Lihaton viikko 6/7

Hampuusi:

”Ja sinä hymyilet ja katsot noin. Viet minut aamuun uuteen, kuin kevään ensimmäiseen sateeseen. Sinun sieluusi kiinni päästä voin. Vie meidät tulevaisuuteen, ja jonakin aamuna, ennen sarastusta huomaat, että musta aurinko nousee” ja joku vielä väittää, että Juice ei olisi ollut nero. Kuuntelin lauantai aamulla ennen kauppaan lähtöä Juicea ja hain inspiraatiota kokkailuun. Kaupassa tunsin itseni oman elämäni Indiana Jonesiksi, joka oli uuden eksoottisen seikkailun äärellä, etsimässä jotain tuntematonta aarretta. Kiertelin kaupassa pohtien eri makujen kombinaatiota ja miten ne leikkisivät keskenään makunystyröilläni. Lopulta kaupasta tarttui banaania, ananasta, paprikaa, pähkinöitä, kermaa ja paseerattua tomaattia sekä tonic vettä, mutta mennään siihen vasta myöhemmin.

Tunsin, että näistä aineksista voisi syntyä jonkinlainen hampuusilais-aasialainen ruokainnovaatio, kun ne yhdistää kotoa löytyviin lisäainesosiin. Ei muutakuin toimeen ja kaikki kattilaan sekasin muhimaan, mausteita perään ja riisit kypsymään omaan kattilaan. Sitten vain uskoa omaan visioon ja odottelemaan Beatlesin soidessa taustalla. Jammailin ”While my guitar gently weeps” -biisiä, sillä pojat ei tanssi, paitsi silloin kun kukaan ei näe ja joskus hirveässä humalassa. Pian totesin, että riisit ovat kypsiä ja ruoka valmista. Maku oli oikein hyvä ja kun tuunaan ensviikolla ylijääneen kastikkeen kanalla, niin se on ylivoimainen. Joten jälleen oli aihetta taputella itseään selkään onnistuneen suorituksen merkiksi.

Meillä on semmonen vuosikausia vanha perinteinen valioliiga kilvoittelu jätkien kanssa ja Hevoshuutajan kanssa oma pieni Ginipullon sivupotti siinä. Viime kauden päätteeksi tämän meidän välisen sivupotin vein minä ja perjantaina palkinto oli noudettavissa lähialkosta. Nyt päästäänkin siihen tonic veteen ja ajattelin näin lauantain kunniaksi tehdä tästä muutaman raikkaan vegaanisen välipalan, nautiskella ja katsella Valioliigaa. Onhan siellä viimein Manullakin matsi illan päälle. Voi kyllä olla, ettei Manun ylivoimaisuus vie mielenkiintoa valioliigasta vielä tälläkään kaudella. Apropoo minulla oli vastaava sivupotti myös veljeni kanssa Jallupullosta, mutta sitä ei ole vielä näkynyt. Yrittääköhän veli luistaa tilanteesta?

Tässä alkaakin olemaan tämä päivä paketoitu. Mietin, että tuollaiset raikkaat vegaaniset välipalat saattaa jättää jälkensä vielä huomiseenkin. Niin taidan päästää itseni helpommalla ja käydä syömässä tai hakemassa jostain ruuan huomiselle. Saadaan samalla tähän haasteeseen yksi ravintolapäiväkin. Huomiseen. By the way tämmöset raikkaat vegaaniset välipalat kyllä piristää päivää kummasti. Tää onkin mainio juttu. Eipäs oo tullut ennen mieleen. Pitäisköhän käydä jossain soittoruokalassa ihan pöytään istahtamassa? Rock, rauha ja rakkaus!

