Hampuusin hajatelmia osa 5: Olenko minä meistä se paha vai heikompi ainoastaan?

Tiedättekö Jaajo Linnonmaan naurun? Just se, todennäköisesti maailman paskaisin, mutta silti jotenkin tarttuva nauru. Sillä lailla nykyään nauran sisäänpäin aina kun joku lupaa tehdä minusta jouluihmisen. Ei sen takia ettenkö haluaisi olla jouluihminen, ei kai kukaan ole omasta tahdostaan anti-jouluihminen? Eihän kukaan mieluummin ahdistu ja synkistele, kun vaihtoehtona olisi innostua ja nauttia. Olen vain menettänyt uskoni, että jostain löytyisi ihminen joka toisi joulumielen pysyvästi sydämmeeni, mutta annan toki halukkaiden yrittää. Ystäväni ovat vuosien saatossa ottaneet minua mukaan jouluretkille, pyytäneet mukaan yhteisiin joulujuttuihinsa ja niin edelleen. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta joulukikkakirjasta alkaa sivut loppumaan ja joulutemppupussista on jo tempuista uupelo. En kiellä etteikö näillä keinoilla olisi joulumieli pilkahdellut ja joskus tarttunutkin, mutta vain hetkeksi. Eikä aikaakaan kun joulumieli on ollut jälleen pelkkää tuhkaa ja tomua, jonka tuuli vie hiljalleen pois.

Tänä syksynä suosittu bloggaaja ja ystäväni Neiti Hattara lupasi tehdä minusta jouluihmisen tai ei se ollut Hattara itse, vaan siinä missä Dr. Jekyllillä on Mr. Hyde ja minun kaksi eripuolta on Leffanörtti ja Hampuusi. Niin Neiti Hattaralla on myös oma toinen puoli, joka on hänen Ms. Hyde tai Hampuusinsa, mutta jonka nimeä en tässä paljasta, niin hänen identiteettinsä säilyy suojattuna. Jokatapauksessa eräänä syksyisenä iltana tämä hänen toinen puoli sanoi -”Minä tykkään jallusta, joulusta ja makkarasta” ja lupasi tehdä myös minusta jouluihmisen, sillä jallusta ja makkarasta tykkäänkin jo, mutta sitten Neiti Hattaran nilkka murtui. Se toi mutkia tähän matkaan. En tiedä olisiko Hattara onnistunut missiossaan. Tosin sen verran hän ehti päästä vauhtiin, että sai minut innostumaan jouluoluista tai ainakin yhdestä. Nimittäin Stallhagenin Julbockista. Ehkä hänellä oli visio, joka olisi voinut toimia. Sitä emme kuitenkaan saa tietää ehkä koskaan tai ainakaan tänä vuonna.

Olen monena jouluna miettinyt tämän blogijulkaisun otsikon kysymystä. Sillä niin monet ihmiset ympärilläni, tärkeitäkin ihmisiä, ovat ihan fiiliksissään joulusta, mutta samaan aikaan minä olen tuntenut maailman synkkenevän ympärilläni. Olen kyllä osannut nauttia ylimääräisistä vapaapäivistä, äidin käristyksestä ja joulutortuista sekä glögistä ja ehkä jostain muistakin asioista jotka kuuluvat jouluun. En itse ole koskaan lähettänyt ainuttakaan joulukorttia, mutta saamani joulukortit ja joulun toivotukset ovat aina lämmittäneet mieltäni aidosti. Joulu on läheisten muistamisen aikaa. Joulu on äidin joulupöytä ja hyvää mieltä. Joulu on iloisia kasvoja ja lämpimiä ajatuksia. Joulu saattaa olla hampuusille myös huippuseuraa ja hulinaa joulunpyhinä. Joulu on irtaantuminen arjesta ja rentoutumista. Minä tiedostan kaiken tämän ja osaan siitä myös nauttia, mutta vain hetkittäin.

