Tähtien sota tutuksi osa 1: Matka alkaa

En ole koskaan nähnyt yhtäkään Star Wars-elokuvaa. Tiedän että se kuulostaa uskomattomalta, mutta se on totta. Penskana ei avaruushommat kiinnostaneet juurikaan joten niitä ei silloin tullut katseltua, eikä uusiakaan sitten ole viitsinyt katsoa kun ei mitään mistään tiedä. Ja suoraan sanottuna kaikki hassut robotit ja chewbaccat sun muut vaikuttavat vähän lapsellisilta. Tiedän toki sarjasta jotain hahmoja ja tapahtumia, sekä sen kaikkein suurimman juonipaljastuksen, jolta ei ole voinut välttyä ellei ole asunut tynnyrissä. Vastikään pidettyjen rapujuhlien jälkeisenä aamuna Hampuusi ja Hattara juttelivat Star Warsista ja totesin heille että voisin ottaa urakaksi katsella kaikki elokuvat.

Googlen mukaan Star Wars-elokuvia on 11 kappaletta ja kestoa niillä on hieman yli 25 tuntia. Ei mikään yhden viikonlopun homma. Katselujärjestys aiheutti jonkin verran päänvaivaa. Hampuusi heitti leffojen numeroita jossain järjestyksessä jonka ehdin unohtaakin, joten oli turvauduttava googleen. Googlen mukaan suosittuja katselujärjestyksiä ovat ainakin julkaisujärjestys, kronologinen järjestys, sekä Rinster-järjestys, jossa katsotaan ensin osat 4 ja 5 jonka jälkeen hypätään osaan 1 ja lähdetään taas siitä etenemään. Sitten oli vielä lähes vastaava ”Machete”-järjestys, jossa ykkösosa jätetään kokonaan katsomatta koska se on kuulemma niin huono. Hampuusi kertoi että eräs hänen komea ja fiksu kaverinsakin oli joskus todennut että ykkösosaa ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Mietin myös kehittäväni ihan oman järjestyksen, jossa arpoisin leffat järjestykseen. Ja ehkä välissä katsottaisiin joku leffoista toiseen kertaan, ja joku puoleen väliin ja vaihdettaisiin elokuvaa, ja loppupuolikas katsottaisiin myöhemmin. Lopulta päädyin kuitenkin kronologiseen järjestykseen, jotenkin se tuntuu ensikertalaiselle loogisimmalta. Internetissä myöskin sanottiin että näin elokuvasarjan huonoimmat elokuvat tulevat alkuun, keskivaiheilla nähdään parhaat, ja loppua kohden ollaan taas laskussa, muttei kuitenkaan vajota niin alas kuin mistä lähdettiin. Seuraavassa meikäläisen katselujärjestys:

Episode I: The Phantom Menace (1999)
Episode II: Attack of the Clones (2002)
Episode III: Revenge of the Sith (2005)
Solo: A Star Wars Story (2018)
Rogue One (2016)
Episode IV: A New Hope (1977)
Episode V: The Empire Strikes Back (1980)
Episode VI: Return of the Jedi (1983)
Episode VII: The Force Awakens (2015)
Episode VIII: The Last Jedi (2017)
Episode IX: The Rise of Skywalker (2019)

Aikaa ajattelin tähän käyttää 2-3 viikkoa, riippuen vähän siitä miten vapaa-aikaa riittää. Seuraava elokuvienkatselu-projekti painaa jo päälle, joten enköhän tämän saa äkkiä hoidettua. Katselua varten otin Disney Plus-palvelun josta kaikki elokuvat pitäisi löytyä. Tai no itseasiassa Hampuusi maksoi tilauksesta puolet kun kuvitteli sieltä löytyvän aikuisviihdettä. Ei löytynyt. Ja sitten itse elokuvien pariin. Laitan jokaisesta ensin juonikuvauksen jonka jälkeen päällimmäiset mietteeni. Siltä varalta että joku ei ole katsonut – sisältää spoilereita.

Lisäys: Hampuusikin innostui projektista sen verran että lupasi laittaa jokaisen leffan perään omia kokemuksia ja mietteitään, sekä viljellä jotain pieniä knoppitietoja tällaiselle ensikertalaiselle.

Lisäys 2: Alunperin oli tarkoitus julkaista koko paska yhdessä osassa, mutta tekstiä on ainakin näistä ensimmäisistä tulossa sen verran että parempi jakaa tämä osiin. Ehkä pari-kolme leffaa kerrallaan.

Lisäys 3: Hämis sanoi että parempi julkaista leffa kerrallaan, ei näitä meikäläisen horinoita kukaan jaksa pidempään lukea. Joten jokaisesta elokuvasta tulee oma artikkelinsa.

