Näen aina punaista ja stressitasot pamahtaa kattoon, kun huomaan että kauppoihin tulee joulukarkit ja kaikki systeemit joka helvetin vuosi aina aikaisemmin ja aikaisemmin. Nytkin jo syyskuussa oli täysi jouluhössötys ja -hulina käynnissä. Se iskee vasten kasvoja, mihin vain meneekin ja joululauluista saan päänsärkyä. Olenkin jo nyt ihan paskana koko joulusta ja ollaan menossa vasta lokakuussa. Toisaalta kun näen kaupoissa glögit, niin hymy hiipii kasvoilleni ja tekisi mieli päästää riemun kiljahdus. Se on vähän ristiriitaista, mutta ei mennä syvemmälle siihen. Minulla on vielä runsaasti aikaa ahdistua aiheesta ja siihen liittyvästä kulutushysteriasta ennenkuin se on taas vähäksi aikaa ohi.
Tänään on valtakunnallinen jaloviinapäivä tai voisi olla, sillä nykyään tuntuu, että joka päivä on joku valtakunnallinen tai kansainvälinen päivä. Ajattelin kuitenkin paljastaa nyt lukijoillemme tarkimmin varjelemani salaisuuden eli Hampuusin joulujallun. Se on yksi maailman vaikeimmista juomista valmistaa, mutta on perinteisesti pikkujoulukauden hittituote ja muutenkin äärimmäisen herkullinen juoma.
Se sisältää:
- Yksi pullo jallua, ai minkä tähden? No yhden tähden.
- Loraus omenalikööriä
- Neljä kanelitankoa
- Yksi vaniliatanko
- Turaus hunajaa
Ensimmäiseksi korkkaa jallupullo ja kaada itsellesi yksi drinkki. Jalluglögi on esimerkiksi hyvä vaihtoehto. Tai Jallu plus kola on tunnetusti lupaus seikkailusta. Tai sitten ihan vaan Talonmiehen vapaapäivä, eli jallukola ilman kolaa. Muistan kerran kun tilasin jallun ja baarimestari kysyi, että laitetaanko kolalla, niin vastasin, että laita vaikka lumilapiolla, mutta äkkiä nyt. Se on kuitenkin jo toinen tarina se.
Jokatapauksessa resepti alkaa siis, että teet jallupulloon vähän lisää tilaa, n.4cl. Sen jälkeen livauta pulloon sekä kanelitangot, että vaniliatanko ja turauta hunajaa perään. Siihen ei ole mittaa, vaan turaus ihan fiiliksen mukaan. Sen jälkeen täytä pullo omenaliköörillä ihan piri pintaan. Viimeisenä vaiheena tulee reseptin ylivoimaisesti vaikein osuus. Kun pitää juomisen sijasta kiertää korkki kiinni. Siihen on meinaan moni kurauttanut, jos ei ole ollut selkärangan lujuuslaskelmat hanskassa ja kärsivällisyys on pettänyt. Nimittäin sen sijaan, että juoma olisi valmis juotavaksi, niin pitääkin pistää tiukasti suljettu pullo kylmän viileästi kaappiin tekeytymään. Sillä joulujallu on parhaimmillaan, kun se on maustunut noin kuukauden ja maistellaan sellaisenaan.
Hätäisimmät voivat laskea kalenterista neljä viikkoa, mutta tämän juoman suhteen maltti on valttia. Lukeehan se jo raamatussakin – seitsemäntenä päivänä jumala loi Hampuusin joulujallun ja lepäsi. Siinä saattoikin olla kaikki mitä minulla on lukijoillemme joulusta kerrottavaa tänä vuonna. Toivottavasti olen väärässä, mutta pelkään pahinta. Tähän loppuun vielä joulujallun valmistus inspiroi minua yhden runon säkeen verran – ”Ilmassa leijuu viettelevä jouluisen jallun tuoksu. Alkaakohan tästä yhden illan amok-juoksu.”
Satunnaistoisto 