Lihaton viikko 5/7

Hampuusi:

”On viikonloppu eessä taas” Näin Martti Servo laulaa iloisesti klassikko kipaleessaan. Viikonloppu ei kuitenkaan vaikuta hirveästi tähän savottaan, ainakaan vielä tänään. Nyt ei kuitenkaan olla minkään uuden äärellä, vaan perjantaipäivän kokkaus on eräänlainen kunnianosoitus suomen televisiolle, joka uskollisesti näyttää joka kesä kaikki Bondit ja Turhapurot uusintana. Näimpä minäkin tarjoilen teille uusintana Kolme kokkia -juttusarjasta tutun bataattisosekeiton. Sillä olen ajatellut tehdä sitä uusiksi, mutten ole saanut aikaiseksi ja nyt tämä lihatonviikko on hyvä tekosyy viimein tarttua tuumasta toimeen.

Helppojen ruokien erikoismiehenä tämä on hyvä valinta. Nimittäin kaikki vaan kattilaan ja mausteet perään. Sitten kun romppeet alkaa olemaan pehmeitä niin soseuttaa ja kaataa kermantapaista kauravastinetta sekaan. Hyvä tulee, varsinkin kun livautin chiliä sen verran, että siinä on kivasti potkuakin. Tosin näyttää rosvon oksennukselta, mutta tässäkin maku ratkaisee. Linssitkin meni siinä samalla vähän kuin huomaamatta. Eli ne oli vähän kuin ruokamaailman ninjat. Sinne sekaan minä ne kippasin, mutten huomannut mitään syödessä.

Tosin pelkäsin kyllä farssia niiden kanssa. Mulla oli ruoka jo melkein valmis, kun yhtäkkiä Neiti Hattara laittaa viestiä, että ”Huuhtele linssit hyvin!”. Mietin samantien, että määrittele ”Huuhtele hyvin” ja sitten heti perään tulee Hämikseltä viestiä, että ”Ne pitää monesti huuhtoa monta kertaa”. Tässä vaiheessa ajattelen, että tuo olisi ollut hyvä tietää aikaisemmin, mutta tyydyn vastaamaan molemmille ”Vai niin, noh hyvin huuhtelukin on niin suhteellista”. Sen jälkeen Hevoshuutajakin liittyy keskusteluun ja sanoo, ”Ei tarvitse huuhdella kuin kerran, kun huuhtelee ne vessanpöntöstä alas”. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo soseuttanut keiton ja kaikki oli valmista. Luin vielä linssipaketin kyljestä ohjeet kertaalleen, eikä siinä puhuta hyvin huuhtelemisesta vaan pelkästä huuhtelemisesta. Kävin mielessäni eri vaihtoehtoja mitä minulle voi tapahtua, jos en huuhdellut linssejä tarpeeksi hyvin. Yksi vaihtoehto oli, että jokin sisäelin räjähtää. Jostain syystä arvailin sen olevan munuainen, ehkä siksi, että toisellakin pärjää. Toinen vaihtoehto oli, että kuolen välittömästi kasvot vääristyneessä asennossa ja kieli ulkona. Kolmas vaihtoehto oli, ettei mitään tapahdu. Luotin lopulta viimeiseen vaihtoehtoon ja rohkenin alkaa syömään. Hyvä niin.

Hevoshuutaja mainosti eilen Boyntya jälkiruokien Mercedes benziksi. Minusta se on jälkiruokien ydinjäte. Bounty on rikos ihmisyyttä vastaan ja sen keksijä pitäisi tuomita Haagin tuomioistuimessa. Muistelisin, että vuoteen 1975 asti Bountya julkisesti kehuville, eli niin sanotusta Bountypositiivisuudesta, oli rangaistuksena kuritushuonetta. Kyllä ennen oli paremmin. Näimpä ajattelin esitellä teille todellisen jälkiruokien high-end annoksen. Nimittäin kuppi kahvia ja Omar-munkki. Se on sitä arjen luksusta ja premium elämää. Nyt muuten tiedän mistä tulee se sanonta, että keho on temppeli. Mun keho on nyt temppeli. Ei seksiä ja munkkeja pyörii ympäriinsä.

Katse taas eteenpäin. Mun ruuat ovat pyörineet vähän samanlaisten juttujen ympärillä, niin lähden lauantaina viemään touhua rohkeasti uuteen suuntaan. En oikein tiedä itsekään vielä mitä sieltä tulee, mutta jotain hampuusilais-aasialaista ruokaa. Voi tulla jotain aivan ennennäkemätöntäkin. Vaikea sanoa tässä vaiheessa. Siksi en oikein voi kysyä Neiti Hattaraltakaan neuvoa, kun en tiedä mitä olen tekemässäkään. Siinä mennään vahvasti intuitiolla, mutta kysäisen Neiti Hattaralta, että jos hän olisi sattunut kävelemään kapakkiin kauan sitten jossain kaukaisella galaksilla ja siellä olisi istunut pöydässä Han Solo ja Luke Skywalker kolpakot käsissään, niin kumman seuraan olisit hakeutunut samalla, kun kanttiini orkesteri soittaa musiikkia taustalla?

Neiti Hattara: ”Han Sololle olisin iskenyt silmää, mutta Lukea jäänyt tuijottelemaan silmiin. Han Solo sais sytyttää mun tupakan, mutta Luken kanssa jakaisin mun päärynä-jätskiannoksen.”

Mielenkiintoista. Onneks ei tarvitse itse miettiä vastausta kysymykseen, mutta palataampa taas huomenna astialle. Viimeisiä päiviä viedään. May the force be with you.

