Vapaaottelua Tukholmassa

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna UFC järjesti Tukholmassa vapaaottelutapahtuman jossa oli mukana myös suomalainen Makwan Amirkhani. Otteluliput, matkat ja hotellit oli hoidettu kuntoon jo huhtikuussa kun lipunmyynti aukesi. Mukaan matkalle lähti myös veljeni Hämis, joka saapuikin luokseni torstaina, kun lento Tukholmaan oli perjantaina. Onneksemme lento lähti vasta puolenpäivän aikaan, joten torstaina jäi hyvää aikaa pelailla pelejä, saunoa ja nauttia hieman olutta. No käsistähän se vähän lähti kun päädyttiin paikalliseen juottolaan pelaamaan biljardia sekä kumoamaan rivakkaan tahtiin valkovenäläisiä.

Fredag

VÄCKNING! Herätyskellot soivat perjantaina aamulla ja jotenkin jompikumpi niihin jopa reagoi. Olo oli hieman horjuva, ehkä jopa vähän humalainen edellisillan jäljiltä. No ei muutakuin kamat kasaan ja odottelemaan kyytiä. Paitsi että Hämis oli saanut jostakin pahan mahataudin ja aamu alkoikin melkoisella oksennuskierteellä. Suihkusta tullessani Hämis tuli ämpäri käsissään ovella vastaan. HUR MÅR DU? kysyin, ei vastausta. Kyyti tuli sovitusti ja ämpäri jätettiin kotiin, muovipussi otettiin varuiksi mukaan. Hieman ennenkuin astuimme terminaaliin sisään, Hämis tyhjensi vielä vatsalaukkunsa sisältöä tupakkipaikan läheisyyteen. Itse olin nauttinut oluen automatkalla ja otin kuvia oksentavasta veljestäni. Turvatarkastus meni sujuvasti ilman ylimääräisiä ronkkimisia, ja siitä sitten suoraan tilamaan juomista. Otin ison lonkeron, hintaa sillä oli 10,90€ – FY FAN!. Hämikselle ei vieläkään alkoholituotteet maistuneet joten mies turvautui vissyyn.

Lentokoneeseen pääsy viivästyi sen verran että jano oli melkoinen jo pian nousun jälkeen. Onneksi lentoemäntä tulikin pian kärryjen kanssa ja tiedustelin mahdollisuutta ostaa lonkeroa. ”Ei meillä ole mitään myynnissä, kohtaha me ollaan jo maassa”. VILKEN OTUR! Kemin ja Oulun lennoillakin saa brenkkua, miksi täällä ei, ajattelin mielessäni. No ei auttanut kuin ottaa complimentary mustikkamehu ja kahvi maidolla. Hämikselle pelkkä mustikkamehu. Ja hetken kuluttua kun lentokone aloitti laskeutumisen, Hämiksen mustikkamehu aloitti nousun. Onneksi oli muovipussi mukana. Laskeutuminen oli aika pomppuinen ja mietin että nyt tää kone putoaa ihan varmasti. Ja viimeinen asia mitä ajattelisin olisi veljeni oksentamassa mustikkamehua alepan muovipussiin. Päätin laittaa silmät kiinni ja yritin miettiä jotain kivoja asioita. Ei tiputtu tällä kertaa, ja Hämiksen vatsatautikin taisi poistua mustikkamehun mukana.

Arlandan kentällä luonnollisesti heti ensimmäisenä vessareissu, ja seuraavana mielessä olikin sitten jo alkoholin saanti. Joku pieni kioski löydettiinkin joka tarjosi jotain leipää ja pienpanimo-oluita. Jano oli niin valtava että otin ensimmäisen pullon mikä käteen osui, kylkeen joku SMÖRGÅS jotta saisin veljeni olon kohenemaan. Tämän jälkeen ulos tupruttelemaan ja miettimään millä päästään kaupunkiin. 535 KRONOR TAXI TILL CENTRUM, luki ulkona kissan kokoisin kirjaimin. Ei kovin paha hinta, ajattelimme, mutta olisiko juna kuitenkin halvempi ja nopeampi. No eihän se ollut, 290 kruunua per naama – FÖR HELVETE! No oli se ainakin nopea, 18 min kentältä kaupungin keskustaan eikä pysähdyksiä matkalla.

