikka suoritetaan. Kiira kertoo tietävänsä yhden kovan salakuljettajamiehen, Landon, jolta voisi ehkä alusta lainata. Han Solo haastaa äijän avaruuspokeriin, tarkoituksenaan voittaa alus itselleen. Suunnitelma epäonnistuu kun viimeisessä pelissä Landon kädestä löytyy pari ässää, Charmander sekä Jussi Limppu, Leipurin poika. Tämän jälkeen on pakko ottaa Lando keikalle mukaan ja hänelle luvataankin osuus tuotoista. Seuraavaksi Lando esittelee karvanopilla varustetun kiiturinsa, Millenium Falconin. Perillä laitetaan hösseliksi ja pistetään kaivosplaneetan robotteja urakalla romuksi. Kiira esittää jonkin erikoisliikkeen nimeltään teräs käsi. Torille! Avaruuspolttoaineet saadaan kyytiin ja lähdetään helvetin kovaa kyytiä jalostamaan sitä jonnekin jalostusplaneetalle. Matkalla harmeja aiheuttaa Imperiumin alukset sekä musta aukko. Perille kuitenkin selvitään yhtenä kappaleena, mutta harmeja ilmestyy lisää kun ensimmäisen keikan pilanneet rosvot saapuvat taas paikalle. Selviää että kyseessä onkin jokin ihmisoikeusjärjestö jonka mielestä avaruuspolttoainetta ei pitäisi toimittaa rikollisiin käsiin. Han vakuuttuu heidän inhimillisyydestään ja aikoo kusettaa mafiapomo Vosia. Vosin aluksella suunnitelma kuitenkin laukeaa reisille, sillä Beckett on ilmiantanut Solon suunnitelmat. Beckett pakenee avaruuslöpöt mukanaan ja Chewbacca panttivankinaan. Han ja Kiira myllyttävät Dryden Vosin kanssa, ja ilkeämielinen Vos pistetään taistelun tauottua ruumissäkkiin. Han lähtee Beckettin perään ja pistää äijästä ilmat pihalle. Kiira soittaa jollekin vihtahousulle, joka ainakin näytti samalta kuin se ykkösepisodin Darth Maul, ja lähtee bilepaatilla tapaamaan tätä. Han ja Chewbacca palauttavat avaruuspolttoaineet kapinallisille, jonka jälkeen lähtevät sinne aavikkoplaneetalle jonne Obi-Wan Kenobikin edellisessä leffassa matkasi. Niin ja lopussa Han ja Lando pelaavat uudestaan korttia, tällä kertaa Lando häviää ja Millenium Falcon siirtyy Solon omistukseen.

Jotenkin vähän harmitti alkaa tätä katselemaan kun edellisestä kolmesta leffasta tutut hahmot olivat kaikki poissa. Tai no Chewbacca vilahti siinä kolmosessa. Muutenkin koko maailma vaikutti ihan eriltä, eikä mitään pimeän voiman uhkaa ollut enää läsnä. Han Sololla on parempi olla jatkossa iso rooli kun on oikein oman elokuvankin saanut. Kolmannen leffan jälkeen muuten veikkailin että Lukesta tulee isona Harrison Ford, mutta kyllä se taitaa olla tämä Han Solo jota myöhemmin näyttelee Ford. Tämän elokuvan pääosanäyttelijä ei mitenkään erityisemmin vaikutusta tehnyt, ja myös Emilia Clarke jäi vähän vaisuksi. Woody Harrelson tuntui näyttelevän karikatyyriä Woody Harrelsonista. Elokuvan tähtenä pitäisinkin ehkä Chewbaccaa, toivottavasti häntä nähdään jatkossa paljon. Ehkä leffan hyväksi puoleksi voisi laskea sen että eteenpäin mennään kokoajan hirveätä vauhtia, tyhjänpäiväiset hahmot eivät haaskaa aikaa tyhjänpäiväiseen lätinään. Paskinta tässä oli ehkä koko elokuvan luonne, joka oli kepeän hassutteleva. Solo heittää paskoja vitsejä joka paikassa vaikka oma ja kaverien henki on menossa. Ja ei vittu ei helvetti se kohtaus kun heitetään avaruusaluksella joku käsijarrukäännös kun yks kaverikin oli semmosen joskus tehnyt. Karmeata. Tässä ei myöskään ollut ollenkaan valomiekkailua, tai oikeastaan mitään muutakaan yhteisiä elementtejä niiden edellisten kanssa. En osaa sanoa oliko elokuvan lopussa nähty punapäinen kaveri Darth Maul, toivottavasti asia selviää tulevissa osissa. Kaiken kaikkiaan harmillista että tämmöinenkin piti katsella, lässäytti aika pahasti orastavan Star Wars-kiiman. Toivottavasti tämä oli vain yksittäinen harha-askel ja muut uudet tuotannot ovat laadukkaampia. 2/5

Hampuusi:

Vuonna 2012 George Lucas painoi viimeisen kerran voitonmaksua Star warsin tiimoilta. Nimittäin joulukuussa 2012 Disney ilmoitti ostaneensa Lucasfilmin neljällä miljardilla dollarilla ja siihen hilut päälle. Voi sitä kolinan määrää kun tuollainen summa dollareita ropisee tilille. Näin Disneyn omistukseen siirtyi Star warsin elokuva-, oheistuote- ja kaikki muutkin mahdolliset oikeudet. Disney ilmoitti ensimmäisten Star wars elokuvauutisten joukossa heti 2013 alussa, että Han Solo tulee saamaan oman elokuvansa. Olin varovaisen innostunut, olihan Han yksi suosikkihahmoistani koko saagassa. Matka uutisesta elokuvaksi oli kuitenkin yllättävän pitkä, sillä Solo: A Star wars story saatiin teattereihin vasta toukokuussa 2018. Tämän suhteen minulla kävi hyvä tuuri. Sillä entisellä työkaverillani, Sussulla, oli sähköinen sarjalippu menossa vanhaksi ja hän kysyi, että haluanko ja ehdinkö käyttää sen? Mikä ettei, tuleehan uusi Tähtien sota teattereihin ihan näillä näppäimillä. Niimpä mentiin tauolla tietokoneelta valkkaamaan minulle sopiva näytös, sieltä piletti sähköpostiini ja kiitoksen kautta takaisin töihin.

Elokuva kertoo Han Solon ensirakkaudesta sekä ystävyyden syntymisestä Chewbaccan kanssa ja se kuorrutetaan toimintaseikkailulla kepeän tunnelman saattelemana. Noin kerrottuna se kuulostaa vielä hyvältä ja olihan tässä hetkensä ja Emilia Clarke on super-ihana kuten aina, mutta blaah. Olihan tämä pettymys. Ensinnäkin pääosassa olevan Alden Ehrenreichin karisma ei riitä Han Solon rooliin. Ei lähellekään. Hän on vain varjo Harrison Fordin Han Solosta. Tämä tajuttiin myös Disneyllä, mutta liian myöhään. Munausta yritettiin paikata kuvausten aikana ja Ehrenreichille palkattiin näyttelyvalmentaja, mutta vahinko oli jo tapahtunut näyttelijää valitessa. Uskon, että viimeisten ehdokkaiden joukkoon selvinnyt Taron Egerton olisi selvinnyt Solon roolista paljon paremmin. Eikä siinä vielä kaikki. Sillä Disneyn leirissä todettiin myös alkuperäinen ohjaajakaksikko, Phil Lord ja Christopher Miller, virhevalinnaksi. Näimpä heidät heitettiinkin hiuksista vittuun kuvauspaikalta. Potkujen syynä oli virallisesti ”taiteelliset erimielisyydet”, mutta olen ymmärtänyt, että elokuvasta oli tulossa liian kepeää hassuttelu meininkiä. Huhujen mukaan jopa ihan komediaa. Joten paikalle hälyytettiin kesken kaiken, kokenut Ron Howard, ohjaamaan elokuva loppuun ja pelastamaan mitä pelastettavissa on.

Noh! Minun mielestäni lopputulos on korjausliikkeistä huolimatta liian kepeä ja liikaa viihdepää edellä menevä avaruusseikkailu, jonka käsikirjoitus olisi myös kaivannut kovasti hiomista. Sillä nyt tämä keskittyy liiaksi näyttämään asioita, joita alkuperäistrilogian ystävät tietävät jo Sololle tapahtuneen, mutta kun lumipallo lähtee alusta asti vierimään väärään suuntaan, niin jossain vaiheessa suuntaa ei vaan enää saa korjattua. Sillä, kun Disney ei ollut valmis viheltämään peliä poikki, ottamaan aikalisää ja joustamaan ensi-ilta päivästä, jotta ongelmia olisi ehtinyt oikeasti korjata, niin nyt kävi näin. Minä niin toivoin, että tämä olisi onnistunut, mutta tuotanto oli farssi ja metsään mentiin. Haaveilin myös ennen elokuvan näkemistä, että tässä nähtäisiin Darth vader edes pienen pienessä sivuosassa, mutta sekin toive valui hiekkaan kaikkien muidenkin odotusten kanssa. Näin oli tyytyminen Darth mauliin tai niin ainakin ymmärsin. Olen ollut tässä aika negatiivisella linjalla taas, niin heitetään positiivisena knoppina ilmoille, että tässähän on mukana suomalaisväriä kun Chewbaccan asun sisältä löytyy Joonas Suotamo. Ja kun pääsin vauhtiin niin Donald Glover:han on oikein hyvä Lando Calrissianina. Kaikista vioista ja pettymyksestä huolimatta kuitenkin viihdyin tämän parissa. Tämä oli sellaista turvallista ja kevyttä viihdettä, johon on sekoitettu avaruusseikkailua, rakkaustarinaa, ryöstöelokuvaa ja hieman westerniäkin. Oli myös mukava poimia tiettyjä silmäniskuja ja viittauksia vanhoille faneille. Näimpä hellyn antamaan tälle arvosanaksi 3-/5

osa 5: Kuolemantähden piirustuksia metsästämässä

Edellisen spinoff-elokuvan jäljiltä odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla.

Rogue One: A Star Wars Story

Death Starin rakennustyömaalla on ongelmia, budjetti ei oikein pidä ja virolaiset työmiehet vain laiskottelee. Imperiumin joku sotilaspäällikköäijä Krennic saapuu hakemaan projektin pariin tiedemies Galen Ersoa (Mads Mikkelsen), joka on jo kertaalleen jättänyt rakennushommat. ”Ei oikein kiinnosta, saman rahan saa kotona makaamalla, lol”, vastaa Galen. Sotilaspäällikköäijä pistää tiedemiehen vaimon kylmäksi, ja laittaisi tyttärenkin, mutta tämän onnistuu paeta. Erso suostuu lähtemään raksahommiin, ja tyttären pelastaa kapinallisäijä Saw Gerrera (Forest Whitaker). 15 vuotta kuluu, ja Death Star alkaa olla valmis. ”Death Star maailmankaikkeuden toiseksi kallein rakennelma Olkiluoto 3:n jälkeen!”, julistavat Imperiumin iltapäivälehdet. Toisaalla kapinalliskapteeni Cassian vapauttaa vankilasta Galenin tyttären, Jynin (Felicity Jones), joka on ajautunut rikollisille poluille. Imperiumin pilotti Bodhi loikkaa kapinallisten puolelle, mukanaan viesti Galen Ersolta. Selviää että pilotti on Saw Gerreran vankina. Gerrera on aikoinaan eronnut kapinallisista ja vetäytyt Jedhaan elelemään jonkinlaisena äärikapinallisena. Normikapinallisten suunnitelmana on Jynin avulla päästä kuulemaan pilotin kriittinen viesti, Jynillä ja Gerreralla kun on yhteistä historiaa. Jynin mukaan lähtee sekä Cassian, että joku veikeä robotti. Kolmikon saapuessa mestoille Jedhan pääkaupunkiin, Imperiumin sotilaat ovat etsimässä loikannutta pilottia. Gerreran miehet avaavat tulen sotilaita vastaan, ja helvetinmoiset myllyt alkaa. Lopuksi kolmikko meinaa jäädä sotilaiden vangiksi, mutta heidät pelastaa pinteestä jonkinlaisia jedivoimia omaava sokea mies, sekä tämän kaveri. Porukka painaa yhdessä Gerreran luo, jossa Jyn näkee viimein isänsä viestin. Isäukko kertoo että on suunnitellut Death Stariin heikkouden, jonka avulla kapinalliset voisivat sen tuhota. Ainoa ongelma on että Kuolemantähden tupakkiaskin kanteen tehdyt piirustukset ovat jemmassa jossain hevonpersiissä. Samaan aikaan Death Starilla joku tietokoneella tehty komentajahahmo käskee Krenniciä demonstroimaan laitoksen tehoa. Säde kohdistetaan Jedhan pääkaupunkiin ja laitetaan vain ihan pienelle teholle. Koko kaupunki tuhoutuu, mutta onneksi Jynin porukan alus ehtii alta pois. Seuraavaksi lähdetään tapaamaan isäukkoa jonnekin planeetalle jonka nimeä en muista. Cassian on saanut kapinallisjohdolta käskyn eliminoida Galen Erso. Mies ei kuitenkaan pysty sitä tekemään, mutta Galen kuolee kun kapinallisten alukset hyökkäävät planeetalle. Murheellinen Jyn päättää että piirustukset on haettava hevonpersiistä, ja mukaan lähtee kourallinen kavereita. Jynin onnistuu varastaa piirustukset, ja lähettää ne avaruuteen kapinallisille. Imperiumin tietokoneella tehty pahis on nähnyt tarpeeksi ja räväyttää Death Starilla koko paikan tasaiseksi, jonka seurauksena kaikki päähenkilöitä myöten kuolee 😦 Mutta eivät suinkaan turhaan, sillä elokuvan lopuksi Kuolemantähden piirustukset päätyvät tietokoneella tehdyn Prinsessa Leian käsiin.

