Viimekertainen kieliviikko oli kohtalaisen haastava blogimme miespuolisille jäsenille, mutta kunnialla molemmat siitä selvisivät, joka näkyy myös lukijoiden äänissä. Tiukan äänestyksen voitti tällä kertaa Hevoshuutaja.
Tälle viikolle arvontakoneesta napattiin Riista sekä juusto. Kukaan ei vaikuttanut ainakaan pettyneeltä arvontatulokseen, joten eiköhän sieltä ole hyviä ruokia tulossa. Viimekertaisista Hattaran kampanisuista innostuneena eräs lukijamme ehdotti tälle viikolle nakkipiiloja. Ehkä nakkipiilot ei varsinaisesti jälkiruokapyötään kuulu, mutta eihän se meitä haittaa.
Hampuusi
Minusta on tullut vanhuuttani mukavuudenhaluinen ja viihdyn hyvin ihmisen muokkaamassa luonnossa, kaupungissa. Sulaudun sujuvasti betoniviidakkoon ja tallustelen mielelläni sekä asfalttiniityllä, että mukulakivipoluilla, mutta riista toi mieleen lapsuuteni ja nuoruuteni lapissa. Siellä kaikki kukkii nopeasti: maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin. Siellä sitä itsekin talvisin hiihti aina hirviä kiinni ja kesäsin paini karhujen kanssa. Apropoo oltiin muuten lähdössä Neiti Hattaran ja tämän kertaisen jälkiruuan ehdottaneen ystävämme kanssa kesäkuussa lappiin, elokuvafestivaaleille, mutta se saatanan korona. Se ois ollut Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä. Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei niin ylhäällä. Harmittaa helve…siis vietävästi. Just muistin, että mun äitikin lukee näitä ja meikä aina kirvaa, mutta raaka-aineena siis riista. Siitä tuli vielä yks juttu mieleen, kun mulla on kaveripiirissä semmosia pitkiä komeita miehiä ja kun niiden kanssa menee paikalliseen soittoruokalaan, niin sällit on kyllä ihan vapaata riistaa siellä kun naiset alkaa metsästään. Itse olen naisille sellaista Jasper Pääkkösen suosittelemaa catch and release kalastusta. Siinä minut saatetaan kalastaa seuraksi ja sitten kun on juotu, juteltu ja naurettu tarpeeksi, niin minut vapautetaan takaisin luontoon ennen kotiin lähtöä. Se mitä minä todella yritin tässä koko ajan sanoa, niin raaka-aineina meillä on siis riista ja juusto. Onnistuihan se lopulta.
Oli aika nopeasti selvää, että teen käristystä. Vähän aikaa puntaroin pyöräyttäväni hirvipizzan ton juuston takii, mutta käristyksellä tai sen tapaisella mennään. Siihen sitten pottuja ja porkkanaa lisäksi, niin hyvä tulee. Vaikka mulla oli vähän levoton olo, niin otin silti riskin ja pistin soimaan mun ’kovia ralleja’-soittolistan. Siis rokki pauhaan ja köökin puolelle. Voin tehdä pari esimerkki nostoa. Soittolistalta löytyi muun muassa Disco ensemblen Drop dead Casanova ja Rise againstin Prayer of the refugee. Tuollaista räminää siis mikä vaatii välillä ilmakitaran soittamista ja se jos joku on aina riski kokkihommien aikana. Monesti ei oo hyvä heilunu.
Alkuun ruskistin hirvenlihasiivut parissa erässä ja pistin ne kattilaan. Sinne sitten vettä, kaikenlaisia mausteita, pari salaista ainesosaa ja pilkotut porkkanat. Siinä niiden oli hyvä hautua. Loppuvaiheessa pilkoin koskenlaskijan kuutioiksi ja sulatin ne vielä sinne sekaan. Kätevänä isäntänä kaiken tämän lomassa keittelin potutki kuleksimasta.
Mua jännitti tämä lopputulos, kun en ole aikaisemmin käristystä itse tehnyt. Sen sijaan syönyt kyllä monestikin ja kovasti olen kyllä puhunut sen tekemisestä, mutta siitähän se puhe mistä puute. Turhaan kuitenkin jännitin. Sillä tämä taito on selvästikin tullut aikoinaan äidinmaidon mukana. Oli nimittäin niin hyvää, että makunystyrät rakastelivat toisiaan maistellessani ruokaa. Mycket bra eli paljon rintaliivejä, kuten toisella kotimaisella kielellä sanotaan. Santsasin ja sen jälkeen taputin itseäni selkään ja lupasin vielä viedä itseni kaupungille kaljalle kiitokseksi herkullisesta ruuasta.
