Lihaton viikko 7/7

Hampuusi:

”Kun aamun veitsi taivaan halkaisee, valo repii huoneen rikki, hajalle. Kielen paksuus täyttää koko saastaisen suun. Kasvot kuivaa savea ja lantaa.”. Näin lauletaan CMX:n krapulasta kertovassa kappaleessa, Nimetön. Se minkä takia aloitan päivän epistolan lainaten sitä, on että aamulla herätessäni kurkistin ensin varovaisesti avaten toista silmää, onko maailma vielä paikoillaan. Samalla tunnustellen sielun ja ruumiin vointiani. Yllätyksekseni totesin, ettei tämä ole paha, sielu ei ole säröillä ja oikeastaan väsyttää vaan, joten pomppasin ylös kuin vieteriukko. Tosin olinkin viime yönä kotona jo ennen kahta ja katselin yöllä NHL:n ensimmäistä finaalia vesituopin kanssa, vaikkakin kömmin sänkyyn pian ensimmäisen erän jälkeen. Se varmaan taittoi pahimman Garmisch-Partenkirchenin ja selvisin flindaflunssalta. Olisiko kuitenkin jo aika siirtyä asiaan.

Lupailin eilen itselleni, että tänään saan päästä helpommalla ja tilata jostain päivän ruokani. Sain kuitenkin huomata, etten päässyt yhtään helpommalla. Sillä eihän mikään paikka kuskaa Hampuusille yhtä ruoka-annosta ilman kuljetusmaksua, enkä halunnut tilata kahta kasvisruokaa enää tässä vaiheessa viikkoa. Koska kynytän kuljetusmaksun kanssa, niin vaihtoehdot kävi vähiin. Joten ei muutakuin pyörän selkään ja sotkemaan kohti kaupunkia. Paitsi, että ulos päästessäni tajusin, ettei täällä perkele tarkene enää pelkällä hupparilla. Ei muutakuin komento takaisin ja kattohuoneistosta takkia hakemaan. Ei se nyt iso operaatio ollut, mutta jos tarkoitus oli päästä helpommalla, niin metsään mentiin.

Entäs se ruoka? Neiti Hattara on viime aikoina lähetellyt silloin tällöin kuvaa pizzoista, joissa on lakkahilloa ja se on vaikuttanut kivan eksoottiselta. Samalla saanut pizzan pyörimään mielessäni. Eli pizzaa siis, vaikkei täältä saakaan lakkahilloa täytteeksi. Alkuperäinen idea oli ottaa, joku ihan perus kolmen täytteen laippa. Jotain tyyliin jalopeno, ananas ja tuoretomaatti, mutta konsultoituani Neiti Hattaraa, niin hän kehui vuohenjuustoa pizzassa värikkäin sanakääntein, joten päätin testata sellaista. Suosikki pizzeriani vuohenjuustopizza sisälsi rucolaa, parmesaanilastuja, vuohenjuustoa, fetajuustoa, kirsikkatomaatteja, chilihiutaleita ja majoneesia. Pyörittelin sitä hetken mielessäni ja totesin, ettei se auta kuin ottaa tuomonen, mutta vaihdan parmesaanin ananakseen. Onhan siinä noita juustoja muutenkin. Siitäkin huolimatta, että ananas jakaa mielipiteitä kuin Mooses punaista merta. Tai ehkä juuri sen takia.

Pizza oli kyllä pirun hyvä. Ensimmäinen neljäsosa pizzasta livahti tuuleensuojaan, makunystyröiden vähintään vietellessä toisiaan, mutta mitä pidemmälle syönti eteni, niin aloin paljastamaan todellisia karvojani. Sillä lihansyöjä barbaari ei viikossa vielä muutu kasvissyöjäksi. Pian huomasin kaipaavani pizzaan jotain säröä ja rosoa, jotain likaista ja kolkkoa, jotain lihaa. Kanaa, kebabia tai salamia. Olenhan vanha ja likainen itsekin, mutta pizza oli siis oikein hyvä. Mehuunnuin tästäkin ja herkuttelin hymy huulilla vielä jäljelle jääneen neljännesosan juuri ennenkuin aloin naputtelemaan tätä, mutta se olisi kuitenkin helposti voinut olla parempikin.