Jumalauta! Nyt oli kova leffa. Rogue one on komean näköinen, komean kuuloinen ja hyvin näytelty. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen näistä Star Wars-leffoista jossa oikeasti näyteltiin. Tämän olisin halunnut nähdä elokuvateatterissa, kunpa joku olisi joskus sanonut että Star Wars-elokuvat voivat olla hyviä. Pääosaa näytellyt Felicity Jones ei ollut ennestään tuttu, mutta sopi Jynin rooliin täydellisesti. Muutenkin hyvä veto valita rooliin hieman tuntemattomampi nimi ja naama. Kuten oli varmaan tarkoitus siinä Solo-leffassakin, valitettavasti Soloa näytellyt tyyppi ei vain ollut yhtä vakuuttava kuin Felicity. Muissakaan näyttelijöissä ei ollut valittamista, jopa ne tietokoneella tehdyt näyttelijät toimivat. Tämä oli luonteeltaan paljon vakavampi ja aikuismaisempi kuin edellinen elokuva, joka toki oikeasti on tehty vasta tämän jälkeen, mutta tarina sijoittuu ennen tämän tapahtumia. En ymmärrä miten Rogue Onen jälkeen on kehdattu kuvata Solon kaltainen pökäle. Tekisi mieli laskea sen pisteitä näin jälkikäteen. Vaikka Rogue One on tavallaan eräänlainen spinoff-elokuva alkuperäisestä saagasta, lunastaa se silti paikkansa Star Wars-elokuvien joukossa. Mukana oli avaruustaisteluita, kapinallisten ja imperiumin välistä taistoa, ja olipa jopa Darth Vader saatu mukaan. Kerrassaan mainio elokuva, joka toimii varmasti itsenäisenä leffanakin hyvin. +4 / 5

Hampuusi:

Rogue one:sta minulla on pelkästään hyviä muistoja. Meillä alkoi Force awakensin tiimoilta vanhojen Keminmaa/Kemi kavereiden kanssa pikkujouluperinne ja Rogue one oli luontevaa jatkoa tähän. Ryhmää vahvistettiin vielä yhdellä Kalajoelta kotoisin olevalla sällillä. Homma oli aika simppeli, mutta äärimmäisen toimiva. Minä varasin koko porukalle liput ensi-ilta viikonlopun iltapäivänäytökseen, illalle pöydän ravintelista ja vielä kantakapakistakin puitteet kohilleen. Siinä Star wars-pikkujoulujen konsepti ängetty pistaasipähkinänkuoreen. Jos lähdetään purkamaan knoppiosastolta tähän yks täky heti kärkeen, niin tämänkin tuotannon yllä leijui tummia pilviä ja julkisuuteen tihkui tietoa, että elokuva vaatii laajamittaisia uudelleenkuvauksia. Pahimmat huhut väittivät, että jopa 40% kuvataan uusiksi, mutta ne väitteet on kumottu moneen kertaan ja uudelleen kuvausten kerrottu koskeneen lähinnä hahmojen kehitystä eikä juonenkulkua.

Tälläkään kertaa elokuva ei ole jatkoa Skywalkerin perheen saippuaoopperaan vaan ns. sivuosa, joka tarkastelee Star wars saagaa eri kulmasta täydentäen samalla tarinaa. Siinä missä Episodi 4-6 elokuvissa kapinallisten rivisotilaille ei ole annettu ruutuaikaa vaan he ovat olleet taka-alalla, niin tässä heille annetaan kasvot ja näytetään kuinka he ovat joutuneet tekemään uhrauksia aatteensa puolesta ja kuinka osa heistä on joutunut tekemään kyseenalaisiakin asioita taistelussa imperiumia vastaan. Yksi hahmoista sanookin – We’ve all done terrible things on behalf of the rebellion. Elokuvassa on useampikin mielenkiintoinen hahmo. Esimerkiksi Felicity Jonesin näyttelemä päähahmo on varsin onnistunut moderni sankaritar ja Donnie Yenin Voimaan luottava sokea soturi-pappi on myös herkullinen hahmo. Näin pari mainitakseni. Tosin jää siellä sitten osa hahmoista myös ohuiksi ja etäisiksikin, mutta se ei ole mitään uutta, kun operoidaan laajalla hahmokavalkadilla. Heitetään tähän väliin knoppina, että pääosaan haki mm. siskokset Kate ja Rooney Mara, mutta brittinäyttelijätär Jones vei pisimmän korren. Soturi-papin rooliin oli ainoastaan kaksi vaihtoehtoa. Jet Li ja Donnie Yen. Disney lähestyi ensin Donnie Yeniä, sillä hänen liksansa oli yli puolet halvempi.

Elokuva kertoo kuinka kapinalliset saivat käsiinsä Episodi 4:sta tutut Kuoleman tähden piirustukset ja avaa samalla syitä minkä takia Kuoleman tähdestä löytyy se kaikkien saagan ystävien tuntema heikkous. Alkuun tuntuu, että leffassa hypitään paikasta toiseen liiankin nopeaa uusia hahmoja esitellessä, mutta homman tasoituttua meininki on huippuviihdyttävää. Näimpä elokuva etenee kuin suihkukone, joka saa reilun parituntisen tuntumaan ohikiitävältä hetkeltä. Vaikka elokuvan loppu onkin spoilattu Episodi 4:n nähneille ja näin tietää kapinallisten onnistuvan ryöstöretkessään, niin se ei vähentänyt jännitystä yhtään. Tunnelma on synkkä ja värimaailma harmaan rakeinen ja se sopii tarinan luonteeseen. Oli mukava huomata kuinka elokuva tempaisi täysillä mukaansa ja sitä jännitti aidosti hahmojen puolesta.

Tässä on myös aivan pakko mainita erikseen miten Darth Vader, yksi elokuva historian parhaista pahiksista, onnistui pienestä roolistaan huolimatta sähköistämään koko elokuvan. Kylmät väreet virtasivat kehon läpi aina kun Vader oli valkokankaalla. Vader oli kirsikka tämän komean kakun päälle. Jotta touhu ei kuitenkaan menisi pelkäksi suitsutukseksi, niin myönnetään, että olihan tässä omat kompastuskivensä, mutta mennään kerrankin positiivisuuden kautta eikä takerruta epäkohtiin. Voin rehellisesti sanoa, että tämä on paras Star Wars elokuva tältä vuosituhannelta ja linkittyy onnistuneesti osaksi Star wars saagaa. Hyvä scifi-toimintaleffa muutenkin. Näimpä tälle antaa mielellään 4/5

osa 6: Se ensimmäinen elokuva

Episode IV: A New Hope (1977)

New Hope alkaa suoraan siitä mihin Rogue Onessa jäätiin. Leia on saanut Kuolemantähden piirustukset käsiinsä, mutta joutuu pian Darth Vaderin kynsiin, ja vangituksi. Leia oli kuitenkin ehtinyt siirtää piirustukset R2-D2:een, joka on paennut C-3PO:n kanssa Tatooinelle. Siis sille planeetalle mihin kolmosepisodin lopuksi Obi-Wan matkusti, juuri syntyneen Luke Skywalkerin kanssa. R2-D2 ja C-3PO joutuvat joidenkin orjakauppiaiden käsiin, ja heidät myydään Luke Skywalkerin talouteen. Mikä sattuma. Luke löytää R2-D2:een piilotetun viestin Leialta, jossa Leia pyytää ottamaan yhteyttä Obi-Wan kenobiin. Hämmentynyt Luke ei tunne kyseistä ukkoa, mutta muistaa kuitenkin lähellä asuvan erakon nimeltään Ben Kenobi. ”Oisko molemmat niitä Suonenjoen Kenobeja”, miettii Luke, mutta jättää asian sikseen. Yöllä kuitenkin R2-D2 ottaa ns. ritolat, ja aamun valjetessa Luke lähtee etsimään karannutta robottia. Luke ja C-3PO löytävät R2:n, mutta tapaavat jotain ilkeitä aavikkorosvoja. Paikalle saapuva Ben Kenobi säikäyttää rosvot tiehensä, ja kertoo Lukelle olevansa jedimestari Obi-Wan Kenobi. Tässä kohtaa vähän hämmästelin kun Obi-Wan ei tuntunut tunnistavan R2-D2:aa tai C-3PO:ta, eikä robotit Obi-Wania. Siinä esitrilogiassa kuitenkin hengailivat yhdessä. Tai no onhan niitä robotteja kai paljon samannäköisiä, ja ehkä ne oli jo uudelleenohjelmoitu jossain välissä. Obi kertoo Lukelle, että tämän isä oli myös jedi, ennenkuin joutui Darth Vaderin tappamaksi. Obi ehdottaa, että lähetään äijäporukalla viemään Death Starin piirustuksia Leian kotiplaneetalle Alderaaniin. Luke ilmoittaa heti kärkeen, että on niin tiukat kotiintuloajat ettei onnistu. Kotona kuitenkin odottaa karmea näky, kun Imperiumin sotilaat ovat surmanneet tämän perheen. Sama sitten lähtiä reissuun, toteaa Luke, eikä jää juuri surkuttelemaan tapahtunutta. Kyyti olisi kuitenkin jostain löydettävä, joten kylille sitä lähdetään etsimään. Ja kaupungilta löytyykin Han Solo ja Chewbacca, jotka ovat juuri repimässä märkää baarissa. Perseaukiselle Han Sololle luvataan kovat bensarahat perillä, sillä Prinsessa Leialla on pankkitilillä reilusti painetta. Alderaania ei kuitenkaan löydy, sillä ilkeä suursmurffi Tarkin on lasauttanut koko planeetan atomeiksi. Sen sijaan he löytävät Death Starin, joka imaisee Millenium Falconin sisäänsä. Obi-Wan, Luke, Han ja Chewbacca piiloutuvat ja Imperiumin sotilaat toteavat aluksen tyhjäksi. Luke ja Han tajuavat, että Leia on aluksella vankina ja lähtevät pelastamaan tätä, kun taas Obi-Wan lähtee etsimään keinoa kytkeä Death Starin vetosäde pois päältä, jotta heidän onnistuisi joskus paeta. Luke ja Han joutuvat useasti pinteeseen, kiipeliin sekä satimeen, mutta vastoin kaikkia odotuksia he selviävät Leian kanssa takaisin Millenium Falconiin. Suuri kiitos tästä kuuluu Imperiumin armeijalle, joka koostuu pelkästään sokeista sotilaista. Obi-Wan on saanut kytkettyä vetosäteen pois, mutta kohtaa pian Darth Vaderin ja vanhat kaverukset ottavat rehdin miekkataiston. Obi-Wan jää alakynteen, ja juuri kun Vader läväyttää kuolettavan iskun, Obi-Wan häviää jonnekin. En osaa sanoa minne, miehestä jäi pelkkä kaapu lattialle. Muu jengi pääsee pakoon, mutta oh noes, pako olikin onnistunut vain Darth Vaderin viekkaan suunnitelman ansiosta, ja Millenium Falconiin on asennettu jäljitin. Imperiumi saa selville kapinallisten päämajan sijainnin, ja alkaa näyttää siltä että tämäkin planeetta on kohta atomeina. Mutta! Kapinalliset ovat ehtineet tutkia Death Starin piirustuksia ja ovat löytäneet niistä heikkouden. Seuraa rajut myllyt avaruudessa, kun kapinallisten avaruusalukset yrittävät tuhota Kuolemantähteä, Imperiumin alusten estellessä. Darth Vader tekee ehkä elämänsä parhaan päätöksen ja hyppää itsekin hävittäjän puikkoihin. Pian tämän jälkeen Luken onnistuu tiputtaa joku pommi tai vastaava Death Starin heikkoon kohtaan, ja koko paska räjähtää. Siis tota ne teki kymmeniä vuosia ja nyt se on tuhannen pillun päreinä avaruudessa. Ehkä olisi kannattanut samantien rakentaa pari varastoon. Elokuva päättyy kun Leia palkitsee Luken ja Han Solon mitaleilla. Miksihän Chewbacca ei saanut omaa? Ja voiko Leia olla enää varsinaisesti Prinsessa, kun tämän koko kotiplaneetta on tuhottu? Näihin kysymyksiin jäin kaipailemaan vastauksia.