Hevoshuutaja on vihjaillut jo useamman kerran, että tahtoisi nähdä minun joskus panostavan jälkiruokaankin. Samantyylistä palautetta on tullut jonku verran lukijoiltakin niin päätin nyt, kun tällä kertaa jälkkärinä oli nakkipiilo, että HELEVETTI! Nyt meikä sitten kerrankin tekee kunnolla. Nakkipiilovisio alkoi muodostua samantien kun sitä meiltä toivottiin ja se visio jalostui kokoajan, mutta lopullisen muotonsa se sai Alkossa nähdessäni kuivaa Helle rieslingiä. Nimittäin helteisen ja välillä paahtavankin kuuman kesäkuun jälkeen, ainakin tänne, saapui taas semi-marraskuu, niin päätin tuoda jälkiruuallani kesän takaisin ja tehdä aurinkoisen nakkienpiilopaikan, joka tarjoillaan kuivan Helle rieslingin kera. Eli aurinkoa ja hellettä luvassa.
Askartelin pitsapohjamaisesta taikinasta puukolla ja pizzahyrrällä kaksi pyöreähköä palaa, joiden halkaisijan mittaamisessa käytin nakkeja apuna. Ja koska noudatan suolan käyttösuosituksia yhtä uskollisesti kuin alkoholinkin, niin päätin käyttää täytteenä myös pekonia. Pilkoin ensin pekonin ja paistelin pannulla, sillai että enimmät rasvat irtoaa ja sitten satsi odottelemaan talouspaperin päälle. Johon rasva voi imeytyä. Nakkipiilon sisäpohjalle tein ketsuppipohjaisen soosin, jota höystin sinapilla ja srirachalla sekä pizzamausteella. Johon sitten pekonipilkkeet päälle, nakkien asetteluhommat ja vielä mozzarellaraastetta ja sisäpuoli on valmis. Siihen sitten sovittelemaan smileface-kantta päälle ja puristeleen saumakohdat umpeen. Nakin kappaleet silmiksi, pekonipilkettä hymyksi ja voitelin koko kansipuolen vielä munalla sekä ripottelin päälle vähän mozzarellaa. Vartiksi uuniin ja eiku nautiskelemaan. Tuli kyllä oikein hyvä ja ruokaisa nakkipiilo, mutta jos haluaa vähän itseään sättiä, niin srirachaa olis voinut töräyttää soosin sekaan riskimminkin. En luonnollisesti jaksanut yksin syödä kerralla kokonaan, joten sitä jäi seuraavallakin päivälle, mutta riittäisi siis maisteltavaa ainakin kahdelle tai kolmelle.
By the way ylijäämä taikinasta tein itselleni eräänlaisen artesaanipizzan, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Hattara: Kun mä näin Hampuusin nakkipiilon (kuulostaapa erikoiselta), hän sai kaikki syntinsä anteeksi silmissäni. J*malauta mikä piilo! Ilmeisesti oli sitä riistaakin, mutta se on sivuseikka tämän jälkeen. Aamen.
Hevoshuutaja: Erittäin vakuuttava viikko Hampuusilta. Vihdoinkin mies astui ulos epämukavuusalueeltaan jälkiruuan kanssa, ja melkoisella rytinällä! Erittäin kaunis nakkienpiilo. Kymmenen pistettä ja papukaija pyllyyn.
Hevoshuutaja
Riista ei hirveästi puhutellut alkuun. Lähinnä mieleen tuli joku riistakäristys. Piti hieman googletella mitä riistan alle kuuluu, ja olihan siellä vaikka mitä. Helvetisti lintuja ja jäneksiä ja kaikkia pieniä eläimiä. Ja tietysti hirvi. Käytännössä siis eläimiä jotka elävät vapaasti luonnossa. Mietin että voiko saimaannorpasta tehdä riistaruokaa jos sen päältä ajaa vaikka vahingossa autolla? Lasketaanko kenguru riistaksi jos kengurunlihaa jostain löydän? Kyselin asioista myös töissä ja selvisi että yhdellä työkaverilla on kotona pakastin jos toinenkin täynnä itse tapettuja eläimiä. Pian hän ystävällisesti tarjoutuikin toimittamaan minulle riistaa.
Kyseinen riista oli sorsaa. En ole ikinä valmistanut mitään sorsasta, joten jännitti aika tavalla. Pelotti että jos lähden liikaa kikkailemaan niin pilaan kaiken lihan, joten kyselin varovasti ympäriinsä että voinko vain paistaa sorsat pannulla. Kyllähän ne voisi, kunhan on varovainen ettei paista yli, kuului vastaus. Lisää tiedustelua ympäriinsä ja rajua googlettelua, kunnes olin saanut sen verran tietoa ja itseluottamusta että uskalsin valmistukseen ryhtyä.
