”Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on, valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää, haukku kuuluu kojootin…”. Oikeastaan näillä keleillä tämä olisi pitänyt aloittaa Dannyn ”Polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä…”, mutta se nyt vaan lähti käyntiin tolla Meksikon pikajunalla. Mun piti alun perin kirjoitella hajatelmat juhannusmuisteloista jo viime viikolla. Olisin kertonut perinteisistä Kuolemanpallo turnauksista 2000-luvulta. Olisin kertonut Walhallan railakkaista Cityjuhannuksista. Olisin kertonut eri juhannuksien mölkkyotteluista niin pakkaskeleillä kuin helteillä. Olisin kertonut miten salama iski mökin pihaan eräänä juhannuksena. Hampuusin juhannuksiin on ehtinyt mahtua sekä kaikenlaista, että monenlaista, mutten saanut missään vaiheessa aikaiseksi kirjoitella ja se juhannus meni jo. Tässä on ollut niin kuuma, että välillä ainoa kuiva kohta koko kehossa on ollut kitalaki, niin en ole jaksanut istahtaa koneelle näpyttelemään kun jokaisen pilkun ja pisteen jälkeen pitäisi pyyhkiä otsalta hikeä. Mitenhän muuten Batman pärjäisi näillä keleillä siinä kumipuvussaan? Voi olla munat vaahdossa eikä kulliakaan oikein voi kotiin jättää. Toisaalta ei se kissanaisellakaan ole helppoa siinä lateksiasussa. Joku ohut kesämekko ja kissankorvat vois olla kivempi helteillä, mutta en minä alkanut tässä ennen yötä kirjoittamaan lepakkomiehestä. Enhän minä edes tiedä millainen sää Gothamissa on, mutta jos kuitenkin naputtelisin jotain mietteitä ja ajatuksia tai ainakin tajunnan virtaa kesästä. Tässä samalla odotellessa, että asunto viilenisi sen verran että pystyy jonku tunnin nukkumaan, ennenkuin tämä on taas kuin pätsi.
Vaikka nyt onkin ollut kuuma, niin en minä silti valita, ainakaan vielä, sillä tuskin tätä pitkään kestää, vaikka ilmasto lämpeneekin koko ajan. Veikkaan siltikin, että tässä vaiheessa Suomen kesä on edelleen kuin nuoruus. Se menee ohi liian nopeasti, mutta jos tätä jostain syystä jatkuu, niin kyllä mulle sitten nousee hellekiukku, kun ei saa kämppää viileäksi yölläkään. En käytä kuitenkaan enempää palstatilaa kuumuudesta puhumiseen vaan mennään siihen, että kesää ei todellakaan ole peruttu tai jos on, niin se peruminen on peruttu kans. Vaikkei tässä vielä ole mitään eeppistä ehtinyt tapahtua, niin grillikausi on jo avattu. Parille trubaduuri keikallekin oon ehtinyt sekä terasseilla olen viihtynyt ja nautiskellut siellä muutaman vaahtoavan evään. No okei on jonain iltana tullut otettua useampikin, ehkä yks hotkittuakin, mutta enhän minä muuten mikään Hampuusi olisikaan. Ja tämähän on vasta alkusoittoa kesälle. Nimittäin grilli-iltoja tulee varmasti lisääkin ja keikkoja myös, eikä pelkästään trubameininkiä, vaan on siellä tuloillaan muutakin. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä on sinne kalenteriin kirjattu pari spektaakkeliakin vielä tälle kesälle. Nimittäin ostin piletit yksille festareille elokuulle ja ennen sitä olisi heinäkuussa Raikufestit raikuliakkojen kanssa. Siihen vielä päälle Hevoshuutaja on yrittänyt houkutella kesäretkelle Kemiin. Tuonne Suomen Monacoon, jossa suorittaisimme kattavan baarikierroksen ja kirjoittaisimme raporttia tänne blogiin, mutta sitä en ole lukinnut kalenteriini, vaan mehustelen asiaa vielä. Tässä on kuitenkin jo sen verran kaikenlaista bakkanaalia ja räntäntäniä, että jos minulla vielä olisi sielu, niin se olisi kyllä taas ihan mustana kesän jälkeen tästä kaikesta ilakoinnista. Nuorena sielu oli vielä kuin sisiliskon häntä ja se elpyi ja kasvoi aina takaisin, mutta nykyään siitä on jäljellä enää karrelle palaneet rippeet, jotka on päällystetty piikkilangalla. Semmonen sykkyrä. Kyllä se silti aikanaan vanhalle vihtahousulle kelpaa alakertaan. By the way, kun on ne elokuun festaritkin, niin tuli tässä mieleen vanha Intiöläinen sananlasku – ’Festareille lähtiessä lompakko painaa ja sieltä palatessa omatunto’. Vieläköhän tuo pitää kutinsa?