Tää oli nyt se kaikkien aikojen ensimmäinen Star Wars-elokuva, ja oli kyllä todella hyvin kestänyt aikaa. Tosin Hampuusi kertoi yksi päivä että tehosteita on jälkikäteen uusittu moneen kertaan, en tiedä olisiko se ihan alkuperäinen versio säilynyt näin hyvin. Yli 40 vuotta vanhaksi tämän tunnistaa ehkä vähän nykyajasta poikkeavasta äänimaailmasta, ja aika verkkaisesta tahdista, varsinkin elokuvan alkupuolella. Alussa on kyllä niin pitkä pätkä jossa seuraillaan vain robottien toilailuja, että ei moni nykypäivänä tollasta aloitusta uskaltaisi laittaa. Mutta vuosista viis, tämä oli kyllä aivan hyvä elokuva. Tää oli just sellanen niinku Star Wars-leffan voisi kuvitellakin olevan, sotimista avaruudessa ja paljon stormtroopereita. Mukava oli myös taas nähdä Obi-Wan tositoimissa, ja Darth Vader oli vakuuttava. Kyseisten herrasmiesten valomiekkamyllyt olivat nykystandardeilla vähän vaisut, mutta ajoivat asiansa. Imperiumin sotilaat olivat särmästä ulkonäöstään huolimatta melkoisia hauleja, toki tämäkin oli etukäteen tiedossa, muutaman kaskun olen asiasta nähnyt aiemmin. Harrison Ford oli Han Solona aika paljon parempi kuin se spin-offin tyyppi, kun taas Mark Hamill Lukena oli melkoinen babyface. Toivottavasti Mark on vähän kypsynyt seuraaviin elokuviin. Pari omituisuutta jäi mieleen, se yksi kohtaus kun Han Solo saa jonkin kohtauksen ja lähtee ase kädessä kohti stormtroopereita. Ja stormtrooperit vain juoksevat karkuun. En ihan ymmärtänyt sitä. Leia oli myös kova soittamaan suutaan pelastajilleen, minkä lisäksi ei neitoa hirveästi harmittanut vaikka koko kotiplaneetta oli juuri siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Noh, ehkä näihin oli jokin järjevä selitys, jonka vain missasin. Tää olisi varmasti penskana katseltuna iskenyt kuin sata salamaa. Oiva startti, toivottavasti tämä alkuperäinen trilogia vielä parantaa jatkossa, kuten esitrilogia teki. 3½/5

Hampuusi:

Ai, että! Näitä alkuperäistrilogian leffoja tuli kyllä sahattua silloin VHS:ltä edestakaisin lukemattomia kertoja. Tämä episodi 4 katottiin ala-asteella koulussa tunnillakin pariin kertaan. Ensin mulla oli nämä nauhoitettuna jostain sen ajan kaapelikanavalta, Filmnetiltä muistaakseni. Kunnes 1997 julkaistiin George Lucasin uudelleen hierotut versiot kaikista kolmesta elokuvasta, niin ne piti saada ostettuna. Leffat oli uudelleen masteroitu ja sinne oli lisätty tehosteita, ääniä ja muita tingeltangeleita. Kaikki oli siis vähän hienompaa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan mukaan ympättiin myös lisäkohtauksia, esim. Jabba juttelemassa velasta Han Sololle. Tämä kaikki hierominen, jotta elokuvat vastaisivat enemmän Lucasin alkuperäistä visioa ja ehkä se olikin sitä vielä ensimmäisellä kerralla, mutta kun hän hieroi nämä uusiksi vielä kertaalleen 2004, niin kyse oli pelkästä hifistelystä ja rahastuksesta. Miten muistelen, että ne hierottiin jossain vaiheessa vielä kolmanteenkin kertaan? Jokatapauksessa tuolloin 2004 tiimoilta VHS:t oli hyvä päivittää Dvd:eiksi, jotka olen sittemmin päivittänyt myöhemmin vielä Blu-ray formaattiin. Siinä vaiheessa lahjoitin Dvd:t lapsuuden ystävälleni, joka aikoinaan näytti minulle ensimmäisen kerran mitä tapahtui kauan sitten kaukaisella galaksilla. Näin tämäkin on tullut katsottua lukemattomia kertoja, eri formaateissa ja versioina. Toki viimeisen 15 vuoden aikana katsomiskerrat ovat pudonneet radikaalisti ja olen tainnut katsoa alkuperäistrilogian vain pari kertaa, ensin DVD:ltä ja sitten Blu-rayltä.

Tässä kun muistelen tätä episodi 4:sta, niin pikkupoikamainen innokkuus valtaa mieleni. Tulee heti mieleen miten Obi-Wan käyttää jedi-mindtrickiä stormtroopereihin ja sanoo – ”These aren’t the droids you’re looking for”. Sitten tulee mieleen kiistanalainen kapakkikohtaus ja miten kanttiini bändi veivaa outoa, mutta hypnoottista biisiä taustalla. Kiistanalainen siksi, että kohtauksesta on väitelty iät ja ajat, että ampuiko Han Solo ensin? Muistaakseni silloin penskana kun katselin, niin Solo ampui ensin, mutta George Lucas on väittänyt, että Greedo ampui aina ensin. Toisaalta Chewbaccan näyttelijä, Peter Mayhew, on ladannut nettiin kuvia alkuperäisestä käsikirjoituksesta, josta ilmenee Solon ampuneen ensin. Noh oli miten oli, niin kaikissa nykyisissä versioissa se on niin, että Greedo ampuu ensin. Sillä eihän se ole hyvikselle soveliasta käytöstä ampua ekana ja varsinkaan varoittamatta? Tietysti mieleeni tupsahtaa myös yksi kaikkien aikojen parhaista pahiksista, Darth Vader. Kylmät väreet tulee kun muistelee Vaderin sanovan ”I sense something, a presence i’ve not felt since…” tai ”The force is strong with this one”. Tulee kyllä mieleen paljon muitakin kohtauksia, mutten kehtaa tuhlata palstatilaa käymällä koko elokuvaa tässä läpi. Oikeastaan tekisi mieli katsoa nämä Star wars leffat itsekin taas uudestaan eikä vain tyytyä muistelemaan tässä juttusarjassa. Itseasiassa puhuttiinkin tästä vähän aikaa sitten hyvän naispuolisen ystäväni kanssa, kun hän oli lukenut näitä meidän juttuja, että pitäis ottaa saaga jälleen uudelleen katseluun. Apropoo mulla tekee tällä hetkellä hirveästi mieli myös vaihtaa puhelimen soittoääneksi se cantina band musiikki. Oishan se hyvä, muttei jumita mun mielihaluihin, vaan mennään eteenpäin.

George Lucas ei 70-luvulla tiennyt minkälaiseen kultasuoneen oli iskemässä Tähtien sodallaan. Vaikka tämä on elokuvahistorian merkkiteos, joka mullisti scifielokuvien maailman, niin tämä on paljon muutakin. Tämän myötä syntyi käsittämättömän kokoinen fanikulttuuri, joka sisältää elokuvien lisäksi hirveän määrän oheiskrääsää aina peleistä leluihin ja ties mihinkä. Lapsuuden ystävälläni naapurissa oli hirveä määrä Star wars figuureita, joilla itsekin leikin penskana. Keskitytään tässä kuitenkin elokuvaan. Kaikki sai alkunsa kun Lucas halusi tehdä elokuvan Flash Gordonista, mutta hänellä ei ollut varaa tekijänoikeuksiin, niin hän päätti luoda kokonaan oman scifimaailmansa ja -elokuvansa. Ensimmäisissä käsikirjoitusversioissa seikkaili Luke Starkiller. Matkan varrella muuttui paljon muutakin kuin Luken sukunimi, ennenkuin päästiin kuvaamaan. Kuvauksista tulikin mieleen, että muistan lukeneeni miten kuvaukset olivat stressaavia ja Lucas joutui sairaalaankin rintakipujen ja uupumuksen takia. Esimerkiksi Saharassa kuvattaessa satoi vettä ensimmäistä kertaa 50 vuoteen ja Tunisiassa hiekkamyrsky tuhosi lavasteet, että kyllähän se on vastustanut.

Itse tarina elokuvassa on aika perinteinen prinsessan pelastus tarina. Tuttu konsepti on vaan siirretty kauas avaruuteen ja ympärille on rakennettu kokonaan oma maailmansa ja mytologiansa galaktisine sisällissotineen. Kaikki se miten tämä avaruusseikkailu on toteutettu tempaisee edelleen mukaansa. John Williamssin mahtipontinen musiikki tukee hienosti eeppisiä puitteita ja on nostattamassa tunnelmaa. Mark Hamill ja Carrie Fisher hoitavat Luke Skywalkerin ja Prinsessa Leian roolit onnistuneesti ja tarjoavat perinteiset samaistumisen kohteet niin tytöille kuin pojille. Show:n kuitenkin varastaa Harrison Ford itsekeskeisenä ja vähän renttuna sekä sarkastisena Han Solona, joka osaa kuitenkin tositilanteen tullen toimia myös epäitsekkäästi. Näimpä Solo on aina ollut lempihahmojani saagasta. Sen lisäksi Alec Guinness on mainio Obi-Wanina. Knoppi osastolta kerron, että Guinnessin on sanottu vedelleen punakynällä yli repliikkejään ja muokanneen niitä, sillä hän inhosi käsikirjoituksen dialogia. Vaikka Guinness vihasi hahmoaan ja on sanottu, että oli hänen ideansa tappaa Obi-Wan jo aikaisemmin, niin hän viihtyi kuvauksissa ja hoiti hommansa ammattimaisesti. Niin ja Darth Vader best.

Episodi 4 on oikein hyvä avaruusseikkailu, mutta ei siinä vielä kaikki. Se mullisti koko lajityypin sekä oheistuotebisneksen ja tämän elokuvan takia Roger Mooren James Bond:kin päätettiin viedä avaruuteen. Nimittäin Erittäin salainen -elokuva (1981) sai tehdä tilaa ja joutui siirtymään parilla vuodella eteenpäin, kun haluttiin hyödyntää Tähtien sodan tuoma avaruusbuumi ja Bond-tarina Kuuraketti (1979) päätettiin filmata tässä vaiheessa. Kehrätään tähän loppuun vielä pari knoppia. Darth Vaderiä näyttelee fyysisesti brittiläinen kehonrakentaja David Prowse, mutta hänen uhkaavana äänenään kuullaan James Earl Jonesia. Eikä Harrison Ford ollut suinkaan ensimmäinen valinta Han Solon rooliin, vaan siihen kaavailtiin sellaisia nimiä kuin Kurt Russell, Al Pacino, John Travolta ja Robert DeNiro. Itseasiassa Harrison Ford toimi koekuvauksissa Han Solon repliikkien lukijana muiden näyttelijöiden hakiessa muita rooleja. Jossain vaiheessa George Lucas kuitenkin tajusi, että siinä hänellä on se oikea Han Solo. Vaikka asiaa vielä olisikin, niin tekstiä on tullut jo sen verran, että eiköhän pistetä homma pakettiin. Oikeastaan pakko mainita vielä, että oli kyllä rohkea temppu Lucasilta aloittaa tämä elokuva, niin että ensimmäiset parikymmentä minuuttia seurataan periaatteessa vain robottien toimia, ilman sen kummempaa äksöniä. Arvosana Episodi 4:llä on 4+/5

osa 7: Tunnustuksia avaruudessa

Episode V: The Empire Strikes Back (1980)

Edellisen leffan tapahtumista on kulunut jokunen vuosi, ja kapinalliset ovat perustaneet uuden tukikohdan jonnekin kylmälle planeetalle. Planeetalle tippuu meteorin tapainen ja kapinallisten johtaja Luke Skywalker tutkii asiaa avaruusstrutsilla ratsastaen. Lumimies käy Luken päälle ja vangitsee tämän. Katsojille selviää että meteori olikin Imperiumin vakoiludroidi, tukikohta on paljastunut. Han Solo huolestuu kun Lukea ei näy kotiin vaikka on jo pimeää, ja kun soitto lähikapakkiin paljastaa ettei Luke ole ryypyllekään ratkennut, lähtee Han etsimään miestä. Luken on onnistunut vapauttaa itsensä, mutta ulkona on pirun kylmä ja pitkät kalsaritkin jäi kotiin, joten mies tuupertuu hankeen. Obi-Wan Kenobin henki ilmestyy Lukelle ja neuvoo menemään Dagobah-planeetalle Yodan oppiin. Han Solo löytää viimein Luken ja he viettävät yön teltassa. Seuraavana päivänä Imperiumi aloittaa hyökkäyksen tukikohtaan. Käydään mittavat taistelut, jonka päätteeksi Han Solo, Leia, Chewbacca ja C-3PO pakenevat Millenium Falconilla. Luke taas on suunnannut aluksensa Dagobahiin, jossa on hän tapaa erakoituneen Yodan. Tosin Luke ei ensiksi tiedä miestä Yodaksi, ja kieltämättä vanha jedimestari onkin niin sekaisin että en olisi tunnistanut itsekään. Yoda käyttäytyy kuin olisi viettänyt viimeisen 30 vuotta iltalehden kommenttiosiossa. Lopulta Yoda tulee jollain tavalla järkiinsä ja paljastaa itsensä. Yodaa ei kuitenkaan napostele koulutushommat, koska Luke vaikuttaa semmoselta tissiposkelta ettei siitä mitään tule kuitenkaan. Obi-Wanin henki puhuu Yodalle, joka lopulta suostuu, vaikka varmasti olisi kaikenlaista muutakin puuhaa ollut, erakkona jumalanhylkäämällä suoplaneetalla. Toisaalla Millenium Falcon on ajettu asteroidin sisään piiloon Imperiumin hävittäjiä. Hyperajomoottori on hajonnut, joten ei auta kuin odotella turvallista hetkeä poistua piilosta. Han ja Leia ovat piikitelleet toisiaan leffan alusta saakka, ja kuten kaikki tiedämme, rakkaudestahan ne avaruushevosetkin potkivat. Leia ja Han päätyvät pussailemaan aluksen konehuoneessa. Darth Vader soittaa skypepuhelun vanhalle vihtahousulle itselleen, eli Palpatinelle. Yhdessä he päättävät että Luke Skywalker olisi käännytettävä pimeälle puolelle. Millenium Falcon onkin ajettu turvaan jättiläismäisen avaruusmadon sisään, josta onnistutaan pakenemaan täpärästi. Porukka suuntaa Lando Calrissianin luo jonnekin megacityyn, ja heitä seuraa palkkionmetsästäjä Boba Fett, jonka Darth Vader on aiemmin palkannut jäljittämään heitä. Lando pettää sankarimme, ja ilmiantaa heidät Darth Vaderille. Dagobahissa Luke suorittaa jeditreenejä, kunnes saa pahan etiäisen – Leia ja Han ovat vaarassa. Yodan estelyistä huolimatta Luke lähtee pelastusretkelle, ja koulutus jää pahasti kesken. Leia tunnustaa Han Sololle rakkautensa, jonka jälkeen Darth Vader jäädyttää miehen. Boba Fett ottaa pakastetun Han Solon mukaansa, viedäkseen tämän Jabba Huttille, jolle Han on velkaa ihan helvetisti avaruusvaluuttaa. Lando tulee katumapäälle ja pelastaa vankilasta Leian, Chewbaccan ja irtokappaleiksi revityn 3-CPO:n. Lukekin ehtii viimein paikalle, ja haastaa Darth Vaderin miekkataistoon. Vader on kuitenkin miekkahommissa ihan ylikylän äijä, ja Luke menettää toisen kätensä. Tämän jälkeen Darth Vader tunnustaa olevansa Luken isä. Pöllämystynyt Luke heittäytyy johonkin valtavaan pyykkikuiluun, ja putkahtaa ulos leijuvan kaupungin alapuolella, jääden roikkumaan tyhjän päälle. Leia aistii Luken hädän, ja niinpä Millenium Falcon saapuu paikalle pelastamaan yksikätisen, juuri isänsä löytäneen sankarin. Darth Vader on kuitenkin heidän kannoillaan, mutta viime hetkellä R2-D2 saa hyperajomoottorin korjattua, ja pako onnistuu. Lääketiede on Anakinin ajoista kehittynyt huomattavasti, ja Luke saa uuden, ihan oikealta kädeltä näyttävän proteesin. Leffan lopuksi Lando ja Chewbacca lähtevät Tatoiinelle pelastamaan Han Soloa.

