6. joulukuuta julkaistiin Netflixin uusin oma elokuva Marriage story. En yleensä innostu sen kummemmin Netflixin omiin uusiin elokuviin. Irishman toki poikkeuksena, mutta sitten Marriage storysta alkoi kantautumaan huhuja, kuinka se oli oikeasti Venetsian elokuvajuhlien paras elokuva, vaikka Joker palkittiin parhaana. Tähän kun lisää päälle muutaman viiden tähden arvostelun tipahtamisen, niin mielenkiintoni heräsi. Kyseessä on siis Noah Baumbachin ohjaama ja kirjoittama arkirealistinen draama, joka kertoo täydelliseltä vaikuttavasta parisuhteesta, mutta mikään ei ole ikuista. Kun avioeroprosessi käynnistyy ja peli menee likaiseksi, niin kaksi hyväntahtoista ihmistä näyttävät sarvensa ja hampaansa, eikä se ole kaunista katseltavaa.
Elokuvan vahvuus on siinä, että tässä ei ole hyviksiä eikä pahiksia tai molemmat ovat sekä hyviä, että pahoja ja se tekee pahaa, kun ei ole puolta jonka valita, vaan katsoja joutuu mukaan keskelle taistelua. Adam Driver ja Scarlett Johansson tekevät äärimmäisen hienot roolisuoritukset entisenä unelmienparina, joka aikoo erota sopuisasti, jo lapsensakin takia, mutta homma vaan lähtee käsistä. Elokuvan raadollisuudessa on paljon julmaa totuutta, sillä ohjaaja-kirjoittaja Baumbach on ammentanut käsikirjoitukseen omasta avioerostaan. Ei avioeroa voi repiä auki näin täsmällisesti, vaikuttamatta lainkaan teennäiseltä, ilman kokemuspohjaa. Ei tällaista vedetä vain hatusta, mutta taiteessa omasta kärsimyksestä voi syntyä jotain näin hyvää. Nimittäin tämä on koskettava elokuva, eikä kuitenkaan aiheestaan huolimatta lohduton vaan siitä löytyy myös lämpöä ja mikä parasta, niin ei sorru lopussakaan siirappiseksi.
Apropoo Yhdysvalloissa toi avioerolakimiesten touhu lienee eri levelillä kuin kotosuomessa ja tässä nähdään sekin rumapuoli.
4+/5
Satunnaistoisto 