Lihaton viikko 3/7

Hevoshuutaja

Olen tehnyt ison virheen. Aamulla lähdin kohti töitä poikkeuksellisesti jo klo. 5.30, koska oli hommia tehtävänä ja työkaverilleni tarvitsi aukaista ovet. Kuten usein ennenkin aikaisina aamuina, poikkesin matkalla 24/7 alepaan ostamaan aamupalaa jolla piristää sekä omaani että työkavereideni aamua. Normaalisti otan paistopisteeltä ihan normicroissantteja, ja niitä olin ottamassa nytkin, kunnes huomasin viereisessä laarissa kinkkujuustocroissantteja. En siis yhtään tajunnut että niissä on kinkkua, joka on siis lihaa. No töissä vedin aamulla yhden kahvin kanssa, enkä vieläkään tajunnut mitään. Illalla poislähtiessä totesin että niitä on vielä pari jäljellä joten otin taas yhden ennenkuin menevät huonoksi. Siinä sitten aloin vielä innoissani kertomaan pomolleni kuinka pitäisi mennä kauppaan ostamaan jotain kasvisruokaa, koska Hampuusin kanssa on tämmöinen lihaton viikko menossa. Siihen pomoni totesi että mitenkäs sä sitten tollasta kinkkucroissanttia syöt? Silloin vasta tajusin että ei helvetti, tässähän on kinkkua. Hävetti. Laitoin asiasta samantien viestiä Hampuusille ja Hattaralle, ja myönsin syntini. Eivät he minua ainakaan suuresti tuominneet. En tiedä mitä tehdä. Pitäisikö tässä nyt vielä jatkaa lihatonta viikkoa päivällä, vai minkälaisen rangaistuksen tästä itselleni langetan. Palaan asiaan kun olen viisaampi sen suhteen.

No on sitä tullut lihatonta ruokaakin tehtyä. Eilen nimittäin valmistin jo hyväksi havaitusta kasvijauhiksesta makaronilaatikkoa. Eräs lukijamme kertoi että makaronilaatikon seassa kasvijauhis muistuttaisi todella paljon jauhelihaa, ja olihan sitä kokeiltava. Kaupassa asioidessani huomasin että oli olemassa myös kauramakaronia, pitkään sitä pyörittelin kädessäni, mutta ajattelin että ehkä selvemmin huomaan eron oikeaan jauhelihaan jos teen laatikon perinteisestä makaronista kuten ennenkin. Kasvijauhis oli siis taas Muu-sarjan tuote, joku voisi jo luulla että blogi sisältää tuotesijoittelua, mutta voin vannoa ettei sisällä. Ikävä kyllä.

Munamaitoon käytin pelkästään kermaa, ja laatikon sekaan laitoin purkillisen koskenlaskija ruoka & dippi chili-juustoa. Parikymmentä minuuttia uunitusta jonka jälkeen juustoraasteet päälle ja takaisin uuniin puoleksi tunniksi. Lopputulos näytti ihan normaalilta makaronilaatikolta.

Kuten kaikki blogiamme seuraavat tietävät, olen suuri salaatin ystävä joten sitä myös laatikon kaveriksi. Ketsuppipurkki oli harmittavasti lähes tyhjillään, joten ketsupin asettelu meni vähän poskelleen ja pilasi kuvan täysin.

Makaronilaatikko oli odotetun hyvää, oikeastaan ihan yhtä epäterveellisen makuista kuin meikäläisen makaronilaatikot yleensäkin. En näe mitään syytä miksi en voisi jatkossakin käyttää kasvijauhista tähän. Ja onhan niitä kai muitakin jauhelihajäljiltelmiä mitä voisin vielä kokeilla. Ainoa harmittava juttu oli kasvijauhispaketin koko, vain 280 grammaa. Jotenkin tuntui että pitäisikö tässä tehdä vajaa pussillinen makaronia jotta tasapaino säilyisi. Täyden pussin kuitenkin laitoin. Toivottavasti tulevaisuudessa jauhelihan korvikkeet myydään isommissa pakkauksissa.