Imperiumin vastaisku on hyvä jatko-osa edelliselle elokuvalle. Hahmot olivat jo tuttuja, ja pitkästä aikaa nähtiin myös Yoda, joka tosin vaikutti hieman kylähullulta. Oli myös hienoa että Landokin tavattiin tässä elokuvassa, en tiennyt näkyykö miestä enää sen Han Solon oman elokuvan jälkeen. Ja Obi-Wankin ilmestyi henkenä muutaman kerran. Leian ja Hanin suhteen kehittymistä oli mukava seurata, ja kyllähän tämmöiseen eepokseen aina yksi rakkaustarina kuuluu mukaan. Darth Vaderin ja Luken välisen kohtaamisen internet on minulle aikoinaan spoilannut, mutta hieno kohtaus jokatapauksessa. Imperiumin vastaisku oli aika suoraviivainen elokuva, koko leffa tapahtui varmaan parin päivän ajanjaksolla, mihinkään kabinettipeleihin ei tässä käytetty aikaa. Hieman kyllä ihmettelin että paljonkohan se Luke ehti jeditemppuja oppia, kun vietti Yodan seurassa niin vähän aikaa, ehkä yhden iltapäivän. Komean näköinen ja kuuloinen tämä oli, tosin en tiedä miten paljon tätäkin on jälkikäteen muokattu. Jännää että 40 vuotta sitten on osattu tehdä näin hienoja avaruusaluksia ja erilaisia planeettoja kaupunkeineen. Hyvä elokuva kokonaisuutena, seuraavan osan näkemistä odotan innolla. 4/5

Hampuusi:

Lähdetään liikkeelle siitä, että oon joskus kuullut miten tässä Yoda on muka selvästi nukke. No haloo!! Miten nukke muka voi nostaa X-wingin suosta Voimalla? Nyt joku järki tähän. Se oli semmonen ns. vitsillä sisään aloitus. Tässähän ei ole tarvetta kerrata muistoja ensikatselulta, sillä niitä käytiin läpi jo ihan tarpeeksi koko alkuperäistrilogian tiimoilta edellisessä julkaisussa. Joten päästään suoraan asiaan. Elokuvahan alkaa ikimuistoisesti jääplaneetta Hothilta, jossa Luke joutuu heti kärkeen lumihirviö Wampan vangiksi. Tätä kohtaustahan ei ollut alunperin käsikirjoituksessa, mutta kun Luken näyttelijä Mark Hamill oli ollut auto-onnettomuudessa episodi 4:n jälkeen ja siinä kasvot olivat ottaneet damagea. Kyseisessä onnettomuudessa Hamill:lta murtui nenä ja poski. Joten katsojille piti jotenkin selittää Luken kasvojen piirteiden muuttuminen edellisosan jälkeen. Näin syntyi Wampa kohtaus, jossa Luke saa samalla turpaansa. Näin ainakin tarina kertoo ja kun vertaa vanhoja kuvia keskenenään niin sen ymmärtää, vaikka maskeeraus osasto korostikin vanhoja vammoja. Tosin George Lucas, jonka äärimmäisen tarkasti valvovan silmän alla tämäkin toteutettiin, kieltää tämänkin, kuten on kieltänyt paljon muitakin juttuja Star wars muutoksiin liittyen.

Imperiumin vastaisku on Tähtien sota saagan synkin ja ehdottomasti paras osa. Tässä episodissa hassuttelu on minimissään. Ei ole Jar Jar Binxiä, ei edes eewokkeja, vielä. Elokuvan tumma sävy ja uhkaava tunnelma ei anna hirveästi toivoa hyvän puolulaisille ja tätä vain korostaa John Williamsin mahtipontinen musiikki. Varsinkin imperial march sävellys, jonka tahdissa Darth Vader astelee kohtauksesta toiseen, soi jylhänä. Elokuvassa on mukana kaikki ne elementit, päähahmojen lisäksi mikä iskee minuun Star warssissa koviten. On Yoda filosofoimassa erikoisine sanajärjestyksineen, joka saa äidinkielen opettajani kääntymään haudassaan, eikä hän ole vielä edes kuollut. On legendaarinen Boba Fett. On Luke kulkemassa omaa voiman polkuaan Jediksi. Han Solo saa oman tilansa ja hahmoa syvennetään. Myös raskaan ja uhkaavan hengityksen omaava Vader saa hahmoonsa syvyyttä ja inhimillisiä piirteitä. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, ennenkaikkea koko hässäkkä huipentuu ehkä elokuvahistorian jäätävimpään lopputwistiin. Nyt kun muistelee niin Leiakaan ei tyydy olemaan mikään prinsessa hädässä. Leiasta tulikin mieleen, että kun Han Soloa ollaan iskemässä karboniittiin Boba Fettin ja Vaderin toimesta ja hän on jättämässä jäähyväisiä prinsessalle, niin käsikirjoituksen mukaan Han vastaa Leian rakkauden tunnustukseen, että – I love you too. Harrison Ford ei kuitenkaan saanut repliikkiä luontevasti purkkin vaan siinä pokka petti ja muuta vastaavaa. Useiden ottojen jälkeen myös ohjaaja Kershner oli sitä mieltä ettei repliikki istu Solon suuhun ja näin Ford sai luvan improvisoida. Näimpä elokuvassa Han Solo sanoo – I know.

Tähän on saatu mukaan kohtauksia, joissa on todella vahva emotionaalinen lataus. Muutenkin panokset nousevat äärimmäisen korkeaksi, kun pedataan asetelmia hyvän ja pahan taistelussa trilogian päätösosaan. Sehän vetää meikäläisen katsojana hiljaiseksi ja mietteliääksi elokuvan päättyessä psykologiseen jännitteeseen. Tästä ei itseasiassa löydy heikkoa kohtaa. Imperiumin vastaisku on erittäin ehjä kokonaisuus, saumaton paketti, joka ei vuoda mistään suunnasta. Tämä näyttää, kuulostaa ja tuntuu äärettömän hyvältä. Kyseessä on scifi-leffojen klassikko, yksi kovimmista avaruusseikkailuista ikinä ja Star wars saagan lippulaiva sekä kruunun jalokivi. Apropoo loppukliimaksin ”I am your father”-repliikkiä ei ollut työryhmälle jaetussa käsikirjoituksessa eikä sitä paljastettu kuvauspaikalla. Vaan Vaderia näytellyt David Prowse sanoi Obi-Wanin tappaneen Luken isän. James Earl Jones sitten spiikkasi isä-repliikin nauhalle myöhemmin ja näin suunnilleen koko tekijäporukka oli ällikällä lyöty teatterissa. Tähän onkin hyvä lopettaa. Annan Episodi 5: Imperiumin vastaiskulle arvosanaksi 5-/5

osa 8: Avaruusnallet pelastavat galaksin

Episode VI: Return of the Jedi (1983)

Imperiumi on rakentamassa uutta Kuolemantähteä, en tiedä paljonko on aikaa kulunut edellisen tuhosta, mutta tämä uusi on rakentunut huomattavasti nopeammin. Tehokkaammaksikin väittävät. Tatoiinella C-3PO ja R2-D2 vievät viestiä Jabba Huttille, jolla on hallussaan jäädytetty Han Solo. Viestissä Luke Skywalker pyytää Jabbaa vapauttamaan Solon. Ay-pomon olemuksen omaava Jabba nauraa Luken paskalle ehdotukselle, ja laittaa jotkin hämärät bileet pystyyn. Bileet keskeytyvät kun naamioitunut palkkionmetsästäjä tuo vangitun Chewbaccan paikalle. Tästähän Jabba riemastuu ja Chewbacca heitetään tyrmään. Naamioitunut palkkionmetsästäjä on kuitenkin Prinsessa Leia, jonka onnistuu sulattaa Han Solo. Jabba saa rakastavaiset kiinni, ja Han Solo laitetaan putkaan, kun taas Leiasta tulee jonkinlainen seksiorja Jabban haaremiin. Pian kylään saapuu Luke Skywalker, joka nimittää itseään jediritariksi. En tiedä mistä mies on moisen arvonimen saanut, käsittääkseni nämä nimitykset on aiemmin hoidettu jonkin neuvoston toimesta. Luke vaatii Jabbaa vapauttamaan ystävänsä, tai käy huonosti. Jabba nauraa taas Luken paskalle ehdotukselle ja laittaa tämän taistelemaan jotain isoa otusta vastaan. Lukella ei ole edes valomiekkaa mukana, joten helvetinmoisella tuurilla hänen onnistuu selvitä otuksen kynsistä. Jabbaa ei enää naurata, ja Lukea, Han Soloa sekä Chewbaccaa lähdetään kuskaamaan aavikolle, jossa heidät heitettäisiin suursyömärin kitaan. MUTTA. Kaveruksilla on vielä yksi ässä hihassa, nimittäin yksi Jabban vartijoista onkin oikeasti vanha veijari Lando Calrissian! Aavikolla käydään myllyt, jonka tuoksinassa palkkionmetsästäjä Boba Fett joutuu suursyömärin kitaan, kun taas Leia kuristaa Jabba Huttin kuoliaaksi. Lukea lukuunottamatta sankarimme palaavat muiden kapinallisten luokse. Luke suuntaa Dagobahiin tapaamaan Yodaa, sillä koulutus jäi viime kerralla pahasti kesken. Yoda on kuitenkin jo vanha ja jokin sairauskin vaivaa, eikä hänestä enää ole opettajaksi. Yoda kertoo että Lukesta tulee oikea jedi kunhan tämä kohtaa Darth Vaderin. Yoda myös vahvistaa Lukelle että Vader on tämän isä. Enempää Yoda ei jaksa höpötellä vaan nukahtaa ja siirtyy ajasta ikuisuuteen. Pian Obi-Wan Kenobin henki ilmestyy Lukelle ja kertoo Leian olevan tämän kaksoissisar. Kapinallisleirissä suunnitellaan Kuolemantähden tuhoamista. Puhelinlankoja on kuunneltu ja saatu selville että Death Starin suojakilpeä ylläpidetään läheisellä metsäplaneetalla. Metsäplaneetalla Leia, Luke, Han ja Chewie törmäävät avaruusnalleihin, jotka vaikuttavat ensin vähän vihamielisiltä, mutta yhteinen sävel löytyy onneksi pian. Luke kertoo Leialle olevansa tämän veli, ja että Darth Vader olisi heidän isänsä. Luke jättää Leian hämmästelmään asiaa ja lähtee itse kohtaamaan isänsä. Darth Vader vie poikansa tapaamaan vanhaa vihtahousua, eli Palpatinea, joka yrittää käännyttää Lukea voiman pimeälle puolelle. Luke ei tähän suostu, vaan yrittää puhua isänsä takaisin hyvisten puolelle, ”et sä nyt niin pahoja juttuja oo tehny, kaikki voidaan vielä korjata”. Vader ei tähän kuitenkaan taivu ja haastaa Luken myllyihin. Luke katkaisee isänsä käden (mikä siinä on että aina nämä päättyy käden menetykseen), ja Palpatine kehottaa tätä hoitamaan homman loppuun. Luke pitää ajatusta huonona. Palpatine ei ole iloinen ja uhkaa tappaa Luken. Darth Vader on sittenkin miettinyt asioita ja todennut että olisi kiva joskus saada isänpäivänä kahvit sänkyyn, ja heittää Palpatinen helvetin syvään kuiluun, jonne Palpatine tod. näk. kuolee. Metsäplaneetalla Han, Leia ja avaruusnallet taistelevat Imperiumin joukkoja vastaan. Taistelu kääntyy kapinallisten eduksi kun Imperiumin sotakoneet paljastuvat tehdyksi styroksista ja aaltopahvista. Kuolemantähden suoja tuhotaan ja kapinallisten alukset käyvät hyökkäykseen. Luke on raahannut vakavasti loukkaantuneen isänsä avaruusalukseen, ja Darth Vader pyytää josko Luke voisi poistaa tämän naamarin. Luke epäröi hetken mutta suostuu pyyntöön. Isä ja poika katsovat hetken toisiaan silmiin ja Vader kuolee. Kapinalliset tuhoavat Kuolemantähti kakkosen. Luke palaa nalleplaneetalle ja polttohautaa isänsä. Tämän jälkeen järjestetään nallekylässä valtavat bibikset elikkäs bakkanaalit eli juhlat, jonne ilmestyy myös Anakinin, Yodan ja Obi-Wanin henkiolennot. Loppu.

