Koronan myötä leffa-arviot ovat olleet vähissä, mutta nyt tuli katseltua viime vuoden lopulla ensi-iltaan tullut The Lighthouse. Se keräsi ilmestyessään suitsutusta osakseen, mutta oli Oulun teattereissa niin vähän aikaa etten ehtinyt sitä katsomaan tuoreeltaan. Kyseessä on Robert Eggersin ohjaama ja veljensä kanssa yhdessä kirjoittama elokuva, jota on vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn lajityyppiin, mutta ehkä psykologinen kauhu on paras yritykseni. Elokuva kertoo kahdesta majakanvartijana työskentelevästä miehestä, jotka ovat eristyksissä saarella, sijoittuen vuoteen 1890. Toinen on kokenut vanha kettu ja toinen nuori keltanokka. Willem Dafoe on toisessa pääosassa entisenä merimiehenä loistava ja viimeistään nyt Robert Pattinson karistaa Twiligtin pölyt niskastaan mainiolla roolisuorituksellaan majakalle saapuvana noviisina. Tämä ei toimisi ilman näin rautaisia näyttelijäsuorituksia.
Ohjaaja-kirjoittaja Eggers on luonut oudon elokuvan, joka on hypnoottinen ja hämmentävä. Eggers sekoittaa keitokseensa taitavasti niin kauhuelementtejä kuin draamaakin ja kaikenlaista muutakin ja ne sulautuvat saumattomasti yhteen. Elokuva ei ole varsinaisesti pelottava, mutta se on kuitenkin ahdistava katselukokemus. Siihen on ladattu niin paljon vainoharhaa ja epätoivoa, että se tekee katsojan olon epämukavaksi, mutta samaan aikaan kaiken yllä on arvoituksellinen ja kutkuttava ilmapiiri mikä tekee tunnelmasta myös kiehtovaa. Tarinan kahden henkilön välinen valtataistelu on mielenkiintoista seurattavaa, mutta samalla tämä on myös kuvaus hulluudesta ja tässä paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa, kuten taikauskoa, mökkihöperyyttä, salaisuuksia sekä juopottelua ja juoppohulluutta. Välillä meininki on niin sekavaa, ettei voi olla varma mitä elokuvassa todellisuudessa tapahtuu.
Visuaalisesti tämä on todella vangitsevaa katsottavaa. Tässä yhdistellään taitavasti 1900-luvun alun kuvaustekniikkaa nykyaikaiseen. Mustavalkoisuus ja vanhanaikainen kuvasuhde satavat elokuvan laariin sopien täydellisesti sen luonteeseen ja äänimaailma tukee kokonaisuutta hienosti. Lighthouse on niin outo ja häiriintynyt, että osa katsojista kokee sen takuulla luotaantyöntäväksi, mutta minut se lumosi ja imaisi täysin sisäänsä. Mitä nyt välillä joku pieruvitsi tai muu hassuttelu rikkoi tiiviin tunnelman ja on tässä muutenkin ne omat pikku kompastuskivensä, mutta elokuva on niin uniikki ja omaperäinen, että ne katsoo sormienläpi. Tämä on ennenkaikkea kokemus ja ensikatselun perusteella tälle on vaikea antaa arvosanaa, vaan se todennäköisesti tarkentuu sitten uudelleenkatselulla, jolloin tämä monitulkinnallinen matka hulluuteen avautuu takuulla vielä uudella tavalla, mutta nyt yön yli elokuvaa sulateltuani
4+/5
Satunnaistoisto 