Heinäkuun viimeinen viikonloppu pyhitettiin osaltani jo 15. kertaa putkeen Qstockille. Tämä Oulussa Kuusisaaren ja Raatin alueella vietettävä festari osoittaa vuosi toisensa jälkeen ylivoimaisuutensa. Siitä osoituksena festari oli loppuunmyyty seitsemättä kertaa peräkkäin ja teki jälleen uuden kävijä ennätyksen. Tämä on tapansa mukaan kesäni kohokohta joka kesä ja tällä kertaa sattui vielä koko kesän lämpimin viikonloppu. Aurinko porotti maailman sinisimmältä taivaalta tauotta kuumana kuin hitsipilli. Saatoin palaa. Onneksi minulla oli mukanani ystäväni järjen äänenä, joten vettä meni kurkusta alas kovaa tahtia. Tosin samaa tahtia sitä puski otsasta ja muualta uloskin, mutta eiköhän mennä asiaan.
Saavuin perjantaina festarialueelle heti ensimmäisen esiintyjän, Samuli Putron aloittaessa klo13:30. Turvatarkastuksesta selvittyä eteen avautuu valtava määrä erinlaisia kojuja. Siinä on kaikenlaista kahvi-, smoothie-, jäätelö-, ruoka- festarikampe- ja vaikka minkälaista kojua vieri vieressä aina Raatista Kuusisaareen asti tien molemmin puolin. Siitä löytyy myös info-, puhelimenlataus-, kierrätys-, vesipiste(itä) ja kaikki helvetit. Sekä monenlaista oheistoimintaa aina Benjihypystä alkaen. Siinä tepastellessa on kuin markkinoilla kävelisi.
Itse esiintymislava alueella ruokatarjonta on suppeata. Se on sitä perus festariruokaosastoa: makkaraperunaa ja niin edelleen. Perjantaina vasten alkuperäisiä aikomuksia päädyin kuitenkin ystäväni kanssa tarttumaan tällaiseen vaihtoehtoon Michael Monroen keikan loppuvaiheilla. Kyllähän sitä silläkin nälkä lähti eikä ollut yhtään hassumman makuistakaan. Päälavan anniskelualueella ei ole ruokapolitiikan lisäksi muitakaan turhia hienouksia. Sillä sieltä löytyy lähes koko alueen laidan pituinen Qbar-tiski, josta saa kaikki perus festarijuomat, eli kalja, lonkero, siideri, viini ja jotain shotteja sekä niihin haluttaessa lantrinkia, muttei mitään spesiaalia. Qstock ei ole festarina halpa, joten juomien hinnat on pantin kanssa siinä kahdeksan euron haminoilla. Alueen takaosassa on istumapaikkoja, muuten anniskelualue on pyhitetty melkein kokonaan esiintyjien katsomiselle.
Kaleva-lavalla ruokatarjonta ei ole sen kummempi, mutta juomatarjoilusta löytyy. Nimittäin Kaleva-lavan anniskelualueella on perinteisen pitkän Qbar-tiskin lisäksi paikallisten panimoiden Sonninsaaren ja Maistilan omat tiskit, sekä lisäksi viini-, skumppa-, vodka- ja rommitiski, josta sai ostettua myös Mojitoa ämpäristä. Kaleva-lavan läheisyydessä oli myös parikin wc-aluetta, joten jonot vessahädän sattuessa pysyivät maltillisina. Tosin sään ollessa polttava ja armoton, niin hikoillessa ei tarvinnut vessassa rampata nesteiden puskiessa ulos muuta kautta.
Qstock on vuosien saatossa kasvanut festariksi, jossa on kuusi esiintymislavaa ja yli 60 esiintyjää. En ala käymään läpi kaikkia näkemiäni artisteja, vaan teen pari nostoa molemmilta päiviltä. Perjantaina kovin kotimainen esiintyjä oli Viikate. Tämä kitaravetoinen Kouvolalaisorkesteri esitti juuri 10 vuotta täyttäneen mainion Kuu kaakon yllä -albuminsa kokonaan alusta loppuun sekä samoilta ajoilta olevia muita biisejä. Kouvostomolli raikasi komeasti ja yhtye esiintyi jämäkästi. Keikan kruunasi Kaarlen mainiot välispiikit. Viikate on kyllä järkyttävän kova livebändi.