Noniin. Komea päätös tälle trilogialle. Jedin paluu jatkaa oikeastaan samaa toimivaa linjaa kahden edellisen elokuvan kanssa. Jonkin verran tähän kuitenkin oli kepeyttä laitettu sekaan, kuten Jabban omituiset bileet, ja sitten ne avaruusnallet, jotka saivat yllättävänkin paljon ruutuaikaa. Ei ne silleen ärsyttäneet millään lailla, kuten vaikkapa Jar Jar Binksin porukka, mutta ei nalleilla nyt niin hirveästi kuitenkaan lopulta ollut annettavaa. Toki kepeyden vastapainoksi oli draamaakin kun nähtiin Yodan ja Darth Vaderin siirtyminen tuonpuoleiseen. Jonku verran ihmettelin lopussa kun Anakinin haamuna oli Hayden Christensen, sama jätkä joka näytteli nuorta Anakinia vuonna 2002 tehdyssä leffassa. Oliko George Lucas mennyt niin pitkälle että hän oli jotenkin geenimanipulaation avulla synnyttänyt laboratoriossa näyttelijän, jota hän käyttäisi 20 vuotta myöhemmin? Tämä selittäisi myös paljon kyseisen miehen kyvyistä näytellä. Ikävä kyllä, selitys oli paljon tylsempi, ja haamu on päivitetty jossain vuosien varrella. Vaikka tää trilogia kokoajan menikin sitä kohti että Imperiumi kukistuu, niin jotenkin kaikki loppui vähän nopeasti. Ehkä sitä on tottunut liian hyvään kun nykyisin tehdään tarinoita niin paljon sarjaformaattiin. Tässä rakennettiin mielenkiintoinen maailma ja mielenkiintoiset hahmot, ja sitten kaikki loppuu yhtäkkiä bileisiin nalleplaneetalla. Tai no kyllähän näitä leffoja edelleen tehdään, mutta ei niissä tätä samaa henkeä ole. Tai hirveästi samoja tyyppejäkään. Ei ainakaan siinä esitrilogiassa. Darth Vaderin kohtalo hieman yllätti, en olisi uskonut että miehessä on vielä jotain hyvää jäljellä. Ehkä tää vois olla semmonen 3 ½ / 5. Osana trilogiaa 4 / 5.

Hampuusi:

Jedin paluusta minulle muistuu mieliin kaksi asiaa yli muiden. Elokuvan alussa oleva Jabba The Hutt osuus on piirtynyt verkkokalvoilleni ikimuistoisena. Galaksin paha gangsteripomo Jabba oli penskana jopa pelottava näky. Silti päälimmäisenä muistiin on jäänyt, että siinä missä jumala uhrasi poikansa ristille, niin Darth Vader ei lopulta ollut valmis uhraamaan omaa poikaansa, vaan uhrasi mielummin itsensä. Näistä askelmerkeistä lähden purkamaan omaa osuuttani. George Lucas halusi alunperin episodi 6:n ohjaksiin ystävänsä Steven Spielbergin, mutta Lucasin vanhat kiistat Directors guild of american järjestön kanssa nousivat esiin ja se eväsi kyseisen ohjaajavalinnan. Ohjauspestiä tarjottiin Davideistä sekä Lynchille että Cronenbergille, mutta molemmat kieltäytyivät kunniasta, sillä vapaita käsiä oman vision toteuttamiseen ei olisi tarjolla, vaan isot linjaukset tekisi Lucas itse. Lopulta homman sai tuntematon Richard Marquand ja aikalailla tuntemattomaksi hän jäikin. Eikä ohjaajan valinta ollut Lucasin ainoa huoli. Sillä siinä missä Mark Hamillin ja Carrie Fisherin kanssa oli tehty kolmen elokuvan sopimus, niin Harrison Fordin sopimus oli katkolla. Eikä Harrisonilla varsinaisesti ollut hinkua palata rooliin, sillä aikaisemmat Star wars elokuvat ja rooli Indiana Jonesina olivat tehneet hänestä tähden, eikä töistä niin sanotusti ollut pulaa. Ford itseasiassa ehdottikin Lucasille, että Han Solo voisi vaan kuolla, mutta sopu syntyi ja hän palasi rooliin.

Episodi 6 paketoi alkuperäistrilogian onnistuneesti, vaikkei pystykkään lunastamaan Imperiumin vastaiskun asettamia valtavia odotuksia. Luke on käynyt oman tiensä jediksi ja on valmis pukemaan sankarin viittaa harteilleen. Sankarin viittaa sovitellaan myös Han Solon harteille, sillä itsekkyys on jäänyt edellisiin osiin. Liekkö rakkaus, luontevasti sankarittaren saappaissa taistelevaan, prinsessa Leiaan pehmittänyt miehen vai jäikö itsekeskeisyys sulaessa karboniittiin? Oli miten oli, niin tällä kertaa tarina rakentuu pitkälti Darth Vaderin ja Luken mittelön varaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onhan sitä pohjustettukin kahden elokuvan verran ja taistelun panoksia nostettu matkan varrella. Joten asetelma on kutkuttava. Elokuva nostaa myös varsin onnistuneesti Darth Vaderin rinnalle toisen pahiksen. Nimittäin keisari Palpatinen, joka on sen verran hyytävä, että on helppo uskoa Vaderinkin kunnioittavan ja pelkäävän häntä. Ei tosin tarpeeksi, mutta kuitenkin. Tämä Luke-Vader-Keisari osuus onkin ehdottomasti elokuvan kohokohta ja kliimaksi, johon viittasinkin jo aikaisemmin osuuteni alussa. Se miten Luke tavallaan pettää Obi-Wanin ja Yodan päätyessä säästämään isänsä hengen, vaikka hänelle on toitotettu ettei Anakinia voi pelastaa voiman pimeältä puolen ja silti juuri tällä tavalla hyvä voittaakin pahan. Se on dramaturgisesti hieno ratkaisu. Apropoo tässä leffassa Darth Vaderiä näyttelee periaatteessa neljä eri henkilöä. Sillä David Prowse näyttelee tuttuun tapaan Vaderiä fyysisesti ja kypärä päässä, mutta valosapelikohtaukset hoiti Bob Anderson ja lopussa Sebastian Shaw antoi kasvot Vaderille kun kypärä poistetaan. Lisäksi James Earl Jones luonnollisesti antaa äänensä Vaderille. Toki viimeisimmissä versioissa nähdään lisäksi Hayden Christensen vielä lopussa Shaw:n tilalla Anakinina voimahahmon muodossa.

Elokuvan kompastus kivi on, että synkkyydestä on jälleen tingitty ja mukaan tuodaan eewokit hassuttelemaan. Nuo Endorin pörröiset nallekarhuasukit ovat meinaan melko lapsellisia ja vesittävät loppukahinaa pahemman kerran. Näimpä eewokit eivät aiheuta meikäläisessä sen enempää hurraa huutoja kuin riemun kiljahduksiakaan. Jedin paluu herättää myös enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Sillä miksi Vader ei aistinut aikaisemmin trilogiassa Leian seurassa tämän olevan hänen tyttärensä ja jos Leia tiesi koko ajan Luken olevan hänen veljensä, kuten väittää, niin miksi hän pussaili tämän kanssa? Eihän tämä mikään Game of thrones kuitenkaan ole. Veikkaankin, että Lucasin alkuperäisissä papereissa Leia ei ollut Luken sisko eikä Vaderin lapsi, vaan keksi tämän perhesuhteen myöhemmin. Vaikkei varmasti sitä myönnäkään. Olisi myös mukava tietää, että miten paljon joku kovemman luokan ohjaaja olisi saanut irti tästä päätösosasta, mutta tällä mennään. Näin ollen trilogian taso ei säily nousujohteisena loppuun asti, mutta Jedin paluu tuo tarinan kuitenkin onnistuneesti maaliin ja sitoo sen langat yhteen. By the way onko Yoda ainut luonnollisen kuoleman kokenut jedi? Niin tai näin arvosana notkahtaa Imperiumin vastaiskusta, muttei romahda vaan 4+/5

osa 9: Lukea etsimässä

Episode VII: The Force Awakens (2015)

Luke Skywalker on ollut pitkään kateissa. Imperiumin rippeistä on noussut uusi avaruusnatsijärjestö, ensimmäinen ritarikunta. Kapinallisten johdossa on Leia, joka Tasavallan tukemana käy taistelua avaruusnatseja vastaan. Luken olinpaikasta on jotain tietoa Jakku-nimisellä planeetalla, ja Oscar Isaacin näyttelemä lentäjähahmo on tietoa etsimässä. Lentäjä saa tiedon ja tallentaa sen robottiapurinsa BB-8:n sisuksiin, juuri ennenkuin ritarikunta saapuu paikalle. Sotajoukkoja johtaa jonkinlainen köyhän miehen Darth Vader, Kylo Ren. Kylo käskee miestensä pistää koko kylän tasaiseksi, ja ottaa lentäjähemmon vangiksi. Taistelun tiimellyksessä nähdään kun yksi stormtrooper on selvästi mietteliäänä, eikä osallistu tuhoamiseen. Joukkojen palatessa alukselle, kyseinen sotilas riisuu kypäränsä. Olisiko hän tajunnut että kypärästä ei näe ulos mitään, ja uskaltautuisi siitä sanomaan? Ei sentään, esimiehensä kehotuksesta mies sokaisee jälleen itsensä laittamalla kypärän takaisin. Kylo Ren käyttää voimaansa vangittuun lentäjään ja saa selville että BB-8:n hallussa on tieto Luke Skywalkerin olinpaikasta. Näköaistin saloista maistiaisen saanut sotilas päättää loikata, ja auttaa myös kapinallisten lentäjän pakoon. Pakomatkalla saadaan heillekin nimet, lentäjä on Poe, loikannut sotilas Finn. Poe kertoo Finnille robotistaan jonka sisällä on tärkeä kartta. Kaksikko tekee pakkolaskun Jakkulle, ja Poe vaikuttaa menehtyvän. Finn törmää nuoreen naiseen, jonka seurassa on myös BB-8. Samalla hetkellä ritarikunnan miehet saapuvat paikalle, ja lähtevät perään, tarkoituksena saada robotti haltuunsa. Kolmikko varastaa pakomatkalle aluksen, joka osoittautuu Millenium Falconiksi. Nuori nainen osoittautuu melkoisen kovaksi avaruusaluskuskiksi, ja heidän onnistuu paeta. Tämän jälkeen naisellekin saadaan nimi – Rey. Tilanne eskaloituu kuitenkin taas hyvin pian, sillä isompi alus kaappaa Millenium Falconin sisuksiinsa. Mutta mikä iloinen yllätys! Han Solo ja Chewbacca ovat isomman aluksen puikoissa! Pian paikalle saapuu parikin porukkaa perimään Han Sololta velkoja. Tilanne näyttää todella pahalta, mutta Rey ja Finn vapauttavat rahtina olleet lonkerohirviöt, jotka syövät velkojat. Lopulta paikalta paetaan Millenium Falconilla. Aluksella tutkitaan BB-8:n kuljettamaa karttaa, josta ei oikein selviä mitään, sillä se on vain osittainen kartta. Hirveä vaiva taas turhan takia. Avaruusnatsien päämajassa Kylo Ren ja Kenraali Hux tapaavat ylipäällikkönsä Snoken, joka on jonkinlainen jättiläismäinen hologrammi vissiin. Selviää että taas on rakennettu kuolemansäde, ja kohta olisi aika käyttää sitä. Samalla myös paljastetaan että Kylo Renin isä on Han Solo. Millenium Falconin porukka suuntaa jonnekin kivan näköiselle planeetalle tapaamaan hauskan oloista tätiä, joka voisi auttaa saamaan BB-8:n vastarinnan luokse. Hauska täti, Maz Kanata, aikoo auttaa, ja tarinoi kuinka ritarikuntaa vastaan pitäisi taistella. Finn jänistää ja aikoo paeta. Rey harhailee Mazin majatalossa ja törmää kellarissa valomiekkaan. Rey näkee jonkinlaisia etiäisiä itsestään ja Kylo Renistä, ja pakenee hädissään metsään. Avaruusnatsit testaavat uutta kuolemansädettään, ja losauttavat kokonaisen aurinkokunnan taivaan tuuliin, siinä samassa tuhoten koko Tasavallan. Pian ritarikunnan joukot saapuvat hakemaan BB-8:a, ja alkaa melkoiset myllyt. Myllyt saavat onnellisen päätöksen kun kapinallisten joukot saapuvat apuun. Kylo Ren kuitenkin kaappaa Reyn, saadakseen kartan tiedot. Selviää että Poe ei ollutkaan kuollut, ja paikalle saapuu myös Leia. Tämän jälkeen lähdetään porukalla kapinallisten tukikohtaplaneetalle juomaan pullakahvit. Kylo Renin ei onnistu onkia tietoja Reyltä, sillä Reyllä on ilmeisesti myös supervoimia. Kylo riisuu maskinsa ja alta paljastuu masentuneen näköinen Adam Driver. Rey onnistuu voimansa avulla manipuloimaan stormtrooperin, joka vapauttaa tämän. Finn kertoo kapinallisille että uusi Kuolemantähti on rakennettu kokonaisen planeetan sisään. Avaruusnatsit ovat jo lataamassa asetta ja se on suunnattu kapinallisten tukikohtaan, joten alkaa olemaan hiukan kiire laatia suunnitelma. Eikä aikaakaan kun joku heittää: ”TUKIKOHDASSA ON OLTAVA JOKIN LÄMPÖOSKILLAATTORI”. No niinpä tietysti, aina näissä isoissa vehkeissä on olemassa jokin itsetuhonappi. Han Solo, Finn ja Chewbacca lähtevät räjäyttämään oskillaattoria. Tukikohdassa he tapaavat Reyn, joka liittyy sabotaasijengiin. Han Solo ja Kylo Ren kohtaavat, ja Han yrittää puhua poikaansa takaisin hyvisten puolelle. Hetken näyttää että siinä onnistuukin, mutta yhtäkkiä Kylo Ren surmaa Hanin 😦 Lämpöoskillaattori tuhoutuu, ja koko planeetta alkaa luhistua. Rey ja Kylo ottavat miekkamyllyt, ja yllättäen Rey on niskan päällä. Kylo jää onnekkaasti henkiin, ja kaikki pakenevat planeetalta. Kapinallisten tukikohdassa R2-D2 onnistuu selvittämään Luke Skywalkerin olinpaikan, jonne Rey ja Chewbacca suuntaavat. Elokuva loppuu kun Rey ojentaa valomiekkaa erakoituneelle Lukelle.

