Le Mans 66 – Täydellä teholla. Siinäpä kunnon käännöskukkanen. Nimittäin tuolla nimellä meille Suomeen tuotiin elokuva Ford v Ferrari. Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen Carroll Shelbystä ja Ken Milesista, jotka alkavat Enzo Ferrarin suututettua Henry Ford II:n tehdä Fordin laskuun kilpa-autoa, jolla voittaa kisan ylivoimainen suosikki, Ferrari, Le Mansin 24 tunnin kilpailussa. Mahdottomana pidettyä tehtävää varten Shelbylle luvataan täysi päätösvalta eikä budjettia tarvitse miettiä, mutta nämä ovat korulauseita. Sillä homman lähdettyä rullaamaan Fordin isot pamput ovatkin pian viskomassa kapuloita rattaisiin ja antamassa neuvojaan. Näistä asetelmista saadaan aikaan muutakin kuin kilpa-autojen moottorien jyrinää. Elokuvan tarina on hyvin rakennettu ja se naulaa katsojan penkkiinsä. Vaikka kilpa-ajo kohtaukset ovat tehokkaita ja niihin on saatu aidosti vauhdin tuntua sekä jännittävä tunnelma, niin siitä huolimatta tarina ja hahmot ovat elokuvan selkäranka. Tämä ei ole pelkästään tarina kilpa-autoilusta vaan myös ystävyydestä ja projektin vetämisen vaikeudesta. Hahmot ovat kirjoitettu hyvin ja heille annetaan tilaa. Näin heistä välittää oikeasti.
Matt Damon on hyvä pääosassa Shelbynä autoprojektin vetäjänä, mutta Christian Bale osoittaa jälleen suuruutensa toisessa pääosassa Milesina ajajana ja autonrakentajana. Hän välittää hienosti hahmonsa tunteet ja tuntemukset ja puhaltaa hahmonsa eloon. Bale on ehdottomasti sukupolvensa kärkinimiä. Ihan ylikylän jätkä ja olisi ansainnut roolistaan Oscar-ehdokkuuden. Sivuosista pakko mainita Josh Lucas. Hän näyttelee Fordin mulkkua varatoimitusjohtajaa niin hyvin, että vihasin aidosti sitä virnuilevaa paskiaista. Elokuva on täynnä jännittäviä tilanteita ja draamaa. Näin tunnelma pysyy tiiviinä, mutta mukana on myös tarvittavat hengähdyshetket. Tarina kulkee kuin kilpa-auto eikä kahden ja puolen tunnin kestossa tunnu olevan yhtään ylimääräistä. Ajankuva on luotu onnistuneesti ja ääniraita soi ja jyrisee komeasti. Ohjaaja James Mangold on tehnyt epätasaisen uran. Itseasiassa matkalle on tainnut sattua enemmän huteja kuin osumia, mutta tämän myötä tilanne tasoittuu. Sillä Ford v Ferrari on ehdottomasti osuma Mangoldilta. Mukaansa tempaava ja koskettavakin sekä hyvällä tavalla vanhanaikainen elokuva. Tämä saattaa hyvinkin olla paras autourheiluelokuva.
4½/5
Hevoshuutaja on samaa mieltä:
Hyviä kilpa-ajoleffoja on todella vähän, ehkä joskus ennen syntymääni sellaisia on tehty enemmänkin, mutta ne on kyllä näkemättä. Nykyaikaisista tulee ensimmäisinä mieleen Days of Thunder, Driven sekä Rush. Days of Thunder oli lapsena kova leffa, mutta jotenkin on sellainen fiilis että näin kypsällä iällä sen kisakohtaukset eivät kestä lähempää tarkastelua. Drivenin kilpailut olivat muistaakseni vedetty ihan överiksi, viihdyttävyys edellä. Sen sijaan Ron Howardin Rushissa kisatapahtumat on kuvattu todella tyylikkäästi ja vauhdikkaasti, ja menon kruunaa Hans Zimmerin mainio soundtrack. Ford v Ferrarin kohtaukset eivät ole ehkä ihan niin intensiivisiä, mutta sitäkin realistisempia. Ja myös huomattavasti pidempiä kokonaisuuksia. Ne näyttävät tavallaan todella vaivattomilta ja luonnollisilta, kuin kisat olisi ajettu oikeasti.
Näyttelijöistä Hampuusi sanoikin tuossa edellä jo kaiken oleellisen, itseäninkin ärsytti suunnattomasti Fordin varatoimitusjohtaja, miten voikin ihminen olla noin läpeensä mulkku. Jälkikäteen tarkastin netistä asian, ja ilmeisesti ihan niin vittumainen jätkä ei ollut kyseessä kuin annettiin ymmärtää, mutta draaman kannalta toki tämä oli hyvä ratkaisu. Ehkä leffan loppuun olisi voinut laittaa jonkin lieventävän asianhaaran kyseisen herran hyväksi. Christian Bale joutaisi saada jonkin oscarin jo pelkästään brittiaksentistaan.
Pituudestaan huolimatta Ford v Ferrarissa ei ole lainkaan löysää, eikä se pitkältä tuntunutkaan. Oikein hyvä elokuva jonka parissa viihtyi ensisekunneista lähtien. Jos jotain negatiivista täytyisi etsiä, niin leffan päätyttyä olisi voinut olla parempikin fiilis. Lopun tapahtumat menivät tunteisiin ja Fordin varatoimitusjohtaja ilmestyi yöllä uniin virnuilemaan ärsyttävästi. Toisaalta muuten leffan aikana en kokenut ehkä niin suuria tunteita kuin tässä olisi ollut mahdollisuus, ehkä meikälle vaan sopii paremmin semmoinen alleviivaava dramaattisuus. Ajattelin peesata arvosanassa hampuusia, ja täräyttää myös suosittelumerkinnän, kyllä niistä sen verran paljon maksettiin.
4½/5
Satunnaistoisto 