Jälkiruokana oli Lohilon Salted caramel, eli kinuski tai suolainen kompiainen, jäätelö. Eräs lukijamme suositteli testaamaan tätä ja mehän kuuntelemme lukijoitamme. Olen yleensä vähän skeptinen näiden terveellisempien herkkujen suhteen ja kun huomasin miten ulkokuori vouhotti proteiinin määrällään, niin mieleen tulikin proteiinipatukat, jotka on mielestäni vaan tapa saada nekin syömään suklaata, jotka ei muuten syö. Nyt siis ajattelin, että tällä houkutellaan syömään jäätelöä ne, jotka ei syö Ben & Jerryä. Ennakkoluulot edellä siis mentiin hyvin vahvasti, mutta tämä oli yllättävän hyvää. Peittosi monet kilpailijansa, mutta toisaalta jää silti kauas markkinajohtajista. Esimerkiksi Ben & Jerrys tuoteperheen jäätelöt kivipesee ja linkoaa Lohilon mennen tullen ja palatessa. Siis maultaan. Terveellisyydessä varmaan päin vastoin. Hyvää kuitenkin oli.

Näin se on lihaton viikko paketissa. Minulla oli tarkoitus vetää tässä vähän yhteen koko viikkoa, mutta Hevoshuutaja ehdotti, että tehdään huomenna vielä yhteenveto erikseen. Joten en menekään siihen nyt. Katsotaan jos saatais Neiti Hattaraltakin mietteet, että miten ollaan Hevoshuutajan kanssa suoriuduttu hänen mielestään. Ei muutakuin huomiseen, vielä kerran.

Hevoshuutaja

Viimeistä päivää viedään ja olen viikon aikana testannut mielestäni kaikki oleelliset lihankorvikkeet. Soijarouhe ja tofu eivät tällä viikolla keittiööni eksyneet, mutta olen niitä kokeillut jo aiemmin kun elin viikon Neiti Hattaran ruokavaliolla. Eivätkä ne oikein silloin vakuuttaneet. Yksi on kuitenkin vielä kokeilematta, nimittäin vöner. Olisin halunnut sunnuntain kunniaksi tilata vönerin valmiina ravintolasta, mutta eihän täällä kylällä ole kuin yksi paikka josta sitä saa, ja heillä ei jostain syystä ole kotiinkuljetusta. Joten oli tyydyttävä kaupan vöneriin. Muistatteko kuinka perseilin eräänä päivänä ja söin vahingossa kinkkujuustocroissantin? Lupasin silloin keksiä itselleni jonkun rangaistuksen. Olin aiemmin viikolla aikeissa ostaa beyond meatin burgerpihvejä, mutta niillä oli hintaa 8,69€ / 2kpl, joten hyllyyn jäi. Ymmärtäisin hinnan siinä tapauksessa että pihvit olisi tehty vaikkapa saimaannorpasta. Mutta että kasvispihvistä yli neljä euroa kappale, ei kiitos. Paitsi että kyllä kiitos, sillä ostin niitä pihvejä nyt sitten kuitenkin, mielestäni enemmän kuin riittävä rangaistus virheestäni.

Vöneriä ja hampurilaista lounaaksi. Mietin kaipaisiko vöner kaverikseen vaikka perunoita, mutta totesin niiden olevan aika turhia joten jätin ne pois. Vöner on pakattu ilmatiiviiseen tiukkaan pakettiin, josta sitä sitten revitään pannulle. Tuoksu on aika mausteinen, ja kyllähän tämä toi heti mieleen sen Muu-sarjan vebablastut, sillä erolla että tämä on enemmän ravintolakebun näköistä, kun taas vebablastut näyttivät enemmän eineskebulta.