Kaupungille päästyämme luonnollinen suunta oli taas olutkuppila. Joku kiva brittihenkinen paikka löytyikin pian, ja eikun tiskille. Oisko jotain tummaa?, kysyin baarimikolta, ehdotti Guinnessia. No mikä ettei, DET PASSAR BRA. Hämis taisi ottaa siiderin, jota muuten joikin lähes koko matkan. En muistanutkaan että veljeni ei ole kovin olutihmisiä. Aurinko paistoi kapakin terassille, olut oli kylmää ja tupakki paloi, mikäs siinä ollessa. Paitsi että nälkä alkoi hieman vaivata, varsinkin vatsalaukkunsa nurin oksentanutta Hämistä. Mehän ollaan melko käytännönläheisiä ihmisiä ruokailun suhteen, eli kunhan se on helppoa ja nopeaa niin sopii meille. Eli suomeksi sanottuna burger king tai mcdonalds, kunhan siellä on tilausautomaatti. Läheltä löytyikin burger king, ja myös tilausautomaatti jota näppäilemällä saatiin kivuttomasti ja kenellekkään puhumatta tilattua ruuat. Ruokailun jälkeen energiaa oli taas ihan erilailla ja päätimme lähteä kävellen kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa hotellia.

Matkalla toki pysähdyimme parissa olutpaikassa sekä systembolagetissa, josta mukaan tarttui pullo baileys-likööriä. Jälkimmäisessä olutpaikassa Hämis yllätti ostamalla jonkin paikallisen häppäritarjouksen, STARKÖL OCH SNAPS. Ilmeisesti snapsi oli jotain tosi väkevää likööriä. Matkaa oli vieläkin hotellille parisen kilsaa, mutta emme edes harkinneet taksia tai julkisia. Olisi pitänyt, sillä tuo pari kilsaa oli lähes kokonaan pelkkää suoraa kun ylitimme jonkin joen. Ei puhettakaan että matkalla olisi ollut jotain paikkaa minne pysähtyä tuopille. Seuraava pysäkki oli ICA-market josta haettiin vähän kakkosbisseä ja siideriä sekä autokarkkeja, BILAR. Hotelli olikin jo vieressä ja päästiin vihdoin viemään laukut ja peseytymään.

Jonkin verran otettiin kermalikööriä ja laimeata olutta ja mietiskeltiin siirtymistä takaisin keskustaan. Juna-asema oli vieressä mutta muistin että suosittu bloggaaja sekä ystäväni Neiti Hattara kuljetti meitä viimeksi Tallinnassa Uberilla joka oli nopea ja edullinen. Asensin sovelluksen ja katsoin että kyytihän olisi lähes puoli-ilmainen, JÄTTEBILLIG! Ja mikä parasta, kuskin kanssa ei tarvinnut jutella mitään. Ei oltu nimittäin vielä juotu itseämme kovinkaan kielitaitoisiksi. Parissa minuutissa eteemme kaarsi uudehko musta auto ja hypättiin kyytiin. Osoitteena Södermalm. Eräs ystävämme suositteli aluetta juopotteluun koska siellä olisi normaalia halvempaa. No asia olikin ehkä niin vielä sen ensimmäisen pitserian kohdalla missä pysähdyttiin ottamaan pikaiset. Sen jälkeen siirryttiin taas valkovenäläisiin hetkeksi – MYCKET DYR! 15€/kpl, ja ystävämme mukaan vielä olimme säästämässä rahaa. Muutama paikka käytiin läpi mutta emme oikein viihtyneet, jengi vain istui terasseilla ja nautiskeli karmean hintaisia juomia. Ilta jo hämärtyi kun päätimme tehdä ns. perinteiset.

Nimittäin päätettiin että etsitään jostain paikalliset homo/trans-baarit, näissä meillä on ennenkin ollut kivaa. Jengi on paljon rennompaa ja puheliaampaa, ja muutenkin meno on yleensä hauskempaa. Ankarasti googleteltiin ja kyseltiin jopa kavereilta apua muttei löydetty mitään yhtä selkeää sateenkaarialuetta. Pari siihen viittaavaa baaria löytyi kartoista ja lähdettiin jälleen jalkaisin kohteeseen. Ensimmäiseen oli ihan helvetillinen jono, ja sisältä kuuluikin Daruden sandstorm, joten ymmärtäähän tuon. Porukka jonossa tosin näytti ihan perussvenssoneilta joten ei nämäkään ehkä ihan olleet ihan sitä mitä haettiin. Viereisen baarin sisäänkäynnillä ei ollut jonoa, ja kysyinkin pokelta mihin voisin tupakantumpin laittaa. ”Heitä vaan siihen maahan, siivoan sen sitten”. Tein työtä käskettyä ja lähestyttiin ikään kuin sisääntullaksemme, jolloin poke huikkasi toiselle pokelle jotain jonka jälkeen kysyi meiltä ollaanko juotu tänään. VAD NU, tuumasin ja vastasin että ollaanhan me olutta juotu. Rouva siinä sitten täsmentämään että ollaanko juotu niinkuin 2 vai 15 olutta. En tiennyt oikeata vastausta joten suoritin pikaisia kalkulaatioita päässäni ja jaoin 15 kahdella ja vastasin että MAYBE EIGHT. Väärä vastaus. Ei päästy sisään. Rouva Portsari ystävällisesti kuitenkin neuvoi meille lähistön baareja mihin voitaisiin mennä. THANKS sanoin ja pois lähdettiin.

