Uusin ja nimestä päätellen viimeinen Rambo tuli ensi-iltaan viime syksynä. Vanhojen Rambojen parissa kasvaneena elokuvaa kohtaan löytyi luonnollisesti jonkin asteinen kiinnostus, muttei niin kovaa poltetta nähdä, etten olisi malttanut odotella tätä kotisohvalle. Ollaan siis tilanteessa, että vuonna 1982 ensimmäisestä Rambo-leffasta alkanut tarina on nyt mahdollisesti tuotu päätökseensä 37 vuotta myöhemmin viidennessä osassa. Edelleen vielä vuonna 2019:kin Rambo-elokuvan kantava voima on Sylvester Stallone, joka pääosan lisäksi on ollut toinen käsikirjoittajista. Elokuvassa Rambo suututtaa Meksikolaisen huumekartellin ja virittelee maatilalleen heitä varten viheliäisiä ansoja. Siinä se yhdellä lausella ja tiedän, että kuulostaa enemmän uudelta Yksin kotona-elokuvalta kuin Rambolta.
Vietnamin sodan traumatisoima John Rambo on toimintaelokuva historian ikonisimpia hahmoja ja vaikka Rambo-leffojen taso on heilunut voimakkaasti vuosikymmenien saatossa, niin Stallone on kantanut elokuva-sarjaa alusta asti karismallaan läpi heikkojenkin vaiheiden. Eikä se ole muuttunut vieläkään mihinkään, vaikka ikää Syltylle on kertynyt jo kunnioitettavat 73 vuotta, niin karismaa löytyy edelleen. Se ei ole kadonnut mihinkään. Tällä kertaa Rambo on viimein palannut kotiinsa Arizonaan, jossa elelee taloudenhoitajansa kanssa. Hän on löytänyt maatilallaan rauhan ja kouluttaa hevosia sekä toimii isähahmona taloudenhoitajansa lapsenlapselle, joka on jo lähes nuori nainen. Tyttö saa selville biologisen isänsä sijainnin ja lähtee tapaamaan häntä salaa Meksikoon. Ei varmaan tarvitse kertoa kuinka reissu ottaa ikävän suunnan ja Rambon täytyy lähteä perään. Lopulta jäljellä on pelkkä synkkä ja raju taistelu, joka osoittaa Rambon siivoavan vanhoillakin päivillään Meksikon rajaa tehokkaammin kuin Trumpin villeinkään haavekuva muurista, mutta syvällistä yhteiskunnallista sanomaa elokuvasta ei kannata etsiä.
Elokuva alkaa rauhallisesti, jopa liian rauhallisesti sillä ensimmäisellä puoliskolla kerronta laahaa monin paikoin eikä draama puoli kanna. Myös hahmot jäävät ohuiksi. Myöhemmin toisella puoliskolla pistetäänkin sitten iso vaihde päälle ja Rambo pistää hyrskyn myrskyn. Toiminta on brutaalia ja korkea ikäraja on ansaittu. Rambon kostotoimissa on havaittavissa jopa sadistisia piirteitä. Vaikka elokuvan toinen puolisko lopulta palkitseekin toimintaelokuvan ystävän, niin kokonaisuus on kaukana tasapainoisesta leffasta. Kömpelö käsikirjoitus ja sen kaavamainen tarina tuntuu olevan vain tekosyy, että Rambo pääsee tekemään mitä parhaiten osaa, eli pistämään pahiksia matalaksi. Eikä lopun intensiteetti riitä nostamaan tätä parhaiden Rambojen tasolle. Näin ollen tämä tuntuukin tavallaan turhalta jatko-osalta, sillä onnistuneempi neljäsosa jo periaatteessa paketoi Rambon tarinan hyvin ja sulki ympyrän siltä osin, eikä tämä enää tuo hahmoon mitään uutta. Tämmöiselle 80- ja 90-luvun toimintaleffojen kasvatille tämä on kuitenkin perusvarmaa toimintaviihdettä. Muille katsojille tällä ei ole juuri annettavaa.
3/5
Satunnaistoisto 