Facebook muistoissa tuli vastaan yksi eniten reaktioita kerännyt päivitykseni muutaman vuoden takaa ja kun hajatelma-inspiraatio on ollut hukassa, niin ajattelin että edetään niin sanotuilla vanhoilla lehtileikkeillä ja kaivetaan pöytälaatikosta vanha teksti esiin. Tinderiä käsittelevä tekstini on siis muutaman vuoden takaa FB-päivitys, jota hyvin vähän hioin kulmista, mutta julkaisin käytännössä sellaisenaan tähän alle ja yritän näin herätellä Hajatelma osiotakin uudelleen eloon. Teksti on edelleen yhtä ajankohtainen kuin aikoinaankin, sillä en ole vieläkään asentanut Tinderiä puhelimeeni, mutta nyt johdanto poikki ja asiaan.
Vai, että Tinderiin? On ollut hauska kuunnella kun nyt jo varmaan tusinan verran tuttuja, ystäviä ja kavereita, naisia ja miehiä, on vuoden sisään suositellut, kannustanut sekä kehoittanut liittymään Tinderin ihmeelliseen maailmaan. On hauska nähdä kuinka ihmisten silmät kirkastuvat, kun he innostuvat levittämään Tinderin ilosanomaa. On toki myös ollut muutama tyyppi, jotka eivät ole suositelleet vaan ennemminkin päinvastoin. On kerrottu muun muassa kuinka Tinder-keskustelut on kuin joutuisi työhaastatteluiden päättymättömään kierteeseen, jossa pitää aina vastata oudoille ihmisille samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes on lopen kyllästynyt. Ja kun miettii omia kokemuksia työhaastatteluista, niin eihän siinä anneta rehellistä kuvaa itsestään vaan siinä yritetään naamioida heikkouksistakin vahvuuksia. Tyyliin festarikesä muuttuu kulttuurin harrastamiseksi ja pikkujoulukausi osoitukseksi hyvästä verkostoitumisesta. Siinä ollaan heti kättelyssä harmaalla alueella totuuden kanssa. Onko se sitten hyvä tapa luoda ensivaikutelmaa?
Mutta en tiedä onko se, se ongelma minun suhteen etten ole asentanut puhelimeeni kyseistä sovellusta. Syy lienee, etten koe sitä omaksi jutukseni. Olen kuin kaikkien aikojen paras näyttelijä Humprey Bogart, joka koki 1900-luvulla olevansa edellisen vuosisadan mies. Minäkään en usein koe olevani tämän vuosituhannen mies. Minun suosikki tv-sarjani on edelleen Twin peaks. Minä kuuntelen musiikkia ennemmin livenä kuin spotifysta. Melkein kaikki parhaat elokuvat ovat edelleen 1900-luvulta. Jotenkin koko Tinder tuntuu joltain neljännen sukupolven touhulta.
Sitä paitsi naiset pitävät itsevarmasta miehestä. Mikä onkaan itsevarmempaa kuin se, että odottaa naisen tulevan kotoa hakemaan? Eikä naiset pidä luovuttajista vaan naiset pitävät määrätietoisista miehistä, joten jos nyt yhtäkkiä vaihtaisin taktiikkaa ja asentaisin Tinderin niin olisin luovuttaja. Toki Nylon beat lauloi joskus rakastuvansa luuseriin, mutta siitäkin on varmaan pari kymmentä vuotta, eivätkä hekään ole enää vapaana, joten se siitä ideasta. Ei siis ole aihetta alkaa nyt luovuttamaan ja vaihtamaan taktiikkaa. Naiset pitävät kunnianhimoisista miehistä ja mikä olisikaan kunnianhimoisempaa kuin valita näin haastava stragedia päättääkseen poikamiesaika ja antaa itsestään vielä lisäksi hampuusin kuvaa julkisuuteen. Siinä ei päästetä itseään helpolla eikä mennä sieltä mistä aita on matalin. Toki sekin on tarkkaan harkittu suunnitelma, jolla vedotaan naisten äidillisiin vaistoihin ja hoivaviettiin. Vielä joku päivä joku nainen ajattelee, voi tuota raukkaa kun ei sillä ole edes paita housuissa eikä pipoa päässä ja vie minut kotiinsa. No ehkä tämä livahti huumorin puolelle, mutta eipä mun facebook-kirjoituksia olekaan tarkoitus ottaa liian vakavasti. Sitä paitsi eikös naiset pidä huumorintajuisista miehistä?
Yksi asia mikä Tinderissä pistää naurattamaan on, että pitäisi laittaa itsestään sellainen kisuttelukuva, oikein semmonen viimeisen päälle unelmien poikamies tai -vävy kuva. Kyllä te tiedätte. Sen huomaa täältä Facebookista aina kuinka joku vaihtaa profiilikuvaksi kunnon kisuttelukuvan, että nyt näköjään pistetään vielä kerran Tinder-markkinat sekasin. Jotenkin se ei oo mun juttu. Jotenkin koko ajatus kuvan perusteella ihmisen tuomitsemisesta saa minut varuilleen. Yleensä ihmisen kauneus paljastuu vasta myöhemmin kun tutustuu. Moni huono kuva paljastuukin ajan kanssa hyväksi ja päinvastoin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Tinder ei olisi hyvä juttu tai sopisi muille ihmisille. Ei kai sitä muuten niin paljon kehuttaisi, jos ei siitä olisi iloa ja ajanvietettä muille. Tiedän onnellisia pareja jotka ovat löytäneet toisensa Tinderistä, joten eihän se silloin ole täyttä humpuukia. Toki tiedän myös eronneita Tinder-pareja, mutta onhan niitä eronneita pareja kaikilla muillakin tapaamistavoilla. Eihän sitä ikinä tiedä vaikka jonku tyyliin kaverien ja ystävien 20:n tai 50:n suostuttelukerran jälkeen antaudun ja hyppään tässä asiassa 2010-luvulle. Asensinhan minä elokuussa Netflixinkin vaikken ollut aikonut. Joten ei sanota ’ei koskaan’, mutta se päivä ei oo vielä tänään. Sitä paitsi yksi vanha ystäväni on pelannut Tinderin läpi, niin pitää senkin takia odottaa muutama vuosi, että pöly laskeutuu.
Satunnaistoisto 