Episode I: The Phantom Menace (1999)

Elokuvan alkuteksteissä kerrotaan että jonkinlainen ilkeä Kauppaliitto on asettanut Naboon planeetan kauppasaartoon, ilmeisesti tarkoituksena vaatia enemmän avaruusmarkkoja kauppareittien käytöstä. Sillä aikaa kun asiaa yritetään selvitellä jossain Tasavallan kongressissa, lähetetään rauhaa neuvottelemaan jedimestari Qui-Con (Liam Neeson) ja jedioppilas Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor). Kauppaliiton mulkut eivät neuvotteluihin suostu ja yrittävät samantien pistää jedit kylmäksi ja jalat edellä kotiin. Jedit pakenevat Naboohon, ja tapaavat Jar Jar Binksin, helvetin rasittavalla murteella puhuvan avaruusheebon, joka lyöttäytyy jedien mukaan. Porukalla he pelastavat planeetan kuningattaren, Padme Amidalan (Natalie Portman), ja yrittävät paeta. Hommat kuitenkin menee vituiksi ja he joutuvat laskeutumaan kuivan näköiselle planeetalle. Siellä sitten huomataan, että aluksen hyperajomoottori on rikki ja uusi pitäisi saada. Sellainen paikalliselta autokorjaamolta löytyykin, mutta ikävä kyllä jedien avaruusvaluutta on vääränlaista eikä moottoria saada ostettua. No eipä hätiä mitiä, autokorjaamon päällikön orjana toimiva Anakin Skywalker-niminen lapsi keksii, että voisi osallistua johonkin avaruusalusformuloihin ja voittorahoilla sitten laitettaisiin jedien alus kuosiin. Jedit neuvottelevat vielä kaupan päälle Anakinin vapauden ja kisat voivat alkaa. No tottahan tämä pikkulapsi sen kisan voitti ja sitten lähdettiin taas jatkamaan matkaa kohti avaruuskongressia. Ennen lähtöä kuitenkin tavataan vielä ikävänoloinen kaveri Darth Maul, joka oli vissiin lähetetty etsimään Natalie Portmania. Pienet myllyt Qui-Conin ja Darth Maulin välillä ja taas matka jatkuu. Perillä jedit esittelevät Anakinin jedihallitukselle, sillä ovat huomanneet pojalla olevan mad skills. Naboon senaattori Palpatine myös äänestetään Padmen aloitteesta Tasavallan uudeksi kansleriksi. Tämän jälkeen kuningatar Portman lyöttäytyy yhteen Jar Jar Binksin heimon kanssa, ja yhdessä he käyvät sotaan kauppaliiton robottiarmeijaa vastaan. Seuraa helvetinmoiset myllyt, jotka loppuvat kun Anakin jotenkin vahingossa perseilee itsensä taistelualukseen ja onnistuu tuhoaman robottien ohjausaluksen. Lopussa nähdään vielä miekkamyllyt Liam Neesonin ja Darth Maulin välillä. Liam Neeson haavoittuu kuolettavasti ennenkuin viimein Ewan McGregor päästää Darth Maulista ilmat pihalle. Viimeisillä voimillaan Liam vaatii Ewania kouluttamaan Anakinista jediritarin.

Noniin, ensimmäinen Star Wars takana. Onneksi aloitin juuri tästä, ei nimittäin ollut kovin hyvä elokuva. Odotin hieman vakavampaa menoa, mutta tää oli kyllä melkein kuin lasten seikkailuelokuva. Ja ehkä osin siksikin, kun maailma ei ole vielä tuttu, niin Jar Jar Binks ja muut ”hassut” avaruustyypit vähän oudoksutti. Eniten tässä ehkä ahdisti Anakinin mukana olo. Hyvin harvoin lapset saavat elokuvissa onnistumisia aikaan. Niin ei käynyt tässäkään. Se lentokisa avaruusaluksilla tuntui kestävän loputtomiin, ja lopun oma-alotteiset touhut sodan keskellä eivät herättäneet mukavia tunteita. Pojan ihastus kuningatar Amidalaan viimeisteli kokonaisuuden. Skywalker kuitenkin on nimenä tuttu, mutta silloin olen kuullut etunimen Luke. Hieman yritin miettiä yhteyttä näiden välillä, mutta sivuutin asian lopulta, eiköhän se selviä aikanaan. Star Warsien maailmaa tässä avattiin melko vähän, jonkinlainen paha vissiin galaksia uhkaa, kuten leffan nimikin vihjaa, ja jedien touhut tulivat tutuksi. Lisäksi joitain tutun näköisiä tyyppejä esiteltiin, kuten robotit R2-D2 ja C-3PO, sekä jedit Yoda ja Samuel L. Jackson. Valomiekkailuakin nähtiin ihan kiitettävästi. Elokuvan parasta antia varmaan olikin miekkailuhommat, vaikka ei niitäkään ehkä loputtomiin jaksaisi katsella. Aivan hyvin tämä oli kyllä kestänyt aikaa, on kuitenkin jo parikymmentä vuotta vanha leffa. Näytti aivan hyvältä edelleen. Ja kyllähän tässä eteenpäin mentiin jatkuvasti, ei ihan älyttömästi hierottu ja juteltu joutavia. Mutta ei tälle elokuvana voi antaa kyllä kuin semmosen 2/5.

