Jotkut naiset on heikkona metsästäjiin. Ja nyt siis puhutaan ihan oikean pyssyn kanssa heilumisesta, eikä saaliin pyynnistä perjantai-iltana lähipubissa. Eräälle ystävättärelleni nousee muun muassa pala kurkkuun, kun hän syksyisin näkee Metsien Miehet passissa. En ymmärrä. Keksin monta muuta syytä itkeä, mutta tämä ei ole yksi niistä.
Tässä on nyt sitten Metsämiehen Vaimon pasta. Soveltuu tämä muillekin tosin. Itsehän en omista Metsämiestä ja vielä vähemmän olen Vaimo. Ruoka ei ole kaunista, mutta se ei tässä olekaan oleellista. Olkaa hyvät.
Pala juuriselleriä
Sipuli
Valkosipulinkynsi(ä)
Paketti pekonia
400 g hirven jauhelihaa
Pippuria
Rosmariinia (voi laittaa myös vaikka timjamia)
Suola (paljon!)
Kokemukseni mukaan, kun pastakastikkeessa on vähän liian paljon suolaa, on se just hyvä.
Paista nämä kuumalla pannulla. Mausta reippaasti.
Lorauta purkki kermaa.
Ja aina kun minä sanon ”kermaa”, niin tarkoitetaan rasvaisinta kermaa, mitä saatavilla on. Itse käytän ainoastaan kuohukermaa. Kyllä täytyy elämässä olla jotain vikaa kevytkermojen keksijällä. Eikä vähiten makuhermoissa.
Pinnalle hulluna parmesaania (metsästääkö italialaiset?)
Jäisiä karpaloita
Persiljaa
Ai niin ja se pasta piti keittää.
Juomasuosituksena olut. Itse huitasin ruotsalaisen (niiden metsästystaidot uskaltanen myös kyseenalaistaa) Brewifyn Red Ipan, joka oli oikein hyvä.
Satunnaistoisto 
Yksi vastaus artikkeliiin “Pasta metsästä(jästä)”