Sorsapihvit tarvitsivat kuitenkin jonkin kaverin, ja juustoakin pitäisi olla. Juustokermaperunat uunissa kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.
Siivutin perunat ja pyörittelin niitä öljyssä, jonka jälkeen ladoin vuokaan vuoronperään perunoita ja juustoraastetta. Myös mustapippuria pyöräyttelin myllystä useaan otteeseen. Lopuksi viipaloin päälle vielä mozzarellaa, jonka jälkeen kaadoin päälle pari purkkia kermaa. Sitten uuniin noin tunniksi.
Kun perunat alkoivat olemaan loppusuoralla, oli aika aloittaa sorsien valmistus. Olin ottanut lihat ajoissa huoneenlämpöön odottelemaan pannua.
Sorsaa oli neljä kappaletta, joten päätin vielä hieman soveltaa. Leikkasin kaksi palaa keskeltä auki, ja laitoin sisään tuorejuustoa. Ensin käytin kuumalla pannulla tuorejuustotäytteiset palat. Väri pikaisesti pintaan, jonka jälkeen laitoin ne vielä uuniin 6 minuutiksi. Ensimmäisten ollessa uunissa laitoin pannulle täyttämättömät palat, hieman pidempi ruskistus näille, jonka jälkeen vielä folioon kypsymään hetkeksi. Aivan kuten Neiti Hattara oli aiemmin päivällä neuvonut. Uunissa olleet palat laitoin myös vielä hetkeksi folioon.
Vaikka mitään kokemusta ei aiemmin sorsan valmistamisesta ollut, niin täytyy sanoa että onnistuin mielestäni tosi hyvin. Liha ei mennyt kuivaksi, eikä ylikypsäksi. Ja se maistui hyvältä. Tuorejuustotäyte oli ehkä hieman turhaa kikkailua, mutta tulipahan ainakin kokeiltua.
”Jälkkäriksi” nakkipiiloja. Silleen vähän tylsä jälkiruoka että valmistus on äärimmäisen helppoa ja nopeaa. Yleensä meikäläisen kokkausvaistot heräävät juuri näiden jälkiruokien kanssa, mutta nyt ajattelin että mennään nyt helpolla kerrankin. Varsinkin kun loma on parin päivän päässä ja on tässä kaikkea muutakin tekemistä ennen sitä.
Mietin pitkään että mistä nakkipiilo on tuttu. Ja vasta ihan hetki ennen kokkailua muistin missä olin sen vastikään kuullut. Nimittäin Antti Holman mainiossa Radio Sodoma-podcastissa. Radio Sodomassa kuulussa Nyrkki ja hella-kokkiohjelmassa perheenisä Jomppe valmistaa rippijuhliin pitopöytää. Ja siihen kuuluu tietysti nakkipiiloja. Jomppe ei kuitenkaan käytä nakkipiiloihin voitaikinaa, koska ”se on homoille”. Se sijaan hän käärii nakit vasikkaan. Lisäksi ”nää vasikat on hakattu kuoliaaks, sillä tavalla liha on mureempaa”
No itse kuitenkin käytin nakkipiiloihin lehtitaikinaa, sillä muistin vasikkaan käärimisen liian myöhään. Nakkien seuraksi ostin Heinzin jalapeno chilli ketsuppia, sekä jalapenojuustoa.
Näiden väsäämisessä ei paljon ole kerrottavaa, paitsi hieman voisin avautua tuosta ketsuppipurnukasta. Nimittäin vaikka olin oikeaoppisesti repinyt korkin alta muovisuojan pois, niin purkki ruuttasi sisältöään vasta kun siihen kohdisti huomattavan määrän voimaa.
Sen seurauksena purkista ei saanut sellaista pientä turausta, vaan aina tuloksena oli valtava töräys. Tutkin korkkia hieman lähempää, ja korkin sisällä oli ikäänkuin pieni sulkijalihas, joka päästi sisältöä ulos vasta kun painetta oli tarpeeksi. En kyllä keksi tuolle mitään järkevää käyttötarkoitusta, ja yritinkin sitä sohia puukolla rikki, mutta eihän sellainen pehmeä muovi mihihkään antautunut. Lopulta heitin korkin metsään ja lusikoin ketsupit taikinalevyjen päälle. Ennen uuniin menoa hieroin niitä munalla, ja toiseen pellilliseen ripottelin lisäksi parmesaania päälle.
Tosi helppoa ja nopeaa. Ja hyvää! Näillähän voisi vaikka elää. Miksiköhän näitä ei saa kaupasta valmiina einestuotteena, olisi vielä nopeampaa ja helpompaa.
