Heräsin eilen aamulla alasti ja kädet sidottuna jostain tuntemattomasta paikasta. Havahduin kuuntelemaan, että mikä musiikki oikein soi, kunnes hoksaan, että sehän on Cantina band Star wars: Episode IV – A New hope leffasta ja vielä päättymättömällä nauhalla. Suussani oli nahkaremmillä punainen pallo ja kaulalla kiristetty tuppivyö, josta retkotin panokeinussa. Katselin ympärilleni samalla kun yritin riuhtoa itseäni irti. Päättelin, että täällä on ollut todella villit ja likaiset orgiat eilen. Sellaiset joissa Mötley cruen tai jonkun sairaan lahkon voisi kuvitella olevan. Paikka oli sekaisin ja joka puolella oli seksileluja, erinlaisia päihteitä ja eritteitä sekä jossain nurkassa vuohi puettuna korsettiin ja kytkettynä seinään kiinni. Kaikki muut olivat poistuneet, mukaan lukien minun muistikuvat eiliseltä. Olin yksin ja auringon noustessa ikkunasta tunkeva valo halkaisi huoneen rikki. Päänsärky ja pahaolo saivat uuden mittasuhteen. Viimein sain itseni irti. Puin ylleni lattialta löytämäni likaisen kylpytakin. Se oli ties minkä peitossa, mutten löytänyt muutakaan puettavaa. Päästyäni ulos tajusin olevani Äimärautiossa ja matkaa kotia noin kuusi kilometria. Koska tavarani olivat hukassa ja ylläni ainoastaan paskainen kylpytakki, niin oli pakko kävellä kotiin avojaloin. Katselin ympärilleni peloissani, että nyt jos joku tuttu heppatyttö minut näkee ja alkaa kyselemään miksi olen täällä tämän näköisenä, niin miten tämän selität. Kotiin päästyäni poltin ensitöikseni sen kylpytakin parvekkeella. Se oli ollut mukana jossain niin likaisessa ja riettaassa ettei sitä suostuttaisi kuvaamaan edes Japanilaisessa elokuvassa. Semmonen uusivuosi tällä kertaa. Ei sentään, mutta se olisi ollut paljon mielenkiintoisempi tarina herätyksestä kuin, että heräsin yksin kotoani sängystä ja nousin sohvalle vissypullon kanssa kannustamaan Kerttu Niskasta telkkarissa, kuten oikeasti kävi.
”Ja niin vain tuli uusivuosi, kävelin kaupungista jonnekin ylöspäin, mäellä seisoi ylväs vesitorni, jos teen siitä laulun sulle, olenko korni?” Näin alkaa Herra Ylpön Mustat hevoset kappale ja se on soinut minulla aina uutenavuonna päässä, niin kauan kuin olen tässä asunut. Sillä tallustellessani kaupungista kotiin näen aina intiönmäen vesitornin, mutta siirrytäänkö uudenvuoden lupauksiin? Kun se on tämän tekstin otsikossakin. Kyllä! Perinteiseen tapaan ihmiset ovat taas tehneet hirveästi lupauksia. Ei siinä. Ei se väärin ole. Osa on sokeritta, osa viinatta, joku aloittaa uuden ruokavalion tai jotain. Moni aloittaa kuntoilun ja niin edelleen. Minä en siihen kyllä lähde. Siis, että nyt laitetaan Hampuusi kuntoon ja koko elämäntapa remonttiin. Nimittäin nyt kun eletään hektistä sosiaalisenmedian huippuaikaa, jotta siinä pysyy aallonharjalla niin pitää olla tosi makee ennen ja jälkeen kuva, jonka voi sitten ladata joka paikkaan näytille risuhässäköin tyyliin #haistasinächanningtatumpaska. Ennen-kuvassa komeilee tälläinen epäterveellisen elämän ryvettämä sohvapullero, rikkaruoho elon yrttitarhasta, mies kuin leivos. Ja jälkeen-kuvassa upea adonis, alfauros ja mieskarkki, mies kuin veistos. Olen sen verran perfektionisti, että haluan vielä hioa tuota ennen-kuvaa. Jälkeen-kuvaa on sitten aikaa trimmata vaikka loppuelämä, mutta ennen-kuvaa pyöreine poskineen on mahdotonta ottaa uusiksi myöhemmin enää, joten siihen pitää olla kerralla tyytyväinen. Joten ei mulle vielä mitään elämäntaparemontteja, mutta tein kuitenkin pitkästä pitkästä aikaa uudenvuoden lupauksen ja lupasin lopettaa kanelin käytön ja opetella tanssimaan Paso doblea. No enkä luvannut. Paso dobleen tarvis etelämaalaisen lantion. Niihin tanssiaskeliin ei taivu tällaisella Keminmaalaisen lantiolla. Vaan lupasin lopettaa viihdetupakoinninkin ja palata jälleen täysin savuttomaksi. Osa-aikaisesta savupiipusta täysipäiväiseksi ilmastointikanavaksi. Olen miettinyt asiaa aina välillä tyyliin koko viime vuoden ja keskustellut asiasta pitkin syksyä erään valontuojan kanssa ja on se saattanut käydä puheissa muidenkin kanssa satunnaisesti, ainakin välähdyksinä, joten lähdetään oikeasti kokeileen mitä tästä tulee. Pitäisi vaan keksiä joku hyvä kannustin ennen seuraavaa mukipäivää, sillä aina siinä vaiheessa kun saa oluen tai viinilasillisen huulille, niin aivot alkaa välittömästi lähettämään viestiä, että miten ois savuke myös? Eikö olisikin reteetä pistää Boston käryämään? Ja vanha Keminmaalainen sananlaskukin sanoo – ”Jos hulmuaa huulessa niin ei inise korvassa”. Koska uskon enemmän porkkanaan kuin keppiin, niin tässä pitäisi keksiä itselle joku palkinto, johon sitten vedota, aina kun tekee mieli tuprutella.
Hampuusi toivottaa hyvää uuttavuotta kaikille lukijoille. Muistakaa ainakin välillä harrastaa paheita ja nauttia elämästä, vaikka olisitte luvanneet mitä. Jos ei muuten niin vaikka siltä varalta, että jos ei olekaan kuin tämä yksi elämä. Apropoo Tehosekoittimen Kaikki nuoret tyypit, Maailma on sun ja Pyydä tähdet taivaalta kappaleiden julkaisemisesta tulee tänä vuonna 20 vuotta. Tämä tieto ei saa minua tuntemaan itseäni ainakaan yhtä nuoremmalta. ”Kasvaa vuosien paino, meidät pian alleen musertaa”.
Satunnaistoisto 