Leffapoiminta: Searching (2018)

Olin netissä tekemässä paria täsmäiskua täydentääkseni kokoelmaani ja hoksasin, että molemmat halajamani elokuvat olivat ’kolme elokuvaa 19,90€’-tarjouksessa. Joten aloin selailemaan mitä muuta sieltä löytyisi, sillä kolmannelle leffalle ei jäisi montaa euroa hintaa ja tämä tuli vastaan. Muistelin, että suosittu bloggaaja Hevoshuutaja oli kirjoittanut tästä tänne Satunnaistoistoon positiiviseen sävyyn omassa suoratoistopalveluiden elokuvia käsittelevässä julkaisuissaan. Aktiivisimmat lukijamme varmaan ovat hoksanneekin. Kyseessä oli vielä suht tuore elokuva, kun Suomen ensi-iltakin oli marraskuun alussa viime vuonna. Joten valintani osui tähän ja nyt katsottuani tämän kotisohvallani, päätin näpytellä oman tekstini aiheesta. Eiköhän mennä asiaan.

Searching on Aneesh Chagantyn ohjaama ja osittain kirjoittama jännitysdraama vuodelta 2018. Elokuvassa 16 vuotias tyttö katoaa ja tämän isä yrittää jäljittää häntä somen ja muiden digitaalisten jalanjälkien kautta, Elokuva esitetään käytännössä kokonaan tietokoneen, puhelimen ja muiden medialaitteiden ruudulta. Tällainen tapa kertoa tarinaa vaati aikansa totutella, mutta päästyäni sen sisään, niin viestiäänet ja muut vastaavat eivät enää häirinneet. Paitsi, että tyyliin kaikki puhelut, oudoillekin ihmisille, piti tehdä videopuheluna, vaikka akkukin olisi vähissä. Ymmärrän kyllä, että kerrontatapa vaatii sitä, mutta kun itse en soita käytännössä lainkaan videopuheluita, Niin se pisti aina silmään ikävällä tavalla. Vai olenko tässäkin jämähtänyt menneeseen kun harrastan edelleen perinteisiä äänipuheluita?

Tämä on ohjaaja Chagantyn debyytti elokuva. Joten on yllätys, että hän onnistuu luomaan aidosti jännittävän tunnelman ja pitämään tarinan rullaamassa koko ajan näin erikoisella kerrontatavalla. Tilannetta toki helpottaa, että John Cho tuo pääosassa hyvin esiin huolestuneen isän tuskan ja tekee kaikin puolin ehjän roolisuorituksen. Joten videopuheluista huolimatta elokuva tempaisee mukaansa. Koko elokuva oli jo menossa maaliin vahvoissa kantimissa, mutta lopputwisti ei jotenkin tuntunut uskottavalta eikä luontevalta. Ei se juonenkäänne nyt vetänyt koko leffaa mukanaan ojaan, mutta jätti vähän huonon maun. By the way pystyin hyvin samaistumaan tilanteeseen, jossa isä kirjoittaa pitkän viestin ja lopulta pyyhkii koko paskan pois ja muotoilee asian uusiksi paljon lyhyemmin. Tykkäsin siitä tommosena yksittäisenä yksityiskohtana.

Takaisin asiaan, niin samantyyppistä kerrontatapaa on kokeiltu ainakin pari kertaa aiemminkin, esimerkiksi tusina jännärissä Open windows (2014). Tämä lienee kuitenkin onnistunein ns.nettiajan jännäri. Pienenä knoppina loppuun mainittakoon, että tämän kuvaamiseen meni 13 päivää, mutta animointiin ja editointiin jälkituotannossa käytössä olevilla resursseilla meni kaks vuotta.

4-/5