Hevoshuutaja

Edelliseen kommentoisin sen verran että jos tän blogin toimituksesta jollain sisäelin räjähtää, niin en välttämättä ensimmäisenä olisi huuhtelemattomia linssejä syyttelemässä.

Pizzaperjantain sijaan Hevoshuutajan keittiössä oli vuorossa burgeriperjantai. Nyt kun tuon sanoin niin vähän harmittaa etten suunnitellut tälle viikolle mitään kasvispitsaa. Semmosta kasvispitsaa siis missä lihat olisi korvattu lihankorvikkeilla. Siinä olisi voinut olla ainakin texmex-maustettua kasvijauhista, vege-chorizoa ja nyhtöananasta. Ai että, ehkä teen sen sitten joskus myöhemmin. Tällä kertaa kuitenkin vuorossa siis hampurilainen.

Muu-sarja on ollut ihan hyvässä iskussa tämän viikon aikana joten ajattelin että ei noilla pihveilläkään voi kovin vikaan mennä. Pihvien ympärille naughty burgerin tuotteita. Oletteko muuten katselleet Akseli Herlevin Burgerimies-ohjelmaa? Sitä on pari tuotantokautta, toisessa kierretään jenkkejä ja toisessa eurooppaa. On muuten mainio sarja. Joka jaksossa burgerimies on sidekickinsä Ossin kanssa eri kaupungissa/maassa etsimässä hyvää ruokaa, sivussa pidetään vähän hauskaa ja otetaan ehkä muutama alkoholiannos. Jakson lopussa Herlevi valmistaa reissusta inspiraation saaneen burgerin Ossin kanssa. Suosittelen katsomaan, hyvää viihdettä.

Kasviburgerpihvien valmistusohjeessa kerrotaan että pihvit tulee laittaa kylmälle pannulle, ja pannu lämpenemään keskilämmölle. 5 minuuttia per puoli ja pois pannulta kun pinta on hieman ruskistunut. Hämmentävää, miksi kukaan laittaisi mitään kylmälle pannulle. No uskottavahan se on.

Pihvit eivät näytä mitenkään erityisen herkullisilta, mutta on sitä ennenkin erehdytty pelkän ulkokuoren perusteella. Vai mitä Hampuusi, muistat varmaan sen yhden Thaimaan reissun kun vähän erehdyttiin. Paistelin pihvejä varmaan sen reilu 10 minuuttia, välillä käännellen. Ei ne nyt oikein ruskistuneet, mutta jotain väriä saivat kuitenkin pintaansa. Sämpylät lämmitin leivänpaahtimessa koska se on helppoa ja nopeaa. Cheddarin lisäksi väliin livahti vähän salaattia ja pari siivua tomaattia. Ja reilusti majoneesia.

Onhan se ihan maukkaan näköinen. Toki pihvi näyttää siltä kuin ravintolassa olisi tilatessa kysytty että millä kypsyysasteella otat pihvisi, ja olisit pikku humalassa lausunut suomen kieltä sen verran huonosti että tarjoilija olisi ymmärtänyt että haluat pihvin täysin raakana. Ensimmäisellä puraisulla pihvistä löytyi semmoinen pieni kitkerä maku, joka oli tuttu ehkä siitä italian padasta minkä tein kasvijauhiksesta. Ensimmäisen puraisun jälkeen valittettavasti en löytänyt sitäkään makua. Harmillista. Ei burgeri huonolta maistunut missään nimessä, eikä näillä aineksilla nyt oikein epäonnistua voikaan, mutta pihvi ei juuri maistunut. Vähän sama homma kuin social burgerjointissa ruokaillessa, kaikki on paperilla helvetin hyvin mutta pihvi ei vain maistu miltään. Tämä oli kyllä aika iso pettymys. En tiedä sitten syrjäyttikö burgerimiehen majoneesi kaiken maun kasvipihvistä, ja tajusin vasta jälkeenpäin että olisi pitänyt maistella pihviä ihan paljaaltaan. Ehkä täytyy vielä joskus kokeilla näiden makua ilman mitään lisämäiskeitä.

Ruokailun jälkeen alkoi haluttamaan jotain makeaa jälkkäriä, mutta en ollut varautunut asiaan millään tavalla etukäteen. Katselin vähän mitä kaapeista löytyy, jos itse pyöräyttäisi jonkin helpon herkun jälkkäriksi. Mitään erikoista en kaapeista löytänyt, mutta sen verran kuitenkin että sain prinsessaleivoksen väsättyä.

En sen kummemmin ottanut tekovaiheista kuvia kun on kuitenkin niin tuttu ja helppo jälkiruoka kaikille. Vähän karun näköinen siitä tuli mutta eipä se mikään ihme ole kun miehen keittiössä touhutaan. Maku oli kyllä kohdillaan. Huomenna sitten vuorossa taas jotain ihan muuta, nimittäin kasvissyöjäystäväni Lauran (nimeä ei muutettu) suosikkiresepti. Odotukset ovat tavallaan kovat, mutta tavallaan haluaisin pitää jalat maassa kun olen nähnyt ainesosat. Jännä nähdä mitä siitä tulee. Huomiseen!

Lihaton viikko 7/7
Lihaton viikko 6/7
Lihaton viikko 4/7
Lihaton viikko 3/7
Lihaton viikko 2/7
Lihaton viikko 1/7
Hampuusin hajatelmia osa 22: Kasvisruokahaaste – Pohjustusta ja pohdiskelua tai jotain papatusta.
Hevoshuutajan avaus Kasvisruokahaasteeseen