Beyond burger-pihvi on paksu ja kostea. Tuoksu on aika pistävä, eikä missään nimessä herkullinen. Ohjeiden mukaan pihvi on valmis kun sen keskusta on lämmennyt 74 asteeseen. En jaksanut etsiä lämpömittaria, joten paistelin noin viitisen minuuttia per puoli, kunnes pinta oli jonkin verran ruskistunut. Sivussa paistelin myös vönerit. Perjantain burgeri-illasta oli jäänyt hampurilaissämpylää, tomaattia sekä salaattia, joita laitoin pihvin kaveriksi. Kuten myös reilusti majoneesia.

Kuvan ottamisen jälkeen kyllästin vönerin Kavlin taivaallisella dressingillä. Ensin maistoin vöneriä, joka olikin aika hyvää. Pannulla se oli kypsynyt mukavan rapeaksi, joten koostumus oli kunnossa. Varsinkin dressingin kanssa nautittuna tuntui kuin olisi lihaa syönyt. Sanoisin että tämä oli parempaa kuin vebab. Hampurilaiseen suhtauduin varauksella, kun ei se perjantain kasvispihvikään mikään herkku ollut. Eikä muuten ollut tämäkään. Ensimmäisellä puraisulla pihvistä sai jotain makua, mutta sen jälkeen se hyytyi. Aivankuin ne puolta halvemmat poutun pihvitkin. Rakenne oli ihan ok, mutta ei tämä kyllä millään korvaa lihaa burgerin välissä. Jos kuitenkin kasvisburgeria joskus tekee mieli niin en näe mitään syytä ostaa näin kalliita pihvejä kun ne halvemmatkin maistuvat lähes samalta. Loppupaketin vöneriä paistelin vielä iltapalaksi ja laitoin hampurilaissämpylän väliin, oli oikein maittava eväs. Nyt haluan entistä enemmän kokeilla sitä ravintolan vöneriä.

Kuten eilen kerroin, lämmittelin lauantaisaunan yhteydessä kiukaalla kasvismakkaraa. En ehkä olisi muuten ostanut, mutta kun pakettiin oli laitettu vastustamaton -30% tarra, niin ajattelin että mikä nottei. Kyseessä siis muu-sarjan kasvisgrillimakkara.

Tällä kertaa kuuntelin saunan alalauteilla Sigur Rosia. Tajusin että sitä tulee kuunneltua liian vähän nykyään, pitää ehdottomasti korjata asia.

Kuva meni vähän vituralleen kun lautasta liikuttaessa kuvauspaikalle makkarat pyörähtivät ja niissä oli jo sinappi päällä. En jaksanut alkaa mihinkään puhdistustoimenpiteisiin vaan laitoin päälle uudet sinapit. Muu-makkaran rakenne on kiinteä ja jauhomakkaramainen. Maku muistuttaa jonkin verran makkaraa, eikä ole ollenkaan hullumpi. Ei tämä ihan aiemmin kokeiltujen vegechorizomakkaroiden tasolle yllä, mutta oikein mallikas suoritus jokatapauksessa. Joku rapsakka kuori piristäisi näitä kummasti, mutta se taitaa olla mahdottomuus kasvismakkarassa. Aivan hyvä silti näinkin.

Huomenna sitten Hampuusin kanssa jonkinlainen yhteenveto kuluneesta viikosta, ja ehkä voitaisiin jo miettiä seuraavaakin ruokahaastetta. Vai jokohan kohta saataisiin Neiti Hattara mukaan kuvioihin ja voitaisiin jatkaa kokkailuja Kolmen Kokin merkeissä?

Lihaton viikko 6/7
Lihaton viikko 5/7
Lihaton viikko 4/7
Lihaton viikko 3/7
Lihaton viikko 2/7
Lihaton viikko 1/7
Hampuusin hajatelmia osa 22: Kasvisruokahaaste – Pohjustusta ja pohdiskelua tai jotain papatusta.
Hevoshuutajan avaus Kasvisruokahaasteeseen