Hampuusi:
Tiedättekö sen The Killerssin ’Somebody told me’ biisin? Sehän on kovan luokan poprock-ralli, joka tempaa aina mukaansa. Olen kuitenkin hämmentynyt niistä sanoista. Siinä lauletaan kertsissä – ”Well, somebody told me, you had a boyfriend, who looked like a girlfriend”, niin tarkoitetaanko siinä, että biisin kertoja on pistänyt kaikki peliin, mutta saanut kuulla olevansa rakastamansa naisen friendzonella ja kuin yksi tytöistä? Vai, että onko se biisin kertoja kuullut huhun, että hänen rakastamansa nainen onkin kiinnostunut enemmän naisista eikä hänellä olisikaan saumoja? Biisi on julkaistu yli 15 vuotta sitten ja en vieläkään tiedä kumpaa siinä tarkoitetaan. Olen nyt tästä Muu-tuoteryhmän kasvi Wienerleikkeestä yhtä hämmentynyt. Onko tämä yhtä hyvä kuin kauppojen vastaavat valmiit liha wienerleikkeet vai jopa parempi? Ainakin tämä oli todella kovan luokan positiivinen yllätys. Olin nimittäin äärimmäisen skeptinen tämän suhteen. Olen ollut valmis myöntämään, että jauhelihankorvikkeet voi mennä jauhelihasta, kun tekee tarpeeksi mausteisen kastikkeen. Silloin vois pyöritellä, vaikka vessapaperista pieniä palloja sinne sekaan ja sanoa, että ne on jauhelihaa, mutta kun kyseessä on pihvi, niin it’s a whole new ballgame.

Mennäämpä kuitenkin alkuun. Olin saanut kuulla positiivisia huhuja tästä Muun Wienerleikkeestä ja kun Hevoshuutajakin oli kehunut, niin pitihän se testata. Ei ollut vaihtoehtoja ja jos Avokadopasta oli helppo, niin tämän tekeminen oli helppoa kuin lapsen vieminen tikkarilta. Lohkopotut uuniin, vähän öljyä pannulle, pyöritellä pihviä siinä kymmenisen minuuttia ja kun kaikki on valmista, niin lautaselle. That’s it, soosit päälle. Aloitin maistelun varovasti. Olettaen, että pääsen sanomaan – ”Mitä minä sanoin”, mutta päinvastoin. Jouduinkin myöntään kuinka väärässä olinkaan ollut. Muu Wienerleike oli oikeasti hyvänmakuinen eikä rakenteessakaan ollut mitään vikaa. Homma ei sakannut edes kustannusten kohdalla, vaan lihaisat vastineet painivat samassa hintaluokassa tai itseasiassa tämä oli vähän halvempikin. Tämän kohdalla minulta itseltäni loppuu nyt tekosyyt kesken, jos pitää puolustella lihaversiota. Tätä voin suositella vilpittömästi muillekin lihansyöjille.

Eiköhän siinä tullut jo kaikki asiasta. Mennään eteenpäin. Keskiviikkona minulla on tarkoitus palata jälleen pastan pariin ja haluan testata soijarouhetta. Sillä muistelen miten Neiti Hattara on kehunut, että pystyisi helposti huijaamaan minua, niin etten erottaisi soijarouhetta jauhelihasta. Laitoinkin hänelle viestiä, että teen varmaan jonkin tomaattipohjaisen kastikkeen pastaan, mutta miten minun kannattaa lähestyä tätä soijarouhetta, jotta voisin huijata itseäni ja se menisi jauhelihasta? Onko siinä jotain mikä pitää erityisesti ottaa huomioon tai muuten menee pieleen? Kaikki neuvot ja kikat otetaan vastaan. Tässä kuitenkin kävi niin, että kun Neiti Hattara oli eilen erämaassa vaeltamassa ja sen päälle vielä porojoogassa, niin en saanut häneen yhteyttä. Näin ollen etenen tämän kokkailuun sokkona silmät sidottuna, mutta ei kai se voi olla kovin vaikeaa, eihän? No se selviää huomenna.
Hevoshuutaja
Niin meikäläinen siis ehti testaamaan kasviswienerleikkeet jo ennen Hampuusia ja olin ehtinyt tavallaan hieman spoilata koko jutun. Jonku verran olin yllättynyt kun kasvisruokahyllyssä näin wienerleikettä, ja tää oli vielä siitäkin kiva että ei ollut pahanhintainen, jonku kolme markkaa varmaan. Kaveriksi värkkäsin perunamuusin, tuli muuten tosi hyvää muusia. Kylkeen vielä vähän salaattia. Wienerleikkeet paistuivat pannulla ihan kuin lihaversiotkin, johtuen tietysti leivityksestä, joka näissäkin oli. Kun leikkeet olivat kauniin ruskeat niin nostelin ne pannulta ja toisen asettelin lautaselle.

Ja kas kummaa, nämähän olivat hyviä. Toki on myönnettävä että suuri osa mausta tuli leivityksestä, sisäpuolen jäädessä vähän vaisummaksi. Mutta kun leikkasi palan ja pyörätti sitä muusissa niin vaikea oli erottaa lihaversiosta. Olen jälleen yllättynyt. 4 / 5

Muusia jäi joten otin sitä seuraavana päivänä töihin mukaan ja paketin kasvisnugetteja. Chorizoja oli myös jäänyt yksi ja lämmitin senkin mikrossa nugettien kanssa. Makkara ei mikrotettuna ollut juurikaan niin hyvää kuin kiukaalla tai pannulla valmistettuna, kuten ei makkara yleensäkään. Nugetit sen sijaan maistuivat käytännössä samalta kuin ne einesnugetit joita kaupasta saa noin eurolla paketti. Eipä niissäkään kyllä lihaa taida olla nimeksikään. Nugettien rakenne oli myös saatu identtiseksi esikuvansa kanssa. Sanoisin että ei ole kyllä juuri mitään väliä syökö työpaikan lounaalla näitä kasvinugetteja vai niitä halpoja kananugetteja. Poutun Muu-sarja on kyllä hämmentävän hyvin onnistunut jäljittelemään erilaisia eines- ja puolivalmisteita. Vielä voisin näistä testata ainakin burger-pihvit.

Lihaton viikko 7/7
Lihaton viikko 6/7
Lihaton viikko 5/7
Lihaton viikko 4/7
Lihaton viikko 3/7
Lihaton viikko 1/7
Hampuusin hajatelmia osa 22: Kasvisruokahaaste – Pohjustusta ja pohdiskelua tai jotain papatusta.
Hevoshuutajan avaus Kasvisruokahaasteeseen
6 vastausta artikkeliin “Lihaton viikko 2/7”