Noniin. Uusin trilogia on polkaistu käyntiin. Ja eihän tämä nyt huono ollut. Yllätyin kuinka paljon tähän oli otettu vanhoja hahmoja mukaan. Ja vieläpä alkuperäisillä näyttelijöillä. Uusiakin tyyppejä tuotiin mukaan, jotka oletettavasti varastavat shown seuraavissa osissa. Harrison Fordin poistuminen vähän harmittaa, olivat kuitenkin Chewbaccan kanssa loistava kaksikko. Käsittääkseni Leian näyttelijäkin on poistunut keskuudestamme, joten häntäkään ei varmaan enää nähdä. Toisaalta mistäpä näistä tietää, on ennenkin tietokoneella tehtyjä hahmoja nähty. Välillä epäilin sitä tässäkin. Visuaalisestihan tämä oli todella loistava elokuva, mutta komeasta ulkokuoresta huolimatta tästä puuttuu se jokin tähtien sodan fiilis, joka siinä alkuperäisessä trilogiassa on läsnä. Ehkä tässä vähän yritettiin liikaa. Tapahtumia ja hahmoja ja toimintaa oli ihan helvetisti, jotenkin tuntui että kaikkea oli liikaa yhteen elokuvaan. Tarinakin oli käytännössä jo nähty aiemmissa elokuvissa, tämä oli ehkä lähempänä jopa remakea kuin uutta elokuvaa. Aivankuin tuo kuolemantähtikuvio olisi nähty pari kertaa aiemminkin. Uusista päähenkilöistä vakuuttavin oli Rey, Finn oli myös ihan ok, mutta näiden kahden välillä ei oikein ollut kemiaa. En tiedä mihin suuntaan heidän suhdettaan jatkossa viedään, mutta jos arvata pitäisi, niin romanssia sieltä pukkaa. Oscar Isaacin lentäjähahmo oli aika heikko, toivottavasti hänestä ei leivota Han Solon korvaajaa. Adam Driver oli ihan jees, mutta enemmän jees maski päässä. Kylo Renin miekka oli kyllä makean näköinen, saispa sellaisen itellekin. Uusi superpahis, Snoke, jäi vielä vähän mysteeriksi, mutta eiköhän sekin jatkossa avaudu. Ihan ok lähtökohdat tämä kuitenkin loi seuraaviin elokuviin. Jännä nähdä mistä Rey on voimansa perinyt, vaikka Luken suuntaanhan tässä kovasti vihjailtiin. +3 / 5

Hampuusi:

Star wars: The Force awakens tai Forssa herää kuten sitä silloin ilmestyessään leikkisästi jätkien kanssa kutsuttiin. Tästä leffasta siis alkoi sekä Disneyn Star wars elokuvat, että minulla vanhojen kavereiden kanssa Star wars pikkujouluperinne. Ei siitä kuitenkaan enää enempää, sillä aihetta on sivuttu jo aikaisemmin. Joten asiaan, Force awekensin tarina ja tapahtumat sijoittuvat 30 vuotta Jedin paluun jälkeen. Luke Skywalker on kadonnut ja muutenkin sankariteot ovat menneisyyttä. Imperiumin raunioista on noussut First order-järjestö eli vastarintaliikkeellä riittää hommia tässä uudessakin trilogiassa. Elokuvan lopussa katsoin ensin, että ompa Loiri päässyt huonoon kuntoon, mutta siinähän olikin Mark Hamill Luke Skywalkerina. By the way tietääkö joku lukijoistamme Fanboys (2009) elokuvaa? Lyhyesti se kertoo kaveriporukasta, jonka on tarkoitus murtautua George Lucasin kartanoon ja varastaa kopio Star wars episodi 1: Phantom menace elokuvasta. Sillä yksi porukasta on sairastunut syöpään eikä eliniänodote kanna ensi-iltapäivään asti. Force awakensin kanssa oli vähän samantyyppinen, mutta tosi tarina. Sillä Mark Hamill ja John Boyega (Finn) suostuttelivat ohjaaja J.J. Abramsin näyttämään elokuvan ennen ensi-iltaa Star wars fanille, jonka oletetaan kuolevan ennen ensi-iltaa. Abrams ja Disney suostuivat ja järjestivät kuolemansairaalle fanille oman näytöksen reilun kuukauden ennen maailman ensi-iltaa.

Leffassa on siis vanhoja tuttujakin hahmoja. Onneksi Han Solossa on edelleen sitä vanhaa Soloa ja Chewiekin on Chewie, mutta Leia ei ole enää prinsessa vaan kenraali. Mukaan tuodaan myös neljä uutta päähahmoa Rey, Finn, Poe ja Kylo Ren. Rey on varsin onnistunut hahmo, moderni naissankari. Kylo Ren jättää itsestään pahiksena vähän sellaisen teiniangstisen wannabe Darth Vader mielikuvan, mutta ajaa asiansa ja sillai kiehtova, että omaa valtavan potentiaalin kehittyä jatkossa. Se saadaanko tämä potentiaali ulosmitattua myöhemmin onkin sitten toinen tarina. Finn on entinen Stormtrooper ja Poe kapinallislentäjä. Nämä kaksi hahmoa jättävät kuitenkin toivomisen varaa, vaikka pysyvätkin hyvin kyydissä mukana. Leffassa on muuten kohtaus, jossa Rey ja Finn tivaa Han Sololta, että onko hän SE Han Solo ja Solo vastaa ”I used to be”. Harrison Fordilla on tapana vastata omille faneilleen samalla lailla, kun he tulevat kysymään onko hän Harrison Ford. Tämä on muuten ainut Star wars leffa, jossa Harrison Fordilla on isoin palkkapussi. Siinä missä Harrison nosti A New hopesta 10000$ liksan, niin nyt tilinauhassa oli 25milj.$. Vaikka ottaa huomioon dollarin muuttuneen kurssin, niin voidaan sanoa, että palkkakehitystä on tapahtunut jonnin verran.

Force awakens kierrättää aika pitkälti New hopesta tutun tarinan ja näin uudet hahmot sidotaan tuttuun Star wars maailmaan sekä tuttujen hahmojen, että käänteiden kanssa. Tunnelmakin on tutun oloinen, joten muistan miten tämän vietäväksi oli helppo heittäytyä ja nauttia vaan menosta. Sillä luvassa oli paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luonnollisesti elokuva näyttää ja kuulostaa upealta. Mitä muutakaan Disneyn resursseilla voi Star wars:lta odottaa? Voisin keksiä tähän listan negatiivisiakin asioita elokuvasta, mutta tämän jälkeen teatterista ulos kävellessäni oli niin hyvä fiilis, että tahdon pitää sen yllä tässä tekstissäkin ja jätän nurisemisen pois. Apropoo kun Disneyllä pohdittiin elokuvalle ohjaajaa, niin pohdinnoissa kävi Matthev Vaugh, Steven Spielberg, Guillermo del Toro, Peter Jackson, Christopher Nolan, Ben Affleck, Joss Whedon, Brad Bird, Rian Johnson ja James Cameron sekä David Fincher ennenkuin J.J. Abrams sai sopimuksen allekirjoitettavaksi. Joten vaikka listalla oli epärealistisiakin nimiä, niin ei Abramsin pesti ollut mikään itsestäänselvyys.

Tämä oli ilmestyessään paras Star wars elokuva 30 vuoteen. Nimittäin Force awakens on varsin viihdyttävä ja sopivasti hauska avaruusseikkailu, joka kunnioittaa hienosti vanhaa, eikä tyydy pelkkään nostalgiaan. Ja vaikka sanoin hauska, niin ei kuitenkaan lapsellinen ja synkkyyttäkin on mukana, vaikkakin maltillisesti. Tähän kun lisää, että Han Solon kohtalo yllätti ja jopa herkisti vanhan fanin, niin voidaan puhua onnistumisesta. Periaatteessa kyseessä on episodi 7, mutta tämä on selvästi myös uudelleenkäynnistys. Disney on halunnut näyttää epäilijöille, että heillä on homma hallussa. Näimpä elokuvan tavoite on selvästi miellyttää kaikkia tai ainakin mahdollisimman monia. Tämä pyrkii lepyttelemään ja kosiskelemaan pettyneitä vanhoja faneja esiosatrilogian jäljiltä, mutta samalla myös hankkimaan ja valloittamaan uusia faneja. Mielestäni myös onnistuu siinä hyvin, olemalla samalla kunnianosoitus vanhalle ja alku uudelle. Itseasiassa tämä onnistui vakuuttamaan minun lisäkseni lähes kaikki kaverini, jopa kyynisimmätkin vanhat fanit antoivat tälle siunauksensa, vaikka olivat esiosa trilogian tiimoilta vannoneet, etteivät enää koskaan katso ainuttakaan uutta Tähtien sotaa. Niin ja vaikkei Steven Spielberg olekaan kaverini, niin hän on sanonut nauttineensa tästä niin paljon, että kävi katsomassa leffan neljästi. Sanonkin, että tämä oli sekä hyvä comeback, että re-boot Star warsilta. A-luokan viihdettä ja onhan tässä suomalaisväriäkin mukna. Sillä Joonas Suotamo on Chewbaccaa näyttelevän alkuperäisnäyttelijä, Peter Mayhewin, sijaisnäyttelijä. Tämän jälkeen hän perikin Chewien roolin täysin itselleen. Arvosana 4-/5

osa 10: Kapinallisten rivit harvenevat

Episode VIII: The Last Jedi (2017)

Last Jedi jatkaa tarinaa suoraan siitä mihin jäätiin Force Awakens-elokuvassa. Kapinalliset hylkäävät tukikohtansa ja yrittävät paeta ritarikuntaa. Poen johdolla kapinalliset käyvät vastahyökkäykseen, jonka seurauksena he menettävät todella paljon aluksia. Jäljelle jääneet pakenevat hyperavaruuteen. Toisaalla Rey yrittää saada Lukea kapinallisten avuksi, mutta Lukea ei kiinnosta sitten yhtään. Seuraavaksi tavataan superpahis Snoke luonnollisessa koossaan. Valtavassa salissa valtaistuimella istuksiva Snoke on selvästi joutunut joskus ikävään onnettomuuteen, tai vain syntynyt epämuodostuneena. Mikähän noissa valtaistuimissa muuten pahiksia viehättää? Eikö olis aika paljon kätevämpi kun olisi vaikka mukava tuoli, ja pöytä siinä edessä jolle laittaa kahvikuppi. Snoke vittuilee aikansa Kylo Renille ja nauraa tämän teinimaskille. Palaverin jälkeen Kylo Ren hajottaa maskinsa. Rey pyytää Lukea opettamaan vähän jedijuttuja, mutta Lukea ei vieläkään kiinnosta, hän vain haluaisi olla kaikessa rauhassa ja täytellä ristikoita. Kapinallisten pako ei onnistunutkaan, sillä ritarikunnalla on uudenlainen jäljitintsydeemi, jolla voi seurata myös hypermatkojen aikana. Tätä sitten porukalla kauhistellaan hetki, kunnes pahisten hävittäjät pamauttavat kapinallisten komentosillan helvettiin. Kenraali Leia lentää mukana. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, avaruuden kylmyydessä jäätynyt, tajuton Leia onnistuu voiman avulla leijumaan turvaan toiseen alukseen. Tää oli kyllä vähän höpö juttu. Leia on aika huonossa hapessa joten kapinallisten johtoon nousee vara-amiraali Holdo. Ensitöikseen Holdo toteaa että karkuun ei päästä ja bensakin on vähissä. Kun avaruudessa ei huoltoasemiakaan ole, niin ei auta kuin tyytyä kohtaloon ja toivoa parasta. Kapinallisten aluksen suoja pystyy estämään pahisten hyökkäykset, kunhan he pysyvät liikkeessä. Toisaalla Luke käy vilkaisemassa Millenium Falconia, ja tapaa R2-D2:n, joka saa Luken ympäripuhuttua, Reyn jeditreenit alkaisivat aamulla. Kapinallisaluksella Finn suunnittelee pakoa, kunnes paljastuu Roselle, aluksen teknikolle tai jotain. Siinä sitten tulee pahisten jäljitin puheeksi, ja he keksivät että jäljitys onnistuu vain komentoalukselta, ja siinä on oltava virtakytkin. VIRTAKYTKIN. Kuka näitä vehkeitä suunnittelee. Finn ja Rose lähtevät etsimään hakkerismiestä joka saisi heidät ritarikunnan alukselle sisään. Ennen treenien alkua, Kylo Ren ottaa telemaagisen yhteyden Reyn kanssa, mitä ihmettä on taas tekeillä? Jonkin verran treeniä, jonka jälkeen Kylo ja Rey juttelevat taas etänä. Jonkinlaista kipinää ahdistuneiden nuorten välillä selvästi on. Finn ja Rose saapuvat jonnekin avaruusmonacoon, jossa kaikki on hirveän kiiltävää ja syntistä. Ennenkuin he ehtivät löytää etsimänsä hakkerin, joutuvat he pidätetyksi. Mutta onni onnettomuudessa, he joutuvat samaan selliin Benicio del Toron kanssa, joka vapauttaa kolmikon. Benicio, Rose ja Finn jatkavat matkaa kohti ritarikunnan komentokeskusta. Luken opissa PÄIVÄN ollut Rey juttelee paidattoman Kylon kanssa ja lähtee tapaamaan tätä, johan sitä tulikin opiskeltua jedihommia. Yodan haamu ilmestyy Lukelle ja Finn ja Rose jäävät kiinni ja kapinalliset pakenevat jonnekin planeetalle. Siis tässä tapahtuu ihan helvetisti asioita niin lyhyessä ajassa että kaikki tuntuu ihan yhdentekevältä. Niinjoo, Rey ja Kylo tappavat yhdessä sen Snoken. Puoltoista leffaa eikä Snokesta oikeastaan kerrottu mitään, ja nyt se jo kuoli. Kylo kertoo Reylle että tämän vanhemmat olivat ihan tavallisia pulliaisia, ja pyytää Reytä loikkaamaan pimeälle puolelle. Rey ei suostu. Välissä oli yks hieno kohtaus kun Holdo hyperkiihdytti kapinallisten aluksen kohti ritarikunnan taistelualusta. Loppumyllyt on tällä kertaa aavikkoplaneetalla, jonka hiekkaisen pinnan alla on jostain syystä punaista jauhetta. Mikä toimii kyllä hienona tehosteena loppumyllyjen aikana. Loppumyllyihin saapuu myös Luke, joka lopulta paljastuu vain hologrammiksi. Luke kuitenkin menehtyy annettuaan kaikkensa kapinallisten eteen. Elokuvan lopussa kapinallisia on jäljellä enää kourallinen, koko porukka mahtuu Millenium Falconiin.

