Lihaton viikko 4/7

Hevoshuutaja

Kun tuossa taannoin kehuskelin ympäri internettiä viettäväni lihattoman viikon tai kaksi, sain ystävältäni Lauralta (nimeä ei muutettu) pari vinkkiä. Kokeneena kasvissyöjänä Laura (nimeä ei muutettu) jakoi suosikkireseptinsä, jota kokeilen vielä myöhemmin tällä viikolla. Lisäksi hän paljasti että parhaita kasvislihapullia ovat Anamma Vegobullar. En sen kummemmin kysellyt mistä niitä löytää, mutta ihan sattumalta bongasin niitä kaljanhakureissulla lähialepan pakastealtaasta. 300 gramman paketti maksoi jotain nelisen euroa. Ei paha hinta parhaista pyöryköistä. Ystäväni suositteli näitä syötävän sinapin kanssa, mutta jotta tähän blogiin saisi vähän jotain täytettä niin päätin kuitenkin tehdä niille tomaattikastikkeen. Lonkeronhakureissulla bongasin myös blogimme suurta suosiota nauttivan Muu-tuoteperheen ChiliVuustoPyöryköitä. Otin myös chilivuustoja testimielessä paketin, oisko ollut jonku 2,5€ /aski. Aiemminhan testailin jo Boltsi kaura-siemenpyöryköitä, jotka eivät erityisemmin säväyttäneet.

Lihapullat tomaattikastikkeessa kuulostaa aika perusruualta, mutta täytyy myöntää etten ole hirveän monesti tehnyt. Mietin mitä aineksia siihen mahdollisesti tarvii, ensimmäisenä mieleen tuli tottakai tomaattimurska. Siihen kylkee tomaattisosetta, ja sipuli. Ehkä vielä myös kermaa. Siinähän sitä jo olikin tärkeimmät. Vaikka aiemmin tällä viikolla uhosin että ei ole häpeä käyttää rakettispagettia, niin jotenkin tuntui että se ei ihan kuitenkaan ole tämän blogin arvolle sopivaa, täällä kun on tavattu panostaa laatuun kaikissa asioissa. Joten siiderinhakureissulla ostoskoriin valikoitui Barilla Bavette n.13. Aloin ensimmäistä kertaa mietiskelemään mitä noi eri numerot noissa spageteissa tarkoittaa. Googletin asiaa ja selvisi seuraavaa: Bavette on muodoltaan kuin litteä spagetti. Spagetti tulee Napolin alueelta, kun taas Bavette tulee Genovasta Ligurian alueelta. Eli en edes ostanut spagettia vaan bavettea. Hyvä että selvisi tämäkin.

Ylläolevista aineksista unohtui kerma, jota kävin sitten ostamassa viininhakureissulla. Homman polkaisin käyntiin laittamalla veden kiehumaan, jonka jälkeen tiskasin lähes kaikki astiani kun olin ne edellispäivänä sotkenut makaronilaatikkoa tehdessä. Miten sitä aina tuleekin niin paljon sotkettua. Halusin testata molemmat pyörykät ns. naked, joten ensin paistoin pannulla muutaman kumpaakin sorttia makutestiä varten.

Töräytin myös vähän Meiran sinappia mauksi. Ensin chilivuusto. Rakenne muistutti hieman Boltsin vastaavaa, ollen kuitenkin aavistuksen kiinteämpi. Maku ei sinänsä tempaissut mukaansa, ja oli hieman makeahko. Mutta ei huono missään nimessä, ja varsinkin sinappi taittoi liian makeuden pois. Seuraavaksi maistoin anamman vegobollarpyörykkäpullaa. Aika kiva! Todella kiinteä koostumus, ja vaikka maku ei mikään voimakas olekaan, niin kyllä sitä voi lihapullaksi sanoa. Tämä menisi varmasti aivan täydestä oikeana lihapullana sokkotestissä. Mainio kampe.