Jonkin verran ihmeteltiin tilannetta veljeni kanssa sillä ei todellakaan oltu mitenkään humalassa, ehkä korkeintaan hieman väsyneitä, mutta muutoin ihan skarppeja. Epäilen että ehkä ei vaan sovittu paikan profiiliin, kaksi suomalaista junttia jotka pukeutuu samoihin rytkyihin oli sitten kysessä kauppareissu tai yökerho. Kesät talvet. No mehän ei lannistuttu vaan lähdettiin kohti uusia pettymyksiä. Ensin käytiin lähimmässä baarissa mikä löydettiin, mutta se kostautui hiljaiseksi istuskelupaikaksi joten eikun nopeasti seuraavaan paikkaan. Mentiin poken neuvomaan Lion Bariin, täällä meiltä tarkastettiin ovella henkkarit mutta sisään päästiin että heilahti. No sisällä olikin sitten aika perseestä, alakerrassa oli joku tanssilattia jolla oli kaks ihmistä. Eikä tämä homobaaria ollut nähnytkään. Alkoi jo sen verran tympimään että juotiin juomat äkkiä ja kateltiin pihasta taksi hotellille.

Taksissa kuitenkin saatiin vielä kuningasidea että etsitään joku Tukholmalainen räkälä jossa vetää pää täyteen illan päätteeksi. Hämis yritti tiedustella kriteereihin sopivaa paikkaa taksikuskilta, mutta nopeasti paljastui että kuski ei puhu oikeastaan englantia. No eikun miettimään miten asia kysytään ruotsiksi. Lukion ruotsin tunneista on aikaa jo parikymmentä vuotta, mutta jotain sanoja pystyin hahmottamaan päässäni, ja muutaman katsoin sitten sanakirjasta. Taistelin kysymyksen ilmoille mutta kuski ei ymmärtänyt sitä yhtään paremmin kuin englanninkielistäkään. En tiedä oliko vika meikäläisen vai hänen kielitaidossa, mutta ilman räkälää jäätiin. Eikun nukkumaan.

Lördag

Edellispäivän farssin jäljiltä herättiin ajoissa ja ehdittiin jopa aamiaiselle. FRUKOST. Oli oikein maittavaa, vaikka en ymmärtänytkään mitä eri juustot olivat ruotsin kielellä, ja leivät olivat vähän epäilyttäviä. Myöskin lihapullat loistivat poissaolollaan joita ajattelin ihan varmaksi ruotsalaisessa hotellissa. Jälkkäriksi sentään oli smoothieta ja pannareita. MUMS. Takaisin huoneeseen ja suihku sekä pieni pötköttely ja lähdimme eka kertaa varsinaisesti tutustumaan kaupunkiin. Tällä kertaa mentiin lähijunalla, joka oli nopea, joskin vähemmän yllättäen kaikenlaista rahankerjääjää ja kylähullua kiersi vaunuja. Rantauduttiin keskustaan ja vanhana Tukholman kävijänä Hämis kertoi että tässä on Tukholman pääkauppakatu tai jotain ja pitkäkin on. No olihan siinä vilskettä ja ihmisiä ja kauppoja, enimmäkseen varmaan turisteja. Suuntana oli vanha kaupunki, jossa varmaan olisi nähtävää, mutta sittenhän se muistui mieleen miksi hotellihuoneet olivat niin kiven alla. Tukholman maraton oli tänään. Tiet oli katkaistu vähän joka paikasta, ja jäätiinkin hetkeksi jumiin kun ei päästy ylittämään tietä. Joku järjestäjä neuvoi ihmisille että sieltä vaan sopivasta välistä tien yli. Katseltiin kun muut turistit puikkelihtivat matkalaukkujen kanssa juoksijoiden välistä vailla kuolemanpelkoa. Vihdoin mekin pääsimme letkan ohi ja edessämme pönötti ylväänä Kungliga slotten. Melkoisen iso pytinki, ei meillä vaan suomessa tollasia ole. Sen jälkeen pieni pyörähdys vanhan kaupungin kapeilla kaduilla ja todettiin että oluttahan se olisi saatava tällekin päivälle. Vanhassa kaupungissa oli pari kiinnostavaa pikkumestaa mutta päädyimme kuitenkin sen laidalla sijaitsevalle kivalle terassialueelle jossa ei ollut ketään muita. HÖGA KUSTEN, vastasin sujuvalla ruotsillani kun myyjä tiedusteli minkälaista olutta saisi olla. Hämis otti jälleen siiderilitkua. Samalla huomasimme että olimme ihan samassa paikassa mistä edellisenä iltana otettiin taksi hotellille.