Last Jedi oli hyvin samankaltainen edellisen osan kanssa. Tämä jatkuikin suoraan siitä mihin edellinen jäi. Mielenkiintoista kuitenkin että ohjaaja on vaihtunut välissä. Ongelmat ovat myös pääosin samoja kuin edellisessä. Kaikkea on vain liikaa. Ja tämä oli vielä tosi pitkäkin. Ehkä koko Finn/Rose-kuvion ja heidän seikkailun avaruusmonacossa olisi voinut saksia helvettiin. Mutta vaikka välissä meinasi vähän puuduttaa, niin loppua kohden tämä paransi hurjasti, joka melkein jo sai unohtamaan kaikki ongelmat. Mitali sille henkilölle joka keksi että lopputaisteluplaneetan pinnan alla on paprikajauhetta. Oli todella hienon näköistä menoa. Ja avaruudessa nähty kohtaus jossa Holdo kiihdyttää aluksensa avaruusnatsien taistelijan läpi, oli varmaankin hienoin yksittäinen efekti tähän asti, kaikki elokuvat mukaan lukien. Uusia hahmoja ei tässä onneksi tuotu hirveästi lisää. Rey nosti tasoaan yhdessä Kylo Renin kanssa, kun taas Finn hukkaa potentiaaliaan Rosen kanssa. Poe ei edelleenkään oikein vakuuta, en tiedä mikä siinä on. Mark Hamill oli myös saanut vanhemmiten reilusti karismaa lisää, poissa oli alkuperäistrilogian babyface. Reyn voiman salaisuus jäi vieläkin epäselväksi, ainakaan ei siis ole Lukelta perittyä. Mielestäni tämä oli pieni parannus edelliseen elokuvaan. Samanlaisia sekamelskoja molemmat mutta tämä oli vähän hienomman näkönen. Toisaalta nyt kun mietin sitä Leian avaruusliitelyä niin voiko semmosen kohtauksen sisältävä elokuva olla parempi kun yksikään aiempi Star Wars-leffa? 3 / 5

Hampuusi:

Tää oli luonnollisesti myös minun Star wars pikkujouluohjelmistossa ja teatterista uloskävellessämme koko seurueestamme paistoi ulos pettymys. Force awekensin herättämä innostus oli enää vain muisto. Eikä seurueemme ollut ainoa joka oli pettynyt elokuvaan. Sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Rian Johnson sai vihaposti vyöryn osakseen. Kritiikkiä tuli muun muassa feministisestä otteesta, moraalisaarnaamisesta, tylsyydestä, aukkoisesta juonesta, tavasta jolla Lukea kohdeltiin sekä oheistuotteiden mainostamisesta. Itse en kuitenkaan reagoinut noin voimakkaasti. Jos lähtee liikkeelle positiivisuuden kautta, niin ensireaktioni oli kutakuinkin, että noh olihan tämä visuaalisesti huippu-upeaa katsottavaa. Siis oikeasti silmiä hivelevän kaunista katsottavaa. Elokuva sisältää mukaansa tempaavaa toimintaa ja kyllähän tarinassa oli hyviäkin elementtejä. Joitain hahmoja vietiin mielenkiintoiseen suuntaan, mutta vain joitain. Tykkäsin miten Kylo Ren kehittyy määrätietoisemmaksi ja traagisemmaksi, näin niinkuin esimerkkinä onnistuneesta hahmokehityksestä. Ja kyllähän Last jedi tarjoili myös muutamaan kertaan kylmät väreet. Siihen ne hyvät puolet sitten aikapitkälti olikin. Itseasiassa kun mainostin elokuvan olleen pettymys, niin siihen nähden noiden hyvien puolien määrä on aika kova, muttei jumita sen ihmettelyyn. Itseasiassa lisään vielä listaan Mark Hamillin roolisuorituksen Luke Skywalkerina. Se on erittäin vakuuttava. Itseasiassa Hamill oli sanonut Rian Johnsonille, että – Hän on erimieltä kaikesta Luken hahmoa koskevista muutoksista ja siitä mihin suuntaan hahmoa on kehitetty ja nyt kun sain sen sanottua, niin olen valmis tekemään parhaani, että sinun visiosi Lukesta toteutuu. Rautaisena ammattilaisena erimielisyydestä huolimatta kovan luokan suoritus, mutta mennään eteenpäin.

Last Jedissa seurataan Reyn jedikoulutusta ja miten vastarinta sekä First order jatkavat nahisteluaan. Siinä se idea ängettynä hasselpähkinänkuoreen. Tämä muuten jäi Carrie Fisherin viimeiseksi rooliksi ja elokuva on omistettu hänen muistolleen. Toki seuraavassa osassa käytettiin vielä Force awakens leffan ylijäämämateriaalia, että Leia saatiin mukaan, mutta sillai aikusten oikeasti tämä oli Fisherin viimeinen rooli. Mikähän ohjaajan aivopieru se Leian avaruusliito muuten oli? Varmaan parempi jos yritetään vaan unohtaa se. Elokuvassa kierrätetään jälleen tuttua Star wars kuvastoa niin hyvässä kuin pahassakin, mutta rikotaan myös rohkeasti kaavaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka sanoin, että tarinassa oli hyviäkin elementtejä, niin kyllä siellä mentiin välillä sieltäkin mistä aita oli melko matala. Sekään ei olisi hirveästi häirinnyt muuten, mutta tämmöiset särähtää silmään eritoten kun elokuva on ylipitkä. Tässä on mukana täysin turhia kohtauksia joita olisi voinut saksia pois. Esimerkiksi se Finnin kasinoreissu oli mukana varmaan ainoastaan siksi, että piti väkisin saada myös hänelle ruutuaikaa. Olihan Force awakens:ssä annettu ymmärtää, että hän on yksi uuden trilogian päähahmoista. Toki tällä kasino-osuudella otettiin kantaa luokkayhteiskuntaan, lapsityövoimaan ja eläintenoikeuksiin. Eikä se ole ollenkaan huono asia, että otetaan kantaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Esimerkiksi suvaitsevaisuusteema on istutettu hyvin osaksi elokuvaa, mutta se kasino-osuus oli tarinan kannalta ylimääräistä täytettä muutenkin ylipitkässä elokuvassa. Se oli vain yksi esimerkki, muttei ainoa kohta missä olisi ollut varaa tiivistää. Tähän on yksinkertaisesti ympätty liikaa kaikenlaista mukaan.

Tässä on paikoin upeita synkkiä osuuksia, mutta tunnelman rikkoo jatkuvasti kaiken maailman koomiset kevennykset ja niitä on aika paljon. Osa hassutteluista herättää jopa myötähäpeää. Muistan miten alkoi välillä jo vituttamaan, kun joka väliin pitää vääntää väkisin joku vitsi tai silmänisku. Tuli niin ikävä Imperiumin vastaiskua, joka on synkin, eikä sisällä hassuttelua juurikaan. Toisaalta setämiehenä pitää ymmärtää, että näitä tehdään pääosin nuorisolle, joten tämä on kohderyhmäkysymys, mutta kyllä se vitsitulitus ärsytti. Ei takerruta siihen enempää. Yksi asia mikä harmittaa myös on, ettei ns. pääpahis supreme leader Snoke saanut syvyyttä. Heikkouksistaan ja vioistaan huolimatta tämän parissa viihtyi ja olihan tämä mainiota eskapismia. Itseasiassa mitä olen jälkeenpäin jutellut Last Jedista kavereiden kanssa niin uskon, että uusintakatselulla olen armeliaampi ja muutenkin pidän tästä vähän enemmän. Eräälle ystävälleni olen luvannutkin katsoa tämän uusiksi, mutta se on jäänyt vielä suunnittelun asteelle. Jokatapauksessa silloin tuoreeltaan ensikatselusta jäi tällaiset fiilikset. Sen takia ja uusintakatselun puutteessa arvosanan suhteen otetaan takapakkia edellisestä 3+/5

osa 11: Viimeistä viedään

Episode IX: The Rise of Skywalker (2019)