Tuossa eräänä iltana kun en jaksanut töistä lähtiessä miettiäkään ruuanlaittoa, päätin hakea Hesburgerista kasvisruokaa testiin. Etsin listoilta kasvisruokia ja päädyin seuraaviin: veke-soijakasvishampurilainen, veke-juustokasvishampurilainen sekä soijatortilla. Kyseiset tuotteet alla kuvattuna.

• 

• 

• 

Seuraavassa kuvassa kyseiset tuotteet kotona lautasella samassa järjestyksessä:

Vaikka tuotteet jonkin verran kuvista poikkeavatkin niin on sitä pahempaakin nähty. Aloitin maistelun pienimmästä läpyskästä, eli juustokasvishampurilaisesta. Ensipuraisu ei ollut ollenkaan huonompi, tältä euron hintaisen hampurilaisen pitääkin maistua, suolakurkulta ja majoneesilta. Pihvi on ilmeisesti pääasiassa herneestä ja härkäpavusta valmistettu, ja siinä ei ollut minkäänlaista tuntumaa. Eikä se pihvi kyllä oikein siinä maistunutkaan. Loppua kohden hampurilaisesta löytyi jokin pieni kitkerä maku. Jos olis iso nälkä ja menisin heselle ostoksille tyyliin: ”vaikka kuus niitä euron paskoja”, niin helposti voisin ottaa puolet lihaversiota ja puolet näitä.

Seuraavana soijakasvishampurilainen. Soijapihvi oli rapea ja toi mieleen kanahampurilaisen. Eniten pihvissä kuitenkin maistui leivitys, sisusta jäi vaisuksi. Muuten kyseessä oli ihan oikeaa hampurilaista muistuttava kampe. Aivan kiva kokemus, tosin majoneesi taisi olla samaa kuin euron versiossa, ja tästäkin löysin hetkittäistä kitkeryyttä, joten epäilen sen johtuvan juurikin majoneesista. Tämän hinta 2,70€

Viimeisenä soijatortilla. Listalla olisi ollu myös kasvistortilla-niminen tuote, en keksinyt mitä eroa näillä kahdella on, täytteet ainakin oli samat. Soijatortillaa oli Neiti Hattara kehunut jo etukäteen ja odotukset olivat kohtalaiset. Ensipuraisu muistutti vahvasti edellisestä soijakasvishampurilaista, rapea. Toisella puraisulla suuhuni osui jotain fetaa muistuttavaa, mikä olikin positiivinen yllätys. Tortillan pohjalla oli aika runsaasti paprikamajoneesia, jota olinkin jo kaivannut. Tuote olisi paljon parempi jos majoneesi olisi jotenkin tasaisemmin pitkin matkaa. 5€

Arvosanat hesburgerin kasvispikaruualle:

Euron juustokasvisläpyskä 2½ / 5.
Soijahampurilainen 3 / 5.
Soijatortilla 3½ / 5

Hampuusi

”Oh lord! How hard can it be? I was blind, but now i can see”, jotain tämän Keminmaalaisgospelin klassikko biisin tyyppistä reaktiota ja herätystä odotin, kun aloin testaamaan soijarouhetta. Olen nimittäin vuosikausia kuullut, eri suunnista miten soijarouhetta ei erota jauhelihasta, kun sen tekee oikein. Neiti Hattara on jopa vannonut, etten erottaisi hänen tekemäänsä soijarouhetta jauhelihasta. Olen silti ollut skeptinen asian suhteen, enkä suotta. Tai ainakin ensimmäisen yritykseni jäljiltä pystyin kyllä sanomaan, että tämä on soijarouhetta, eikä jauhelihaa. Ei ollut aihetta huutaa Hallelujah! Se ei silti tarkoita, että soijarouhe olisi huono kampe. Ei suinkaan. Se oli aivan toimiva kampe ja ajoi asiansa, mutten usko, että sillä ällyytetään minua. Toki voin olla väärässä. Ei olisi ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään.