Sillä jos joulusta ottaa pois kaiken romantiikan niin jäljelle jää vain kapitalistin leveä hymy, jumalaton hössötys, verenpaine lääkitys ja vitunmoinen visalasku. Joulu näyttäytyy minulle tahtomattanikin irvokkaana Disney-show:na, jossa kaiken pitää kiiltää ja välkkyä ärsyttävän renkutuksen tahtiin. Show jonka pääosassa on länsimainen demoni, Coca-colapukki, joka painostaa ihmisiä ostamaan aina vaan lisää ja lisää. Nytkin Kauppalehti uutisoi, että jonain keksittynä, single’s day, kulutuspäivänä jossain helvetin Kiinalaisessa nettitiimarissa oli myyty minuutissa miljardin dollarin verran tyhjänpäiväistä krääsää, siis miljardin ja minuutissa. Ja sitten joku vielä väittää, ettei tämä ole kulutusjuhla ja black friday:t, cyber monday:t, joulun alet ja kaikki helvetit on vasta tulossa. Minua ahdistaa suunnattomasti myös se miten ihmiset stressaavat ja hössöttävät joulun takia. Sitä tekee pahaa katsoa ja joululauluista en edes aloita. Kaikki tämä saa minut voimaan henkisesti pahoin ja kuljen ison osan joulun odotusta kuin olisi pala kurkussa. Välillä tuntuu, että joulun aikaan ilmakin olisi paksumpaa eikä sitä pysty kunnolla hengittämään. Minulle joulu on kuin Tetris, onnistumiset ja hyvä mieli katoaa, mutta huonot hetket ja ahdistus kasaantuvat. Monesti toivoisin, että tulisi sade ja huuhtoisi koko joulun pois, mutta koko tämä irvokas näytelmä alkaa vuosi vuodelta vain aikaisemmin. Surullisinta on, että se peittää kohdallani alleen sen kaiken hyvän mitä joulussa on.

On ollut kuitenkin mukava kuulla miten joitakin entisiä anti-jouluihmisiä on löytänyt joulun ilon oman lapsensa kautta ja nähnyt koko juhlan vähän erilailla. Nimittäin minusta on mukava nähdä ystävien ja kaverien nauttivan ja viettävän joulua hymyssä suin iloiten, vaikken itse siihen oikein meinaa pystyäkkään. Ennenkuin joku keksii ehdottaa hampuusille joulunmielen löytymistä lapsen hankkimisen kautta, niin minä olen luojan oma prototyyppi, erikoinen testikappale, jota ei ole tarkoitettu massatuotantoon. Jos kuitenkin haluatte auttaa Hampuusia ja vähentää jouluahdistustani, niin stressatkaa ja hössöttäkää itse vähemmän. Ottakaa enemmän rennosti ja nauttikaa niistä Joulun hyvistä puolista vieläkin enemmän. Joulu on antamisen aikaa, muttei antamista pidä laskea tavaroiden määrässä eikä kulutetuissa euroissa. Joskus riittää, että antaa hymyn tai halauksen. Ihan vaan, että muistaa toista. Antaa toiselle hyvän mielen, joulumielen. Sillä minä olen aina osannut nauttia läheisteni iloista ja onnesta.

Entä mikä on vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen – Olenko minä meistä se paha vai heikompi ainoastaan? No, en ole vahvin, myönnetään, mutta jokainen saa tehdä johtopäätöksensä itse. Älkää kuitenkaan missään tapauksessa antako minun pilata jouluanne tälle mököttämisellä vaan nauttikaa joulusta koko sielustanne. Kaikesta sieluni pimeydestä huolimatta minäkin lupaan yrittää nauttia joulusta, vaikka synkkyys yrittäisi kuinka kuristaa minua. Ehkä ostan taas joulukalenterinkin, mutta joulupukille minulla on ainoastaan yksi toive ja se ei maksa paljoa. Minua ei kiinnosta lista kilteistä lapsista vaan se toinen mistä ei juuri puhuta, nimittäin lista tuhmista äideistä. Sen listan minäkin haluan. Eikä ilman sitä listaa laulettaisi erikseen joka joulu, kuinka joulupukki suukon sai. Hampuusi kuittaa. Hyvää joulun odotusta lukijoille.

Lisään tähän loppuun vielä kirjoittamani joulurunon joltain vuodelta. En muista enää miltä vuodelta, muttei se ihan tuore ole.

Jouluruno

Hirveä stressi ja hössötys eikä kiireeltä mihinkään aikaa.
Tämäkö on sitä joulun taikaa?
Coca-cola pukki, visalasku ja kuusen alla jumalaton lahjanyytti.
Onko koko joulumieli pelkkä myytti?