Alkutekstien mukaan ympäri galaksia on kuulunut viesti, jossa Palpatine kertoo palanneensa kuolleista. Tämän jälkeen nähdään Kylo Ren myllyttämässä jossain metsässä. Metsän siimeksestä hän löytää jännittävän näköisen artefaktin, jonka jälkeen Kylo lentää todella synkälle planeetalle. Ja kappas, sieltähän löytyykin itse vanha vihtahousu, Palpatine. Palpatine alkaa ikänsä ja olemuksensa puolesta olemaan siinä pisteessä, että voinee piakkoin asettua ehdolle Yhdysvaltojen presidenttikisaan. Kylo ihmettelee että mitäs se jäbä täällä hevonpersiissä oikein duunaa, ja Palpatine esittelee valtavan, tuhansista tuhoajista koostuvan avaruuslaivastonsa. Kaikki tämä olisi Kylon käytettävissä, kunhan tämä ensin eliminoisi Reyn. Selviää myös että Palpatine oli luonut edellisten elokuvien pääpahiksen, Snoken. Kapinalliset ovat saaneet vakoojalta viestin joka vahvistaa Palpatinen todella olevan hengissä, ja että superpahis majailee Exegol-planeetalla. Rey lukee jedin käsikirjasta että sinne pääsyyn tarvitaan jokin kampe, jollaista juuri nyt ei ole saatavilla, vaan sitä täytyisi lähteä metsästämään. Luke on onneksi jättänyt kirjaan muistiinpanoja joista löytyy johtolanka. Rey, Poe, Finn, Chewbacca lähtevät robottien kera matkaan jonnekin aavikkoplaneetalle. Perillä he tapaavat vanhan kunnon Lando Calrissianin, joka kertoo että etsitty kampe olisi viimeksi nähty jonku aarteenmetsästäjän hallussa. Toisaalla Kylo Ren on korjannut edellisessä elokuvassa hajoittamansa kypärän punaisella liimalla, jä näyttää varmaan omasta mielestään erittäin edgyltä. Kylo ottaa etäyhteyden Reyhyn, ja saa tietoonsa näiden olinpaikan. Ritarikunnan sotilaiden kanssa taistellaan hetki, kunnes koko porukka vajoaa lentohiekkaan. Hieman ihmettelin miten Rey ei onnistunut jedivoimillaan heitä siitä pelastamaan, edellisessä leffassa kuitenkin nosteltiin paljon raskaampiakin asioita. No mutta onni onnettomuudessa, he vajoavat hiekan läpi tunneliin, josta löytyykin aarteenmetsästäjän jäänteet. Avaruuslotto vetämään tällä viikolla, tuumii Rey. Jäänteiden seassa on jonkinlainen tikari jossa on sith-tekstiä. C-3PO osaa lukea tekstin, mutta ei ohjelmointinsa vuoksi voi kertoa sitä muille. Voi pahus. Ryhmän palattua maanpinnalle, Chewbacca joutuu vangituksi, tikari hallussaan. Kylo saapuu myös viimein paikalle, ja ottaa Reyn kanssa mittelön. Rey yrittää voimallaan estää Chewbaccan vanginnutta alusta lähtemästä, ja Kylo yrittää päästää aluksen menemään. Yhtäkkiä Reyn kädestä lentää salama ja alus räjähtää. Voi ei, tässäkö oli Chewbaccan loppu? No hyvin pian selviää että ei ollut, kuljetusaluksia oli kaksi. Rey, Finn ja Poe lähtevät taas jonnekin, jossa tavataan Poen vanha tyttökaveri, sekä joku joka ohjelmoi C-3PO:n uudestaan. C-3PO kertoo etsityn tiennäyttäjän sijainnin. Jossain uudella planeetalla se on taas. Samassa ritarikunta tulee paikalle ja Rey aistii Chewbaccan olevan aluksessa! Porukalla lähdetään pelastushommiin. Finn ja Poe jäävät vangiksi, mutta Kenraali Hux onkin vakooja ja päästää heidät menemään. Pian Hux pääsee hengestään. Rey ottaa etämyllyt Kylon kanssa, ja Kylo paljastaa Palpatinen olevan Reyn isoisä. Melkoista. Seuraavaksi matkataan hakemaan sitä tiennäyttäjää. Selviää että se on jonkin aiemman Kuolemantähden hylyssä. Rey käy sen noutamassa, ja Kylo saapuu taas paikalle, ja pistää tiennäyttäjän paskaksi. Taas miekat esiin ja taisteluun. Prinsessa Leia ottaa jotenki etäyhteyden Kyloon, Kylo menee vähän hämilleen ja Rey lävistää hänet. ”Voi hemmetti mitä tuli taas kiukuspäissään tehtyä”, ajattelee Rey ja parantaa Kylon. Rey lähtee pois mestoilta Kylon lentskarilla. Leia kuolee ja Kylo Ren näkee näyn isästään, Han Solosta. Isällisen puhuttelun kuultuaan Kylo kääntyy hyvisten puolelle. Rey ajattelee että nyt saa tää kaikki säätäminen riittää, ja meinaa erakoitua samalle saarelle jossa Luke asui. No eihän sielläkään saa olla rauhassa, vaan Luken haamu ilmestyy ja sanoo että nyt ei kandee luovuttaa. Haamu nostaa merenpohjasta vanhan aluksensa, jonka kojelaudalla on tiennäyttäjä. Rey lähtee matkaan. Luken aluksessa on gps-jäljitin tai jokin juttu, ja muut kapinalliset saavat sen avulla selville Reyn sijainnin. Rey kohtaa Palpatinen, joka sanoo että jos Rey suutuspäissään tappaa hänet, niin muuttuu itse vihtahousuksi. Tai jotain. Hyvin sekavaa. Kapinallisten romut saapuvat taistelemaan Palpatinen helvetillistä armeijaa vastaa. Not impressed, tuumivat ritarikunnan alukset. Pahalta näyttää. MUTTA SITTEN! Lando ja Chewie ovat hakeneet apuvoimia, ja yhtäkkiä kapinallisten jengissä on helvetisti porukkaa. Pahisten aluksissa tosin on jokaisessa planeetan tuhoamiseen kykenevä aseistus, joten jaot eivät vieläkään ole tasaiset. Onneksi joku kohta hoksaa että avaruusnatsien alukset eivät voi tehdä mitään kunhan tuhotaan ensin yksi antenni, tai jotain. Hyvin sekavaa. Kylo Ben saapuu Reyn avuksi ja Palpatine laittaa molemmat kanveesiin. Ben lentää johonkin kuiluun. Kapinallisten alukset alkavat päästä niskan päälle, mutta Palpatine syöksee käsistään salamoita ja taas näyttää pahalta. Rey virkoaa ja päättää että nyt oikeesti riittää, ottaa taskustaan kaksi valomiekkaa ja kääntää salamat kohti Palpatinea. Palpatinen naama sulaa, ja henki kaikkoaa miehestä. Republikaanien vaalitoimistolla suruliputetaan. Tämän jälkeen koko paikka romahtaa. Rey romahtaa myös. Kylo Ben kuitenkin vielä raahautuu rotkosta ja siirtää elinvoimaansa Reyhyn. Rey on tunteiden vallassa ja suutelee Beniä. Ben kuolee. Kaikenlaista. Kapinalliset saavat tuhottua kaikki kymmenettuhannet avaruusnatsialukset, oisko ollu sen antennin takia tai jotain. Kapinallisten tukikohdassa järjestetään hillittömät kinkerit, ja sitten tapahtuu jotain mitä en odottanut. CHEWBACCA SAA MITALIN. Jumalauta oli se jo aikakin! En ymmärrä miten sitä ei annettu jo New Hopen lopussa. Elokuvan ehdoton kokokohta. Lopuksi nähdään vielä kun Rey hautaa Luken ja Leian valomiekat Tatoiinelle. Joku ohikulkeva randomtyyppi kysyy että ”kenekäs tyttöjä?”, johon Rey vastaa että Skywalkerin tyttöjä. Loppu.

Olipas siinä taas menoa kerrakseen. Paikasta toiseen painettiin taas ihan helvetillistä kyytiä, aivankuten parissa aiemmassakin. Samalla kaikki on kuitenkin jo nähty ennenkin. Ja vaikka tämä visuaalisesti onkin ihan parasta a-ryhmää, niin jotenkin tässä ei ollut mitään yksittäisiä wow-hetkiä kuten kahdessa edellisessä. Olisiko tehostebudjetista mennyt osa viinaan ja muihin paheisiin? Mene ja tiedä, kuten Suomisen Tapio sanoisi. Näyttelijöistä Rey ja Kylo vakuuttavat, ja Han Solon visiitti oli kans ihan jees. Last Jedissä nähty Finnin taistelupari, Rose, jätettiin tässä aivan statistiksi, ja Finnille löydettiin taas uusi kaveri. Koko Finnin rooli herätti viimeistään tässä leffassa tuntemuksia että miksi se edes on mukana, kun ei tunnu paikkaa löytyvän. Ja olihan tässä aivan älytöntä kun Finn uusine kavereineen tuli lopussa hevosilla avaruustaisteluun. Leia sai mielestäni arvoisensa hautajaiset, kuten tietysti myös näyttelijänsä Carrie Fisher. Rey – Palpatine kuvio tuli vähän puskista, kun edellisessä leffassa todettiin että vanhemmat olivat ihan normaaleja tyyppejä. Ja ekassa tietysti viitattiin vahvasti Lukeen, olisiko ajatus sitten vaihdellut leffojen välissä. Tarina saatiin ihan kivasti päätökseen, jännä nähdä mitä jatkossa tapahtuu. Tai lähinnä jännä nähdä että kuka sen kuolemantähden tällä kertaa rakentaa, ja jatketaanko samoilla näyttelijöillä. Aivan hyvä elokuva, joka selvästi on suunniteltu viihdyttämään ihan kaikkia katsojia, eli tekemään mahdollisimman paljon rahaa. 3 / 5

Hampuusi:

Star wars saaga on Rise of Skywalkerin myötä ainakin tältä erää viimeiseen osaansa. Eli Skywalkerin perheen moninaisia vaiheita kaukaisella galaksilla läpi käynyt elokuvasarja tuli nyt päätökseensä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Star wars elokuvat tai sarjat loppuisivat tähän. Sillä esimerkiksi Ewan McGregorin tähdittämä Obi-Wan Kenobi -sarja on jo alkutuotannossa ja kuvaukset alkavat ensivuonna. Niin ja Mandalorian – sarjasta ja hellyyttävän Baby-Yodan seikkailuista pyörii jo toinen kausi Disney+ palvelussa. Jokatapauksessa Rise of Skywalkerin tiimoiltakin kerättiin jälleen jätkäkööri kasaan ja käytiin perinteitä kunnioittaen katsomassa leffa porukalla. Tämän tuotannon kanssa oli alkuun jonkulaista hässäkkää. Alunperin vuonna 2015 elokuvan ohjaksiin palkattiin Colin Trevorrow, mutta 2017 hänet nakattiin ulos projektista ja Force Awakensillä vakuuttanut J. J. Abrams napattiin uudelleen puikkoihin viemään trilogia maaliin. Tässä kuitenkin tajuttiin pistää ohjaaja vaihtoon jo ennen kuvauksia, toisin kuin Solossa, mutta oli tässä muutakin epäselvyyksiä. Nimittäin alunperin Last Jedin ohjannut ja kirjoittanut Rian Johnsonin piti olla mukana kirjoittamassa tätäkin, mutta 2017 senkin ilmoitettiin olevan vanhentunutta tietoa. Siinä sitten kirjoittajat ja nimet vaihtuivat useampaankin kertaan, kunnes lopulta Abrams raapi lopullisen käsikirjoituksen kasaan Chris Terrion kanssa. Jokatapauksessa käsikirjoitus jättää hieman toivomisen varaa, eikä ihme sen ympärillä pyörineestä show:sta johtuen, mutta se siitä. Tässä elokuvassa vastarintaliike kasaa joukkojaan kokoon viimeistä taistelua varten. Siinä koko idea tungettuna pistaasipähkinän kuoreen.

Elokuva ottaa lentävän lähdön ja heti alusta lähtien kaahataan hirveää vauhtia eteenpäin eikä missään vaiheessa malteta pysähtyä vetämään happea. Elokuvassa tapahtuu koko ajan, siinä on ihan liikaa kaikkea ja kaikki on niin eeppistä, joten koko touhuun meinaa turtua ennen loppua. Kerronta olisi kaivannut hengähdyshetkiä, jolloin hahmot ja tarina olisi saaneet tilaa kasvaa ja kehittyä. Silloin myös jännite kantaisi paremmin kaiken räimeen ja räiskeen keskellä. Sen lisäksi nyt kaiken kiireen keskellä elokuva tyrii myös sauman antaa katsojan liikuttua. Tarkoitan tietenkin Chewbaccan kuolin kohtausta, jonka myötä pienellä rauhoittumisella katsoja olisi ehtinyt herkistyä, mutta eiku oli niin saatanan kiire jo seuraavaan paikkaan, että piti paljastaa heti ettei se kuollutkaan. Eikä se ollut ainoa paikka, jossa kiireellä pilattiin emotionaalisia tarttumapintoja. Eikä siinä kaikki, vaan luotijunan lailla kiitävä tarina etenee liiankin turvallisilla vesillä riskejä vältellen. Elokuva lainailee surutta alkuperäisestä trilogiasta sekä viittaa siihen aina kun mahdollista. Varsinkin Jedin paluuta ryöstökalastetaan, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan kierrätetä koko juonikuvioa samalla lailla kuin Force awakens kierrätti A New hope:n tarinan. Elokuva jättää fiiliksen, että nyt on haluttu välttää Last jedin saama ristiriitainen vastaanotto ja voimakaskin kritiikki. Niimpä tässä kävi niin, että vanhaa kunnioitetaan vähän liikaakin eikä uskalleta seisoa täysin omilla jaloillaan. Sitten kun vielä elokuva yrittää selittää Last Jedin tiettyjä ongelmallisia kohtauksia, mutta sen sijaan että ne ratkaisisivat asioita, niin saavatkin vain koko tarinan paikoin enemmän solmuun. Entä oliko se Palpatinen takaisin tuominen oikeasti hyvä idea? Tämmösenä pakettina lopputuloksesta jää vähän väljähtynyt ja ikävä maku. Ja kenen helevetin idea se oli, että lähdetään ratsastaan hevosilla tähtiristeilijän kannella? Ehkä tässä olisi vielä lisäksi pari muutakin hölmöä juttua ja vaikka koko touhussa onkin vahva riskien välttämisen ja kompromissin tuoksu, niin kyllä tästä keksii helposti hyvääkin sanottavaa.

Joten jatketaan tästä eteenpäin positiivisuuden kautta. Vaikka elokuva vaikuttaa siltä, että sen suhteen on jouduttu improvisoimaan, niin se pysyy kuitenkin kasassa ja uuden trilogian sekä koko saagan tarina saadaan paketoitua ja juonenlangat nivottua yhteen kelvollisesti. Elokuva on hienon näköinen. Teknisiltä ansioiltaan kyseessä on moitteeton elokuva ja John Williamsin säveltämä musiikki soi tuttuun tapaan komeasti. Joten elokuva on todella vaikuttavan näköinen ja kuuloinen. Ongelmistaan huolimatta tämä on kuitenkin viihdyttävä pläjäys ja aito Star wars tunnelma on läsnä. Daisy Ridley jatkaa hienoja otteita pääosassa. Hän onnistuu tuomaan hyvin esiin Reyn koko tunteiden ja tuntemusten kirjon. Adam Driver on loistava luonnenäyttelijä ja vaikka vielä Force awakensissä mietin, että sopiiko hän tähän maailmaan, niin nyt viimeistään hän osoittaa epäilyni turhiksi ja puhaltaa Kyle Renin hahmon eloon. Lisäksi John Boyega ja Oscar Isaac antaa hyvää tulitukea pääparille. Oli myös mukava nähdä Lando vielä kerran. Star wars on aina ollut hyvän asialla, vaikka voiman pimeäpuoli onkin kiehtonut minua. Eikä tämä tee poikkeusta vaan ystävyyden, toveruuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta liputetaan edelleen ja se on hyvä viesti katsojille. Joten kyllä tässä lopulta päästään kuitenkin plussan puolelle, vaikka parantamisen varaa jäikin roppakaupalla. Sitäpaitsi onhan Star wars huonoimmillaankin yleiseen tasoon verrattuna keskivertoa parempaa scifi-seikkailua. Poislukien Episodi 1: Phantom menace tietenkin. Eli kyllä tämän parissa viihtyy. By the way muistatteko, että Finn on entinen Stormtrooper? Ja Stormtrooperit on helvetin huonoja ampumaan. Ne ei osu veneesta veteenkään, mutta Finn tuntuu osuvan hyvällä prosentilla vihulaisiin. Joten aloin miettimään, että johtuuko se Stormtroopereiden ampumatarkkuus sittenkin niistä helvetin kypäristä? Eikä ne vaan näe kunnolla. Pitäiskö jonkun pahisten leirissä tehdä reklamaatio kypärän valmistajalle? Hellyn viimeisen osan kunniaksi antamaan tällekin arvosanan 3+/5

Luitko oikeasti tänne asti? Onnittelut. Jätä palautetta alla olevalla nappulalla, se maksoi meille 20000 euroa.