Perjantain kovimmasta ulkomaalaisesiintyjästä ei ole kahta puhetta. Sen verran kovan keikan Offspring heitti, vaikka katsoin ensin, että Aki Riihilahti tulee lavalle Dexter Hollandin kävellessä esiin. Offspringin Smash albumi oli 1994 ilmestyessään varmaan maailman kovin levy mielestäni. Se soi kirjaimellisesti tauotta stereoissani siihen aikaan. 90-luvun lopussa bändi kuitenkin alkoi suoltamaan Pretty fly for a white guyn kaltaista sontaa, joten se jäi pikku hiljaa pois kuvioista. Nyt oli kuitenkin mahtava verestellä ysäri muistoja, sillä jätkien setistä löytyi neljä biisiä Smash:ltä ja muitakin vanhoja hyviä biisejä. Siihen olikin hyvä päättää perjantai-ilta. Vieläkin tulee hyvä fiilis kun muistelee keikkaa.
Lauantaina saavuin festarialueelle samoihin aikoihin, kuin edellispäivänäkin, eli klo.13:30 kantturoissa. Sää oli yhtä ankara kuin perjantainakin ja toiveeni pilvisestä kelistä olivat kaikuneet kuuroille korville, mutta sillä mennään mitä on tarjolla ja kyllähän festarifiilis oli hellevetistä huolimatta korkealla. Qstock on siitä mukava festari, että siellä on aina paljon tuttuja ympäri suomen. Oli mukava moikata, halata ja kippistellä tuttujen ihmisten kanssa joita näkee harvoin. Eräs kaverini oli salakuljettanut rinnoissaan pieniä kossupulloja ja halusikin tarjota ja kippistää kanssani tissilämpimät kossut, kuten hän itse asian ilmaisi. Eikä minua tarvinnut yllyttää pitkään vaan olin heti mukana.
Lauantaina päätimme vähän panostaa ruokailuun ja menimme festarialueelta löytyvään Chill out puistoon, josta löytyy ruuan ja juoman lisäksi myös kaikenlaista oheistoimintaa, kuten Speed dating. Chill out puistosta löytyy Qstockin parhaat ruokakojut. Siellä paikalliset ravintolat ovat pystyttäneet omat pisteensä ja tarjoavat n.10€ hintaan tuotteitaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli vierailla Kauppuri5:n kojussa, mutta bongasin Rock bar &grill 82:n kojun, joten suuntasin sinne. Siellä heti viisi kemiläistä vittuili hyvässä hengessä ja lähdin rock hodarin kanssa istuskelemaan nurtsille seurueeni seuraan. Rock hodarilla hintaa oli 10€, muttei siinä hinta muodostunut pelkistä kemiläisten kavereiden vittuiluista, vaan myös kokoa ja makua löytyi sen verran, että nälkä lähti.
Hypätäämpä lauantain esiintyjä nostoihin. Kotimaisesta osastosta kovin oli ehdottomasti Apulanta. Heinolan pojat ovat kovimmassa iskussa vuosi kausiin, ellei jopa kautta aikain. Tämä uusi nu-metal ote on raikas ja siihen sävyyn sovitetut vanhat biisit iskivät kuin Thorin vasara. Aivan timanttinen keikka. Koko lauantain kovin veto ehdottomasti. Absolut!
Ulkomaalaisnosto on myös helppo, vaikkei vastannutkaan korkealle asettamiini odotuksiin. Nimittäin 30 Seconds to Mars kyllä räjäytti pankin hiteillään, kuten The Kill ja Walk on water, näin pari mainitakseni. Heillä oli kuitenkin kaikkea turhaa oheismeininkiä keikan aikana, joka voisi toimia kahden ja puolen tunnin jäähallikeikalle, mutta puolentoista tunnin festarislotissa tuntuu turhalta täytteeltä mikä vaan aina keskeytti hyvän buugin minuuteiksi. Jokatapauksessa kun Jared Leto yhtyeineen rokkas niin ne kans rokkas, mutta omaan makuun turhia taukoja oli liikaa.
Yhteenvetona tähän loppuun sanon, että Qstock on edelleen mun ykkösfestari. Siinä oli jälleen omaan makuuni kovin esiintyjäkattaus, mutta se on myös sen verran monipuolinen, että tuo paikalle paljon tuttuja, jotka ovat musiikkimakunsa kanssa eri linjoilla kuin minä. Qstockista löytyy myös monipuolista juoma- ja ruokavalikoimaa, vaikka pääosin onkin tarjolla sitä perinteistä festariosastoa mitä muuallakin. Kiitän tässäkin vielä kaikkia tuttuja joita näin. Olitte tärkeä osa mahtavaa viikonloppuani, joka oli täynnä iloa, hymyjä, riemua ja lämpöä. Kiitos siitä. Otetaan taas ensvuonna uudestaan. Rock, rauha ja rakkaus!!!
Satunnaistoisto 