Lähdin siis kasvisruokahaasteen kolmanteen päivään tekemään perinteistä tulista pastaani, mutta tällä kertaa korvasin poikkeuksellisesti jauhelihan soijarouheella. En myöskään pystynyt vastustamaan Vekkulia eläinmakaroonia. Tarkoitus oli ostaa ihan jotain muuta pastaa, jotain perinteisempää, mutta kuka muka pystyy vastustamaan Vekkulia eläinmakaroonia tai mitä tahansa Vekkulia makaroonia? En minä ainakaan. No niin ja asiaan. Muistelin, että joku naisystäväni oli sanonut miten soijarouhe pitää ensin paistaa öljyssä, maustaa reilusti ja lisätä nestettä. Siinä se sitten imee itseensä sekä makua, että nestettä ja turpoaa. Kuten huomaatte, vaikka yleisesti väitetään ettei miehet kuuntele naisia, niin osoitin sen juuri vääräksi. BOOM! Case closed. Tosin voi olla, että muistin ohjeen väärin, mutta kaikki tuntui menevän hyvin. Pilkoin kasvikset, tein tulisen soosin mausteineen kaikkineen ja kippasin rouheen sinne sekaan. Annoin koko satsin muhia levyllä, kunnes Vekkulit eläinmakaronit olivat kypsiä. Pronto!

Toi mun tulinen soosi on kyllä sen verran mausteinen ettei siitä maun puolesta pystynyt erottamaan soijarouhetta jauhelihasta, mutta rakenne paljasti. Vika voi toki olla minussakin ja saatoin tehdä jotain väärin, mutta minulla jauheliha on jämäkämpää, kun taas toi soijarouhe oli nyt pehmeämpää ja huteran oloista. Tietysti maku on se mikä ratkaisee ja samalta se maistui siinä ruuassa, eikä sen puolesta mitään vikaa, joten aivan soiva peli. Ymmärrän, että sitä käytetään. Ajaa asiansa aivan hyvin, eikä ole hinnan kiroissaan. Nyt en kuitenkaan kokenut samanlaista positiivista yllätystä ja uuden löytämisen riemua kuin aikaisempina päivinä.

Käännetään katse taas eteenpäin. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Tämä sanonta tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minulle se tarkoittaa, että ompa paska kaappi. No niin vitsit sikseen. En tiedä onko Neiti Hattara palannut jo luonnon keskeltä sivistyksen pariin, mutta kokeilen kepillä jäätä ja lähetän hänelle tiedustelevan viestin. – Huomenna olisi tarkoitus testata Vöneriä. Muutama ihminen, sinä Neiti Hattara, mukaan lukien on sanonut, että kun siihen laittaa soosit ja kaikki, niin se on aivan yhtä hyvää kuin kebab. Olen aina tingannut vastaan, enkä ole suostunut uskomaan, mutta onko antaa jotain vinkkejä joidenka avulla voin todistaa itselleni olevani väärässä? Vai heitänkö vaan pannulle ja homma on niin simppeli?

Sain kuin sainkin yhteyden Neiti Hattaraan ja vastaus kuului: ”Vöner. Hyvä Hampuusi, vöner on lohturuokien pikaruokaa parhaimmillaan. Kehoitan sinua nauttimaan vönerin juuri niin kuin kebabinkin nauttisit. Itse nautin vönerini salaatin ja soosien kera, mutta ymmärrän, että monet kaipaavat muuta.

Kysyit myös, voiko vöner olla pelkiltään hyvää. Mielestäni ei, mutta toisaalta en vetelisi kebab-lastujakaan sellaisenaan. Paitsi humalassa, jolloin olen myös mm. syönyt tupakan luullen sitä ranskanperunaksi.”

Olipa mukava saada taas Neiti Hattaran mietteet ja suunnata huomiseen ne tukenani. Huomenna siis Vöneriä. Pysykää mukana kyydissä, matkaa on vielä ennen päätepysäkkiä.

Lihaton viikko 7/7
Lihaton viikko 6/7
Lihaton viikko 5/7
Lihaton viikko 4/7
Lihaton viikko 2/7
Lihaton viikko 1/7
Hampuusin hajatelmia osa 22: Kasvisruokahaaste – Pohjustusta ja pohdiskelua tai jotain papatusta.
Hevoshuutajan avaus Kasvisruokahaasteeseen