Asiasta kukkaruukkuun minun hampuusin tittelini on kyseenalaistettu tässä viime aikoina. Ilmeisesti jonkun mielestä jotain rauhoittumisen merkkejä on ollut ilmassa tai jotain. Sen lisäksi olen hoksannut, että kun kävelen ja kuljeskelen tuolla kaduilla kirjastoon tai kirjastosta kirja kädessäni, niin naiset katselevat ihan eri lailla. Siinä katseessa ei ole lainkaan paheksuntaa. Olenkin tässä pohtinut, että pitääkö minun vielä vanhoilla päivilläni brändätä itseni uudestaan. Sellaiseksi keski-ikäistyväksi älyköksi ja kulkea kaduilla Dostojevskin kirja kädessä. Keskustelut voisin aloittaa puhumalla Haitin vallankumouksesta ja jatkaa siitä sulavasti puhumalla henkeviä. Muutamat tuopit ja drinkkilasit vaihtaisin satunnaisiin pullea mahaisiin konjakkilaseihin. Rock-biisien sijaan siteeraisin Hellaakoskea tai jotain muuta arvostettua runoilijaa. Vai onko Hampuusi aina imagonsa vanki? Ei se kyllä hampuusinakaan ole ollut kaukana, että löytyisi hiihtokumppani lemmenladuille. Yleensä siinä on ollut esteenä enää ainoastaan naisen mielipide, niin ja tietysti suomenlaki, mutta olen aina kunnioittanut sen verran paljon naisen mielipidettä, ettei ole tarvinnut tarkastaa mitä lainsäädäntö asiasta sanoisi. Vaikea nähdä itseäni kuitenkaan älykkönä ja tuskin olisin yhtään onnellisempi. Se oli vaan tällainen helteen pehmentämän pään ajatus. Sitäpaitsi minullahan on asiat aivan hyvin näinkin. Tosin jos asiaa lähestyy toisesta näkökulmasta, niin Kiinalaisen sananlaskun mukaan ”Jos haluat olla onnellinen päivän, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla onnellinen vuoden, mene naimisiin. Jos haluat olla onnellinen koko elämän, aloita puutarhanhoito.” Pitäisikö siis rauhoittua kokonaan, laittaa korkki kiinni full hd, lopettaa heiloista haaveilu ja alkaa puutarhuriksi? Toisaalta joku voisi tulkita tuon niinkin, että kaikista onnellisin on naisiin ja viinaan menevä puutarhuri. Mistä näistäkin tietää?
Apropoo onko joku joskus miettinyt, että miksi Oulussa puhutaan patioista ja muualla Suomessa terasseista? Juttelin tuossa alkukesästä Voimala 1889:n omistajan kanssa ja hän tiesi kertoa, että Oulun patiokulttuuri alkoi 60-luvulla kun Rauhalaan tuli kaupungin ensimmäinen terassi. Siihen aikaan vaan Suomessa ei vielä ollut terassikulttuuria eikä semmoisesta tiedetty. Espanjassa oli kuitenkin patioita ja joku keksi napata sieltä nimityksen käyttöön. Tästä syystä Oulussa puhutaan edelleen terassien sijaan patioista. Minä oon itse vaan kyllästynyt ’mikä helvetin patio?’ kysymyksiin ja käytän nykyään ulkopaikkakuntalaisten kanssa suosiolla terassi-termiä. Mut hei! Nautitaan kesästä, syödään jäätelöä ja nukutaan marraskuussa. Hampuusi kuittaa. I’m over and out.
Satunnaistoisto 