Hampuusi:

Muistan hyvin kuinka kovasti tätä odotettiin silloin jätkien kanssa. Yksi nykyään Ylen leivissä oleva kaverini tiesi kertoa jo 4-5 vuotta aikaisemmin, että George Lucas suunnittelee esiosa trilogiaa. Siihen aikaan ei vielä ollut nettiä joka kodissa, eikä tämmöiset uutiset olleet niin helposti saatavilla. Joten kun episodi 1 viimein tuli, niin se oli kuin märkä rätti vasten kasvoja ja lujaa. Se pettymys oli jotain käsittämätöntä. Eräs lapsuuden ystäväni ja vielä silloin naapurini, jonka kanssa fanitettiin Star Warsia pienestä pitäen, joutui elokuvateatterissa osittain tolpan taakse tai siis silloin Kemin Kinopirtti oli remontissa ja kirjaston auditorio sai hoitaa leffateatterin virkaa sen ajan. Ennen elokuvaa ystävääni harmitti tolppa suunnattomasti, sillä hän joutui katsomaan leffaa kuin Harri Kirvesniemi hiihtää, mutta hyvin nopeasti mieli muuttui. Siinä vaiheessa kun tulee kohtaus jossa isompi kala syö pienen kalan, vielä isompi kala syö sen kalan ja vielä sitäkin isompi syö sen jne, niin ystäväni alkoi pikku hiljaa toivomaan, että tolppa olisi paksumpi ettei hän näkisi mitään, että tämmösiä fiiliksiä oli silloin.

Eikä ne fiilikset ole siitä hirveästi parantuneet myöhemminkään. Olen kyllä katsonut leffan kertaalleen kotisohvaltakin kun ostin Star Wars Complete saga blu-ray boxin joskus back in the days. Tää episodi 1 on mielestäni aivan liikaa koko perheelle tehtyä sontaa ja varsinkin Jar Jar Binks raastaa tällaisen alkuperäisen trilogian ystävän hermoja. Sitten siinä on se loputtomalta tuntuva rallikisa-pätkä, joka on varmaan ympätty mukaan leffaan vaan sen takia, että voitiin tehdä vastaavanlainen konsolipeli ja näin taas käveltiin hymyillen pankkiin. Muistan lukeneeni aikoinani, että kun George Lucas sai tähän täysin vapaat kädet ja oli vielä ympäröinyt itsensä ’jees jees’-miehillä elokuvaa tehdessään, niin kukaan ei uskaltanut haastaa tai kyseenalaistaa hänen näkemyksissään ja näin ollen kaikki ideat ja koko paska toteutettiin miettimättä kahta kertaa, pallottelematta ideoita tai katsomatta asiaa toisesta näkökulmasta. Lopputuloksena on sitten tämmöstä steriiliä koko perheen tussuttelua.

Näin vanhana Star Wars -fanina haluan kuitenkin etsiä tästä jotain hyvääkin, vaikka väkisin, sillä onhan Star Wars paskimmillaankin sentään jotain. Ja sitä paitsi eräs hyvä naispuolinen ystäväni sanoi minulle kerran kun juteltiin Star Warsista, että hän tykkää niistä esiosistakin. Kysyin vielä varmistaen, että ai siitä ekastakin? Hän vastasi jotenkin, että eihän se sillai hyvä ole, mutta kyllä hän tykkää. Joten tästä voi tykätä vaikkei tämä hyvä olekaan. Jotain hyvää kuitenkin. Nimittäin Liam Neeson ja Ewan McGregor ovat hyviä jedeinä ja Natalie Portman pärjää kuningattarena. Sekä se loppukahina valomiekoin Darth Maulia vastaan on ihan makea. Sen lisäksi kyllähän tästä oli mukava poimia kaiken huonon joukosta viitteitä tulevaan (lue alkuperäiseen trilogiaan). Kuinka Anakin ja kuningatar tulevat heti hyvin toimeen ja kuinka Yoda varoittelee Anakinista jne jne. Silti vaikka tätä kuinka katsoo Star Wars lasien läpi niin ei tälle voi antaa isompaa arvosanaa kuin 2+/5 ja siinäkin on Star Wars lisää eli 2+/5