Tässä vaiheessa vesi jo kiehui ja katkoin bavetet kattilaan. Niin hieno tämä blogi ei sentään ole että spagettia, anteeksi, bavettea kannattaisi kokonaisena kattilaan laittaan. Kokonaisten syöminen on aina samanlaista räpimistä. Seuraavaksi sipulit ja lihapullat ja pyörykät pannulle. Kun sipuli näytti siltä että se ei ihan hirveästi ainakaan narsku hampaissa, sotkin sekaan tomaattimurskan ja -soseen. Pieni kypsyttely ja purkki kermaa päälle. Väri meni aika hailakaksi, ja vähän jotenki alkoi harmittamaan niin laitoin sitten vielä väriksi srirachaa.

Maistoin kastiketta ja totesin että se on helvetin hyvää. Pientä tulisuuttakin oli havaittavissa väriaineena toimineesta srirachasta johtuen, mutta tietysti jollain Hampuusin asteikollahan tämä olisi ihan miedoimmasta päästä. En löytänyt spagettikauhaa mistään joten nostelin semmosilla jollain pihvipihdeillä pastat lautaselle. Viereen kastiketta, ja päälle ripottelin vielä juustoraastetta, kuten tapoihin sivistyneissä maissa kuuluu. Salaatin olin unohtanut jallunhakureissulla ostaa, joten ei sitä tällä kertaa. Muutenkin lautassponsorimme on viestittänyt että ”nyt alkaa mennä yli sen salaatin kanssa, tästä ei ollut puhetta kun lähdimme teitä tukemaan”.

Yllätin jälleen itseni. Ruoka oli todella 5/5 makuista, ja kasvispullat toimivat ihan 100-0. Tätä voisin tarjota vaikka vieraillekin. Jos joskus kävisi vieraita siis. Ja jos tulette niin soittakaan ensin. Bavette oli litteästä muodostaan johtuen huomattavan paljon helpompi syödä kuin normaali spagetti. Nappivalinta jälleen kerran. Molemmat pyörykät olivat hyviä, mutta varsinkin anamman vegoboltsipullapyörykkä oli kaikkien Lauran (nimeä ei muutettu) kehujen arvoinen. Kiitos vinkistä!

Ruuan jälkeen ostin pontikanhakureissulla jälkiruuaksi bounty-patukkaa, josta on viime aikoina kuulunut ihmeellistä vihapuhetta somessa. Je suis Bounty!

Siis eihän Bountyja nyt jatkuvasti voi syödä, eikä ole tarkoituskaan. Silloin tällöin syötynä kyseessä on kuitenkin todellinen patukoiden Mercedes-Benz.

Hampuusi:

Olemme nyt ylittäneet puolimatkan krouvin tässä kasvisruokahaasteessa. Tiesittekö muuten, että meillä Suomessa on ollut krouveja jo 1300-luvulta lähtien. Ensimmäinen kestikievarijärjestys tai jotkut säännöt lanseerattiin kylläkin vasta 1649 ja niiden mukasia kapakkeja sitten alettiin perustamaan siitä etiäpäin solkenaan, mutta en ole tällä kertaa luennoimassa saluunoiden historiasta, vaan torstaipäivän kokkailusta. ”Once you go vöner, you never go döner”, näin luki Vöner-paketissa. Siinä oli varmaan tullut vahingossa virhe ja piti lukea ”Once you go vöner, you go back döner”. Sillä vaikka vöner olikin hyvää, niin eihän se nyt herranjumala silti mitään kebabia ollut. Peittosi toki nämä halvat kebab eineslastut, mutta esimerkiksi se Snellmanin Street food grillattu kebab liha on parempaa.

