Tuli tuosta mieleeni The Joulukalenteri, joka oli ilmestyessään Se Juttu. Mutta nyt olis kyse taas ruuasta. Eilen vitutti niin paljon, että ajattelin tehdä ruokaa, joka mahdollisimman paljon harmittaisi niitä, jotka eivät paikalle saapuneet. Syntyi tämä.
Punasipuli
Valkosipulia
Kermaa
Kirsikkatomaatteja
Parmesaania
Suola, pippuri, rosmariini
Keitä kastikkeeksi ja heitä keitetyn pastan joukkoon
Ai niin, ja rucolaa päälle
Sillä välin oot paistanut poron (usko mua, noin 2 minuuttia molemmin puolin riittää)
Kun oli kerta se metsämiehen vaimon pasta (joka kutitteli niiden makuhermoja, jotka paikalle tulivat), nii nyt on sitten tämä poroerotuksen perään syötävä pasta. Heti jo sanon, et vaikka se erottelu veisi mehut, nii älä unohda lihaa pannulle. Kuvassa aivan liian kauan (n. 2 minuuttia liian kauan) paistettua poroa. Poro on herkkä! Itse kykenen myös kahteen minuuttiin, lähes kaikessa.
Ja hei, jos oot lukenut jonku mun reseptin aiemmin, niin alat ehkä huomata yhtäläisyyksiä. Siis että lähes kaikkeen (Pannukakkua lukuun ottamatta) tulee samat perusaineet. Mut kun ne toimii! Plussana, opit muistaa kauppalistan ulkoo.
Ja vielä kerran, vittuakos et saapunut syömään! (tähän keskisormi)
Satunnaistoisto 