Olin jo ehtinyt hylätä ajatuksen katsoa Antabellum leffateatterissa, mutta viikonloppuna juteltuani ystäväni kanssa elokuvasta, niin hän istutti päähäni ajatuksen, kuin Leonardo DiCaprio Inception-leffassa, että kävisin katsomassa sen myös. Ja Boom!! Viikkoa myöhemmin siitä, kun olin päättänyt etten käy katsomassa, niin sitä istuttiin elokuvateatterin pehmustetuilla penkeillä. Antebellum on Gerard Bushin ja Christopher Renzin ohjaama ja kirjoittama jännityselokuva. Tämä on heidän esikoiselokuvansa. Elokuvan ensi-iltaa siirrettiin keväästä pari kertaa eteenpäin, kunnes se saatiin teattereihin nyt syyskuun 18.päivä. Elokuvan nimi viittaa ajanjaksoon, 1783-1861, jolloin orjuus kukoisti.
Elokuva alkaa William Faulknerin sitaatilla ”Menneisyys ei ole ohi. Se ei ole edes mennyttä”. Sitten siirrytään pitkään kamera-ajoon, jossa Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, orjien pakoyritys julmalta puuvillaplantaasilta saa ikävän lopun, eikä kuolon uhreilta vältytä. Se orjien tuska, lohduttomuus ja epätoivo iskee vasten katsojan kasvoja valkokankaalta pysäyttävällä tavalla. Se tunkeutuu ihon alle. Myöhemmin siirrytään nykyajan maisemiin, jossa mustien naisten rodullistetusta asemasta luennoiva sosiaalitieteilijä on lähdössä matkalle uuden kirjansa tiimoilta, mutta uhkaava tunne hiipii tämänkin tarinanlangan ylle. Siinä lähtöasetelmat tähän kauhuelokuvaksikin mainostettuun jännäriin. Minun mielestä ei tarvitse tietää enempää. En minäkään tiennyt. Ne käänteet ja muut systeemit pitää sit tietämättömän katsojan varpaillaan ja antaa mahdollisuuden tehdä omat johtopäätökset siitä missä mennään. Näin myös mielenkiinto pysyy yllä. Välttele ainakin traileria, sillä se kuulemma paljastaa ihan liikaa.
Ohjaaja-kirjoittaja kaksikko Bush ja Renz ovat luoneet elokuvaan onnistuneesti pahaenteisen ja uhkaavan tunnelman, jonka saattelemana jännitys kantaa loppuun asti. Myös kuvaus on upean näköistä ja elokuva on lastattu täyteen kauniita kuvia. Janelle Monae tekee pääosassa erittäin hienon roolityön kapteenin seksiorjana ja luennoivana sosiaalitieteilijänä. Hän on elokuvan kantava voima, keräten katsojan sympatia puolelleen. Vahva naispäähahmo ja rasismin vastainen tarina tekevät tästä ajankohtaisen elokuvan. Eikä sanoma jää epäselväksi. Aiheestaan ja lajityypistä huolimatta kliseiden viljelyyn ei liiemmilti sorruta. Siinä elokuvan hyvät puolet.
Tarina rodullisesta epätasa-arvosta on rakennettu mielenkiintoiseksi jännäri lajityypin keinoin. Toisaalta samalla rasismin käsittely jää kyllä yksipuolisemmaksi kuin esimerkiksi Get out (2017) elokuvassa. Kokematon ohjaaja-kirjoittaja kaksikko kompuroi muutamaan sudenkuoppaan muutenkin. Tämä sortuu myös lajityypin helmasyntiin, eli niin kauan kuin katsoja on epätietoisuuden vallassa, siitä mitä tulee tapahtumaan, niin se jännittää päähahmon puolesta, mutta kun sen on kerran nähnyt, niin jännite on poissa, eikä tällä näin ole hirveästi uudelleenkatseluarvoa. Eli tämän kohtalona on olla enemmän tai vähemmän kertakäyttöjännitystä. Jokatapauksessa Antebellum on minun kirjoissani (ensi)katsomisen arvoinen elokuva.
3+/5
Satunnaistoisto 