Hevoshuutaja

Noniin, vihdoin lauantai ja koko päivä aikaa touhuta kaikkea. Aamusta lähdinkin reippaasti pyörälenkille ystäväni kanssa. Kattelin mittarista että semmonen 10 astetta lämmintä, aurinkokin paistaa kivasti, kyllähän tuonne voi lyhytlahkeisilla trikoilla lähteä. Ehkä ei olisi pitänyt, sillä siinä vaiheessa kun aurinko oli pilvessä ja vastatuuli oli huomattava, huomasin kaipaavani pitkiä lahkeita. 60km ja pari tuntia myöhemmin pääsin vihdoin kotiin lämmittelemään, ja suunnittelemaan loppupäivän ohjelmaa. Koska lauantai on hyvä päivä kokkailuun, päätin tekeväni jälleen jälkiruokaa. Tiedustelin Hampuusilta ja Hattaralta mikä olisi hyvä jälkkäri, ja pian Hattara vastasikin että porkkanakakku. En olekaan aikoihin porkkanakakkua tehnyt joten mikä ettei. Ohjeen lainasin täältä. Ostoslistaa koostaessani totesin että kyllähän mulla näistä aineksista suurin osa löytyy jo kaapista valmiiksi. Vilkaisin kuiva-ainekaappiin ja huomasin tomusokerin parasta ennen-päiväyksen menneen umpeen vuonna 2014. Tongin kaappia vielä vähän syvemmältä ja totesin joidenkin purkkien olevan vanhempia kuin Dannyn seuraava tyttöystävä. Heitin isolla kädellä tavaraa roskiin ja lähdin kauppaan.

Tänään on siis vuorossa kasvissyöjäystäväni Lauran (nimeä ei muutettu) suosittelema resepti, Poroton käristys. Ohje löytyy täältä. Reseptissä poro on korvattu nyhtökauralla. Nyhtökaurasta meikäläisellä on ennestään vain yksi kokemus, muutama vuosi sitten tamperelaisessa ravintolassa. Olin treffeillä ja en tiedä ajattelinko tehdä vaikutuksen vai mikä minuun meni mutta tilasin nyhtökaurahodarin. Oltiin aiemmin jo keskusteltu niitä näitä ja treffikumppani oli kertonut että hänellä on keliakia ja vilja-allergia. Se ei silti estänyt minua kysymästä häneltä ruokailun yhteydessä: ”haluatko maistaa nyhtökauraa?”. Hän puisteli päätään kohteliaasti. Vasta viikkojen päästä ymmärsin että treffit olisivat varmaan päättyneet sairaalareissuun jos hän olisi sitä maistanut. Kyllä sitä osaa ihminen olla tyhmä.

Arvelin käristyksen valmistuvan todella nopeasti joten oli hyvä aloittaa porkkanakakun valmistuksella. Edellispäivänä leipomastani prinsessaleivoksesta tuli jonkin verran viestejä joissa epäiltiin sen olevan kaupasta ostettu. Vaikka moisen vihapuheen edessä ei pitäisi yhtään nöyristellä, niin kuvasin tällä kertaa leivontavaiheita todisteeksi.

Yllä vaahdotettu sokeri + munat, porkkanaraaste sekä kuivat ainekset. Mikähän siinä muuten on että munat ja sokeri vaahtoutuu aina aivan random-aikataululla. Nytkin sain vatkata vaahtoa kahden oluen ajan, ja siltikin tuntui että jäi vähän löysäksi. Tuo vasemmanpuoleinen keltainen kulho on muuten peritty äidiltä siinä vaiheessa kun muutin aikoinaan omaan kotiin. Se on varmaan vanhempi kuin minä, sillä muistan kuinka siitä lapsena tuli kymmenet tai sadat kerrat kaavittua taikinajäämiä. Those were the days. Sekoittelin kyseiset aineet + voin, ja kaadoin kakkuvuokaan. Aiemmin tiedustelin Hattaralta että mihinkähän taikina kannattaisi kaataa, jotenkin tuntuisi että pellillä tulee aika ohkaista kakkua. Hattara suositteli kakkuvuokaa.

Mietin olisiko kakkupohjaan voinut kaataa olutta sekaan, ja mikä olut olisi paras. Todennäköisesti jokin savuolut, vaikkapa märzen. Hieman kyllä arveluttaa miten pohja kohoaa uunissa jos siinä on olutta tahi viinaa seassa. Tähänkin varmaan Hattaralta löytyy vastaus, täytyy kysäistä asiaa. Laitoin kakkupohjan uuniin ja siirryin käristyksen pariin.

