Suoratoisto

The End of the F***ing World (kausi 2 – 2019)

Imdb 8,1 Adventure, Comedy, Crime. Löytyy Netflixistä

*Sisältää spoilereita ensimmäisestä kaudesta*

Pari vuotta sitten netflixissä julkaistu The End of the F***ing world oli yksi parhaista netflix-sarjoista mitä on tullut nähtyä. Ensimmäisellä kaudella ongelmanuoret James ja Alyssa lähtivät lyhyelle roadtripille, joka päättyi siihen kun poliisi ampui Jamesia. Toisen kauden alkuun esitellään yksi tärkeä hahmo lisää, Bonnie, jonka rakastettu on murhattu ja Bonnie on päättänyt kostaa. Tapaamme myös Alyssan, joka on muuttanut syrjäseudulle ja työskentelee tätinsä kahvilassa. Alyssa on lisäksi löytänyt miehen ja häät ovat tulossa. Pian mukaan liittyy James, joka oli onnekseen vain haavoittunut vakavasti poliisin luodista. Kolmikon kohdatessa hommat lähtevät jälleen eskaloitumaan nopeasti, ykköskauden tapaan.

The End of the F***ing World on musta draama-komedia joka kai perustuu johonkin sarjakuvaan mistä en ole ikinä kuullutkaan. Sarja etenee vauhdikkaasti, ja kun jaksotkin ovat kestoltaan noin 20-minuuttisia niin tyhjäkäyntiä ei ole mukana yhtään. Ehkä itse olisin jopa voinut pitää hieman pidemmistäkin jaksoista, nyt tämän katsoi yhdeltä istumalta. Alyssan ja Jamesin hahmot ovat loistavasti kirjoitettu ja näytelty, ja vaikka kyseessä onkin tyyliltään aika kevyt sarja, niin heidän tarinansa kiinnostaa. The End of the F***ing World on viihdyttävä ja kiinnostava sarja jonka ei toivoisi loppuvan niin pian kuin se taas loppui. Ja tällä kertaa todennäköisesti lopullisesti, sillä kakkoskausi lopetettiin tyylikkäästi, ja tekijöiden kommenttien perusteella Alyssan ja Jamesin tarina oli nyt tässä. Harmi.

4½/5

Unfriended: Dark Web (2018)

Imdb 5,9 Horror, Mystery, Thriller. Löytyy Viaplaysta.

Jokin aikaa sitten katseltu Searhing (Hampuusin arvio) kerrottiin lähes kokonaan tietokoneen ja puhelimen ruudulla. Dark Web menee tässä asiassa ns. päätyyn asti ja koko elokuva tapahtuu yhden tietokoneen näytöllä. Nuori Matias päätyy käytetyn läppärin omistajaksi ja elokuva alkaa koneen ensikäynnistyksestä. Pian Matias jo sujuvasti viestittelee tyttöystävälleen, sekä viettää skypeiltaa muiden kavereidensa kanssa. Ilta saa kuitenkin jännittävän käänteen kun tuntematon henkilö ottaa yhteyttä koneen välityksellä. Homma lähtee isolleen ja kohta kaikki skyperingissä ovat mukana vaarallisessa kuviossa. Unfriended: Dark Web vaikutti etukäteen turhalta tusinajännäriltä, mutta tällä kertaa yllätyin ihan positiivisesti. Eihän tämä mikään kauhuleffa kyllä ole, mutta pitää otteessaan hyvin ja on oikeasti mielenkiintoinen. Ainoa asia mikä ärsytti varsinkin alkuun, oli päähenkilön tapa liikuttaa hiiren kursoria aina lukemansa tekstin mukana. Eikai kukaan oikeasti niin tee. Mutta voi olla että ilman sitä hiiren kursoria katsoja ei osaa kohdistaa katsettaan oikeaan paikkaan. Mene ja tiedä, kuten Tapio Suominen sanoisi. Tuota lukuunottamatta yhden näytön toteutus toimi mallikkaasti. 2½/5

Midsommar – loputon yö (2019)

Imdb 7,2 Drama, Horror, Mystery. Ostettavissa digitaalisena, vuokrattavissa 2.12.2019

Nuori nainen Dani kokee kammottavan tragedian josta on mahdoton päästä yli. Puolisen vuotta myöhemmin hänen poikaystävänsä Christian on lähdössä keskikesän viettoon opiskelijakavereidensa kanssa Ruotsiin. Christian kysyy Dania läpällä mukaan ja yllättäen Dani suostuu. Viisihenkinen seurue matkaa keskiruotsiin, pieneen hihhulikommuuniin josta Christianin opiskelijakaveri Pelle on kotoisin. Kylässä on alkamaisillaan jonkinlainen yöttömän yön juhla, johon pahaa-aavistamaton seurue ottaa osaa. Pian käy ilmi että hihhulit ovat ihan helvetin sekaisin päästään.

Ohjaaja Ari Asterin edellinen elokuva, Hereditary, oli kriitikoiden ylistämä kauhuelokuva. Omasta mielestäni Hereditaryssa oli alkuun hetkensä, mutta loppua kohden se vedettiin ihan läskiksi. Ja kun tätäkin arvioissa hehkutetaan mestariteokseksi, suhtauduin ennakkoon hieman varauksella. Enkä syyttä, sillä Midsommar on aika huono elokuva. Se ei ole pelottava, se ei ole jännittävä, se ei ole hauska, se on pelkästään ylipitkä ja ennalta-arvattava pökäle jonka jokainen käänne tuntuu ennestään nähdyltä. Se sisältää muutaman brutaalin kohtauksen jotka olisivat voineet shokeerata, mutta niiden saapuminen pohjustetaan niin huolella että niitä osaa jo odottaa. Midsommar on kuin M. Night Shyamalanin huono mysteerileffa johon on unohtunut liittää jokin ”jännittävä” twisti. Ainoa mistä keksin antaa kehut on se että teknisesti kyseessä on hieno elokuva, ja ainakin osa näyttelijöistä vetää ihan hyvin. Periaatteessa en haluaisi suositella tätä kenellekään mutta koska siitä on monet pitäneet niin kai se kannattaa katsoa jos aihepiiri yhtään kiinnostelee. 1½/5