Star wars saaga on edennyt yhdeksänteen ja tältä erää viimeiseen osaansa. Eli Skywalkerin perheen moninaisia vaiheita kaukaisella galaksilla läpi käynyt elokuvasarja tulee nyt päätökseensä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Star wars elokuvat tai sarjat loppuisivat tähän. Sillä esimerkiksi Ewan McGregorin tähdittämä Obi-Wan Kenobi sarja on jo alkutuotannossa ja kuvaukset alkavat ensivuonna. Jokatapauksessa kerättiin jälleen jätkäporukka kasaan ja käytiin perinteitä kunnioittaen katsomassa J.J Abramsin ohjaama ja osittain kirjoittama uusin Star wars leffa, jossa vastarintaliike kasaa joukkojaan kokoon viimeistä taistelua varten. Yleisön pyynnöstä kerron mietteeni elokuvasta. Tosin olisin kertonut ne pyytämättäkin.
Elokuva ottaa lentävän lähdön ja heti alusta lähtien kaahataan hirveää vauhtia eteenpäin eikä missään vaiheessa malteta pysähtyä vetämään happea. Elokuvassa tapahtuu koko ajan ja siinä on ihan liikaa kaikkea, joten koko touhuun meinaa turtua. Kerronta olisi kaivannut hengähdyshetkiä, jolloin hahmot ja tarina olisi saaneet tilaa kasvaa ja kehittyä. Silloin myös jännite kantaisi paremmin kaiken räimeen ja räiskeen keskellä. Luotijunan lailla kiitävä tarina etenee liiankin turvallisilla vesillä riskejä vältellen ja lainailee surutta alkuperäisestä trilogiasta sekä viittaa siihen aina kun mahdollista. Varsinkin Return of the Jedia ryöstökalastetaan, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan kierrätetä koko juonikuvioa samalla lailla kuin Force awakens kierrätti A New hope:n tarinaa. Elokuva jättää fiiliksen, että nyt on haluttu välttää Last jedin saama ristiriitainen vastaanotto ja voimakaskin kritiikki. Niimpä tässä kävi niin, että vanhaa kunnioitetaan vähän liikaakin eikä uskalleta seisoa täysin omilla jaloillaan. Näin lopputuloksesta jää vähän väljähtynyt maku. Sen lisäksi tässä oli mukana muutamia kohtauksia joissa mietin, että älä sano tai tee sitä ja kyllähän se tietenkin teki tai sanoi. Ja kenen helevetin idea se oli, että lähetään ratsastaan hevosilla tähtiristeilijän kannella? Ehkä tässä oli vielä lisäksi pari hölmöä juttuakin, mutta kyllä tästä keksii helposti hyvääkin sanottavaa.
Joten jatketaan eteenpäin positiivisuuden kautta. Vaikka elokuva vaikuttaa siltä, että sen suhteen on jouduttu improvisoimaan, niin se pysyy kuitenkin kasassa ja uuden trilogian sekä koko saagan tarina saadaan paketoitua ja juonenlangat nivottua yhteen kelvollisesti. Elokuva on todella hienon näköinen. Teknisiltä ansioiltaan kyseessä on täysin moitteeton elokuva ja John Williamsin säveltämä musiikki soi tuttuun tapaan komeasti. Joten elokuva on todella vaikuttavan näköinen ja kuuloinen. Ongelmistaan huolimatta tämä on kuitenkin viihdyttävä pläjäys ja aito Star wars tunnelma on läsnä. Daisy Ridley jatkaa hienoja otteita pääosassa. Hän onnistuu tuomaan hyvin esiin Reyn koko tunteiden ja tuntemusten kirjon. Adam Driver on loistava luonnenäyttelijä ja vaikka vielä Force awakensissä mietin, että sopiiko hän tähän maailmaan, niin nyt viimeistään hän osoittaa epäilyni turhiksi ja puhaltaa Kyle Renin hahmon eloon. Lisäksi John Boyega ja Oscar Isaac antaa hyvää tulitukea pääparille. Ystävyyden, toveruuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta liputetaan edelleen ja se on hyvä viesti katsojille. Joten kyllähän tässä päästään kuitenkin lopulta plussan puolelle, vaikka jälleen jäädäänkin kauas saagan parhaasta osasta, Empire strikes back:stä. Sitäpaitsi onhan Star wars aina yleiseen tasoon verrattuna keskivertoa parempaa scifi-seikkailua. Poislukien Phantom menace tietenkin. Eli jos on tykännyt aikaisemmista, niin tykkää takuulla tästäkin.
By the way muistatteko, että Finn on entinen Stormtrooper? Ja Stormtrooperit on helvetin huonoja ampumaan. Ne ei osu veneesta veteenkään, mutta Finn tuntuu osuvan hyvällä prosentilla vihulaisiin. Joten aloin miettimään, että johtuuko se Stormtroopereiden ampumatarkkuus sittenkin niistä helvetin kypäristä? Eikä ne vaan näe kunnolla. Pitäiskö jonkun tehdä reklamaatio kypärän valmistajalle?
3+/5
Satunnaistoisto 