Ensirakkauteni kebabiin oli ranskalaisilla, mutta nykyään olen enemmän rullakebab-miehiä. Päädyin kuitenkin testaamaan vöneriä nimenomaan ranskalaisilla. Valmistaminen oli helppoa kuin itselleen valehtelu. Ranut vaan uuniin ja vähän aikaa odoteltuani lätkäsin vönerin pannulle ja paistelin muutaman minuutin. That’s it. Salaatit ja kaikki lautaselle ja soosit päälle. Paistaessa kiinnitin huomiota vönerin hajuun. Se toi varsin elävästi mieleen Vietnamin sodan, enkä ole edes ollut siellä. Mietinkin, että onkohan siihen vööneriin liotettu jotain lsd:tä vai onko se valmistettu jostain sienistä, mutten löytänyt vastausta ainesosa luettelosta. Tämä oli kuitenkin vallan erikoista.

Vöner maistui hyvältä ja oli kebabmaista, muttei kebabia. Eikä pelkästään maun takia vaan myös suutuntuma sakkasi. Toisaalta ei ne halvat eineslastutkaan ole kebabia eikä aina edes kebabmaisia. Jokatapauksessa vöner oli parempaa kun sitä ei lähtenyt vertaamaan kebabiin, vaan käsitteli omana itsenäisenä tuotteenaan. Aivan kelpo kampe ja mikä minut yllätti eniten, niin kun myöhemmin lämmitin loput mikrossa. Se muuttui jotenkin paremmaksi. Yhtäkkiä maku oli vähän parempi ja suutuntuma myös. Olin ihan klapilla päähän lyöty. Mietin jo hetken, että pilaileeko joku kustannuksellani ja vaihtanut siihen jotain muuta vönerin tilalle, jossain vaiheessa. On nimittäin harvinaista, että tämmönen ruoka tai ruoka yleensäkään paranee mikrossa verrattuna vasta valmistuneeseen. Nyt kuitenkin kävi näin. Siitäkään huolimatta tämä ei aiheuttanut riemun kiljahduksia, vaan pysyttelen kebab-miehenä. Toki pitää vielä testata ne Poutun Muu vebablastut, joskus kun Hevoshuutaja kehui.

Etiäpäin sanoi isäntä, kun renkipoika yritti pysähtyä katseleen piikoja aitan nurkalle. Huomista päivää lähestyessäni varovaisin askelin lähetin Neiti Hattaralle taas viestiä. – Olen halunnut tehdä Kolmesta kokista tuttua bataattisosekeittoa uudestaan, mutta se on vaan jotenkin jäänyt. Nyt tämän kasvisruokahaasteen myötä on hyvä tekosyy viimein tehdä sitä. Kolmessa kokissa täydensin keittoa äyriäisillä ja HK:n sinisellä lenkillä, mutta ne ovat nyt auttamatta pelistä pois. Niin kannattaisiko vetää puhtaasti ilman mitään lisukkeita vai korvata äyriäiset ja HK:n sinisen linssillä tai jollain?

Neiti Hattara vastasi – ”Hyvä Hampuusi! Anteeksi kiireinen vastaukseni, mutta laita toki niitä linssejä! Voisit kokeilla myös mifua. Osta vaikka valmiiksi maustettua, niin pääset vielä helpommalla. Ja ei, se ei maistu oikein miltään, mutta pitää nälkää.”.

Linssejä tai Mifua siis. Pitääpä nukkua yön yli ja pohtia asiaa. Tajusin muuten justiinsa, että vaikutan olevan kahden tempun poni. Joka päivä on jotain pastaa tai pottuhommaa. Lupaan, että viikonloppuna tulee vaihtelua tähän. Ei muuta kuin huomiseen.

Lihaton viikko 7/7
Lihaton viikko 6/7
Lihaton viikko 5/7
Lihaton viikko 3/7
Lihaton viikko 2/7
Lihaton viikko 1/7
Hampuusin hajatelmia osa 22: Kasvisruokahaaste – Pohjustusta ja pohdiskelua tai jotain papatusta.
Hevoshuutajan avaus Kasvisruokahaasteeseen