Hampuusi: Sorsa oli mulle yllätysveto. Olin varma, että pakastealtaasta se Hevoshuutajakin riistansa poimii ja veikkailin peuraa, mutta Sorsa. Uskon, että ruoka oli hyvää ja olisi varmasti maistunut minullekin. Jälkiruokarima on aikaisemmin ollut asetettu aina niin korkealle, että tämän kertainen perussuoritus tuntuu pettymykselle, mutta kyllähän nuokin maistuvat varmasti hyviltä, sillä nakkipiilon kanssa on vaikea mennä pieleen. Ja Radio Sodoma viittauksesta iso plussa ja jallupullon korkki.
Hattara:
Sorsa. Sorsahan on jumalaisen hyvä lintu. Lautasella. Valitettavasti mun sorsa-suhteet ei oo kunnossa, mutta Hevoshuutajalla näköjään on, kun on jostain tuollaisen kultaköntin saanut.
Olisin halunnut olla näkemässä kuinka tätä siunattua sorsaa on keittiössä käsitelty. Ennenkuulumaton on kyllä toki toteutus, mutta hyvin vaikea arvioida syvemmin saamatta pientä maistiaista. Nakkipiilot Hevoshuutaja oli valmistanut klassisella tavalla. Nam ja nam.
P.S. Tarviiko sorsastaja uusia ystäviä?
Neiti Hattara
Myönnettäköön, että kesä on mulle vahvasti aikatauluttomuuden, huolettomuuden ja ajattelemattomuuden aikaa. Tai aikataulujakin on, mutta en vaan elä niiden mukaan. Tähän kun lisää meneillään olevan muuton, niin sekasorto on valmis!
Tästä johtuen myös ruokailuni on huolettomuuden juhlaa. Eilen söin mm. aamulla sushia sängyssä, kahta erilaista pitsaa, uusia sipsuja, dippivihanneksia, muutaman karkin sekä meetvurstia suoraan paketista. Tämän kaiken seurauksena oli soijasta likaantuneet lakanat (onnistuin jopa astumaan soijaan), vatsanväänteitä, morkkis ja kaiken lisäks äiti kysyi tänään aamulla, miks mun koko naama on niin turvoksissa. Jes.
Tästä kaikesta voi päätellä, että olen päässyt loistavasti kesän makuun. ”Kolme kokkia”-juttusarjan osalta tää näkyy ehkä nyt siinä omassa riman alituksessa, eikä edes hävetä. Kun siis raaka-aineet julkistettiin, niin hihkaisin helppoudesta. Ja kun mun pakastimesta sattui vielä löytymään viime metsästyskauden hirveä, niin eipä huolettanut elämä!
Tää on yks mun normaaleista arkiruuista, ja oon joskus kirjoittanut tästä kyseisestä ruuasta aiemminkin. Suosittelen kokeilemaan.
Ja sitten jälkkärin pariin. Ah, nakkipiilot. Ilahdun aina, kun jossain tarjoillaan nakkipiiloja. Itse asiassa, jos joku ei välitä nakkipiiloista, niin minä en luultavasti välitä hänestä. Näitä olis voinut tavallaan tuunata, mutta kun ei tarvitse.
Hampuusi: Sipulia lukuunottamatta vesi nousi kielelle taas katsoessa kuvia Neiti Hattaran kokkauksista. Tätä pääruokaa pitäis testata itekkin ingen ceballos, kuten eräs kaveri sanoi espanjassa tilatessaan ruokaa ilman sipulia. Sen verran hyvältä näytti ja Nakkipiiloihinkin löytyi tollainen persoonallinen ote, vaikka perusmeiningillä mentiin. Hienoa työtä jälleen.
Hevoshuutaja: Hirvipasta näyttää siltä että maistuu hyvälle. Mutta onko valaistus kuvassa vähän kylmä verrattuna normaaleihin Hattaran kuviin? Yleensä on niin lämpimän mukavia kuvia. Nakkipiilon kuoret on jotenkin taiteiltu silleen että en ite kyllä osais. Nuo dipit tuossa lautasella on hyvä idea.
Näin se on taas yksi kokkausviikko takana. Seuraavasta kokkauskerrasta ei sitten olekaan mitään tietoa, sillä Hevoshuutaja aloittaa kesäloman, ja Neiti Hattaralla on muutto menossa. Hattara kertoi että kohta ei ole muita ruuanlaittovälineitä kuin mikro käytettävissä. Mitäs sitä toisaalta muuta tarvitseekaan, joten katsellaan jos pidetään mikroviikko lähitulevaisuudessa.
Äänestä suosikkiasi:
Edelliset julkaisut:
Kolme kokkia – Kieli ja maissi
Kolme kokkia – Pekoni ja pavut
Kolme kokkia – Kala ja hedelmä
Kolme kokkia – Äyriäiset ja bataatti
Kolme kokkia – Esittely
Satunnaistoisto 