”Mietin kumpi on yksinäisempää? Olla mä vai noi tuolla sisällä? Mietin tuunko joskus yhtä rikkaaksi vai oonko kenties jo rikkaampi?” Päätin jo edellisten hajatelmien jälkeen, että jos tulee vielä joskus hajatelmia, niin aloitan seuraavan tällä lainauksella Maj Karman Rukous biisistä, jossa pieni poika harhailee talolle, jossa on menossa rikkaiden ihmisten hienot juhlat. Paljonko tämä sitten liittyy tämän kertaiseen aiheeseen onkin sitten täysin lukijan vastuulla. Edellisessä suoratoistosuosituksessani olin jo naisvetoisen sarjan äärellä ja nyt alan suoltaan tekstiä Vain elämäästä. Alkaako siis Bond- ja Schwarzeneggerin-leffojen kasvatti sekä rock-musiikin marinoima Hampuusi pehmenemään? Noh kyllähän tässä varmaan vanhuuttaan pehmenee muualtakin kuin vatsasta, mutta otsasta oon vielä kova. Ei kannate kuitenkaan olla huolissaan. Oon vieläkin 96% kyynisyyttä ja huonoa ihmistä sekä 38 vuotta kuivia juttuja. Olen edelleen rikkaruoho elämän yrttitarhassa, mutta asiaan.
Vain elämää on ainut tosi-tv sarja, jota seuraan. Monet muut tosi-tv sarjat saavat toivomaan, että ihminen olisi seuraava sukupuuttoon kuoleva laji tai mikä pahinta niin maailmanloppua ja mitä nopeammin niin sitä parempi. Sitä myötähäpeän määrää ei vaan pysty tällainen hampuusi käsittelemään, mutta Vain elämää tuntuu toimivan minulle. Sarjan konsepti on sopiva tällaiselle ruuan suhteen nirsolle, mutta musiikin suhteen kaikkiruokaiselle. Vain elämää on siitäkin hyvä tosi-tv sarja, että siitä voi keskustella kaikkien kanssa. Joko niiden kanssa jotka sitä seuraa, että mikä oli tällä kertaa hyvää ja mikä huonoa. Sitten niiden toisten kanssa, jotka ei seuraa ja yleensä myös inhoavat, että minkä takia sitä joku kuitenkin katsoo ja on niin saatanan suosittu. Kaikki tietää Vain elämää ja kaikilla on siitä mielipide. Näin löytyy aina jotain keskusteltavaa, eikä tarvitse olla kiusallisesti hiljaa. Tosin mulla on yks uudehko ystävä, huipputyyppi, jonka kanssa voi puhua aina myös Tuntemattomasta sotilaasta, muttei mennä nyt siihen. Miks mun aivot toimii näin että mainitsen tämmöstä tähän?
Jokatapauksessa ajattelin kun Vain elämää on nyt tältä erää taas ohi, niin käydä tässä vanhasta muistista läpi kolme omaa suosikkiani juuri päättyneeltä kaudelta, tais olla jo kymmenes kausi? Ykkösenä on todellinen hyvän mielen veto ja Erin oli niin ihana siinä. Eli Vesalan päivältä Muitaki ihmisii. Se veto tuo valoa mulle vähän synkempäänkin päivään. Kakkoseks poimin alkuperäisversiota paljon samaistuttavamman ja tarttuvamman version. Eli Elastisen päivältä Motherfuckin Maijan Yhtäccii. Se biisi tempaisi mut jotenkin täysin mukaansa ja koko homma eskaloitu yhtäkkii. Nappaan kolmanneksi hyväntuulisen Nylon beat väännöksen Erinin päivältä eli JVG:n Rakastuit luuseriin. Itekki oon joskus nuorena veistelly biisiä samasta näkökulmasta, niin innostuuhan sitä. Siinäpä meikän top3 tämän hetken fiiliksillä.
Tässä vaiheessa jotkut ajattelevat, että olipa taas hajatelmien informaatioarvo sama kuin ruotsalaistutkimuksella, jonka loppupäätelmänä on – Suurin syy miesten kaljuuntumiseen on hiustenlähtö. Eikä tämä jatkokaan tätä pelasta, mutta kun aiheena oli Vain elämää, niin tempaisen tähän loppuun jonkinlaisen oman elämäni viisauden, kuin kanin hatusta. Sillä elämähän on sitä, että saa päivittäin sylillisen happamia sitruunoita. Jokainen sitten päättää itse jääkö siihen kiukuttelemaan ja kirvaamaan irvistellen, että vittu ompa paskoja hedelmiä vai tekeekö niistä limonaadia ja hymyilee. Toki kaikilla on huonompiakin päiviä, mutta on mukavampi ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka kuuluu useimpina päivinä jälkimmäiseen ryhmään. Tätä noudattamalla tämäkin hampuusi on saanut lämpöä ja iloa elämäänsä sekä limsaa drinkkeihinsä. Se oli siinä tältä erää. Antakaa palaa ja kertokaa omat suosikkinne tämän kertaisesta Vain elämää kaudesta vaikka somekanavien kommentteihin, viesteinä, telepatialla, sähköjäniksellä tai millä vaan, mutta välttäkää kirjekyyhkyjä. Mulla on lasitettu parveke niin niitä tömähtelee noihin laseihin tämän tästä, kun en hoksaa pitää auki. Yritän koodata tähän vielä tän mun oman suosikkini Erinin Muitaki ihmisii, niin fiilistellään se yhdessä vielä kerran.
Satunnaistoisto 