Ennenkuin tuomitsette minut pussimuusin käytöstä, niin sallikaa minun perustella valintani. Ensinnäkin porkkanakakussa on aika paljon jo tekemistä, ja vaikka lauantai onkin niin ei koko päivää viitsi keittiössä viettää. Toisekseen, en ole vuosikausiin ostanut pussimuusia, itseasiassa eräs roskiin menneistä pakkauksista oli juurikin pussimuusia jonka päiväys oli jossain vuosikymmenen alussa. Kolmanneksi, näin kerran yhdessä kahden michelin-tähden ravintolassa käydessäni kokkien käyttävän pussimuusia. Ja viimeiseksi, kyseessä on mummon muusi. Tekeekö maailmassa kukaan parempaa muusia kuin mummot. Epäilen. Nyhtökäristyksen resepti on kyllä kerrassaan miellyttävän yksinkertainen. Nyhtis pannulle ja kasvisliemi perään, vähän pippuria ja ruoka onkin jo valmis. Ja kun muusikin valmistui vedenkeittimen avulla parissa minuutissa niin tähähän oli oikein mukava valmistaa. Ohjeessa ruuan päälle laitettiin suolakurkkuja sekä smetanaa, minun mielestä sellainen on rienausta joten laitoin vain puolukkahilloa.

Mikähän mun puhelinta vaivaa kun kaikki kuvat näyttävät ihan paskoilta. Tuossakaan ei puolukkahillo näytä yhtään punaiselta. Täytynee selvitellä tätäkin asiaa. Ruoka oli kuitenkin todella hyvää vaikka ihan helvetisti ennakkoon epäilinkin. Maustepippuri ja puolukkahillo toivat oikeasti mieleen poronkäristyksen, ja nyhtökauran rakenne tuki myös mielikuvaa porosta lautasella. Erittäin mainio maku ja valmistamiseen ei montaa minuuttia mennyt. Kiitos jälleen Lauralle (nimeä ei muutettu). Ruokajuomana ollut heppaolut oli myos mainio kampe.

Ruokailun jälkeen olikin jo aika ottaa kakkupohja uunista. Annoin pohjan jäähdytellä itseään hieman ennen päällystystä. Päällystä valmistaessa mietin että siihen sopisi varmasti mainiosti baileys sekaan. Harmi kun se oli loppu. Ohjeessa porkkanakakun päälle laitetaan viimeisenä silauksena pähkinärouhetta. No unohdin sen kuitenkin kauppaan joten nonparellit saivat kelvata. Kaapissa oli sellasia keltaisia sitruunanonparelleja jotka olisivat varmasti sopineet tosi hyvin, mutta jostain syystä eivät tulleet purkista ulos kovista yrityksistä huolimatta. Roskiin meni sekin. Värilliset tulivat sopuisasti purkista joten niillä mentiin.

Porkkanakakun kaveriksi sopii mainiosti vaikkapa olut. Kakku oli erittäin hyvää, mutta kyllä tämä olisi ehkä pitänyt tehdä pellille, jotta pohja/päällyste-suhde olisi optimaalinen. Tai vaihtoehtoisesti päällystettä pitäisi tehdä tuplamäärä. Tai sitten teen ensi kerralla pelkästään päällystettä ja nautin sen suoraan kulhosta. Iltasella valmistin kiukaalla vielä pari kasvismakkaraa, mutta jätetään se tarina huomiselle koska ajattelin nyt alkaa pelailemaan tony hawk’s pro skaterin uusintapainosta.

Lihaton viikko 7/7
Lihaton viikko 5/7
Lihaton viikko 4/7
Lihaton viikko 3/7
Lihaton viikko 2/7
Lihaton viikko 1/7
Hampuusin hajatelmia osa 22: Kasvisruokahaaste – Pohjustusta ja pohdiskelua tai jotain papatusta.
Hevoshuutajan avaus Kasvisruokahaasteeseen