Vartin pysähdys ja olimme valmiita jatkamaan. Kello oli jotain kahden kantturoissa, ja vapaaottelutapahtuman ovet aukesivat neljältä, joten päätimme että lähdemme Globenia kohti. Kävellen luonnollisesti. Matkalla kohtasimme taas maratoonarit, kuinka kauan ne meinaa oikein juosta? Jälleen hallittu tien ylitys ja matka jatkui. Jokin jännä tunne oli leuassa, ja pikainen diagnoosini oli että kaljahammasta varmaan kolottaa. 1,5km kohteeseen matkaa ja pysähdyimme olutkuppilaan. Olut hanasta ja Hämikselle siideri. Istuimme pihan pienelle terassille markiisin alle nauttimaan juomia ja alkoi satamaan. No eiköhän se kohta lopu, totesimme yhteen ääneen. No ei se loppunut, paheni vain. Hämis kävi välillä sisällä hakemassa meille yhdet baileysit odottelujuomaksi, SMAKLIG. Taas oli alettava viritteleen uber-kyytiä kun emme halunneet kastua. Pari yritystä eikä autoa löytynyt. Kolmannella kerralla sovellus ilmoitti että saadaan UBER BLACK normaalin hinnalla kun normaalia kyytiä ei löydy. DET PASSAR. Kohta eteemme kaarsikin uudenkarhea musta mersu. Sisällä oli jotain sinisiä tehostevaloja ovissa, kyllä nyt pohjoisen poikien lykästi. Globen ei muuten enää ollut globen, vaan Ericsson Globe, liekö nimi vaihtunut kun suomi kävi siellä kepittämässä ruotsalaisia jääkeppitappelussa. 95 NEVER FORGET. Perille päästyämme sade oli loppunut. Katseltiin että olis mcdonalds vieressä, jos vähän puraisis jotain ennen sisäänmenoa. No ei ollut tilausautomaatteja ja jätimme syömättä.

Sisälle mennessä oli turvatarkastus, ruotsin kielellä. En ymmärtänyt mitä mulle sanottiin mutta seurasin muita ja nostin kädet ylös. Sisään päästiin. Katseltiin missä meidän sisäänkäynti katsomoon olisi ja mentiin hakemaan ruokaa. Burgeria ja hodareita oli tarjolla. Otettiin burgerit. Oli ihan saatanan pahaa. Varmaan tehty joskus viikko sitten ja pidetty vain lämpimänä. Samalla huomasimme että hallissa myytiin ainoastaan MELLAN ÖLIÄ, eli kakkosbisseä. Ei mitään järkeä, sitä saa jatkuvasti olla jonottamassa jos aikoo päihtyä, ja sen seurauksena myös vessoille muodostuu hirveät jonot. Saatiin hampurilaiset syötyä ja otettiin bisset ja mentiin halliin sisään koska ottelut olivat aluillaan. Aivan, ruotsissakin sai ottaa olutta katsomoon, ei vaan meillä suomessa koska syyt. Johdatin meidät paikoillemme, tai niin ainakin luulin, sillä pian toinen suomalainen porukka tuli ihmettelemään paikkojaan. Katsahdin itsekin paikkani numeron ja sehän olikin eri kuin lipussa. SORI, pahoittelin ja menimme omille paikoillemme rivin keskiväliin. Ikävä paikka istua jos aikoo liikkua välillä kaljalle tai kuselle. Paikat olivat jossain hallin puolivälin yläpuolella, ja vaikka siitä ihan hyvin kehän näkikin, niin helpompi oli silti seurata ottelutapahtumia screeneiltä. Eli ensi kerralla joko ihan eturivin paikat tai sitten suosiolla ylhäältä halvat paikat. Katseltiin pari ensimmäistä esiottelua ja lähdettiin kiertämään hallia josko jostain saisi jotain parempaa juomista. No ei sieltä oikeen saanut. Jotain vodkadrinkkejä oli tarjolla, mutta tyydyimme siidereihin, nekin olivat herkkua mellan ölin rinnalla. Samoja burgereita muuten oli tarjolla myös hienommissa ravinteleissa, hieman kalliimpana vain. Katseltiin töllöstä matseja ja lipiteltiin siidereitä kunnes Makun matsi alkoi lähestymään, jolloin lähdimme takaisin lähelle omaa sisäänkäyntiämme ja mentiin vielä hakemaan hodarit.

Jonossa edellämme ollut ruotsalainen veijari kysyi mitä olemme ostamassa, kerroin että jos syömistä otettaisiin. Veijari kysyi voitaisiinko esittää hänen kavereitansa koska hän halusi ostaa paljon kaljaa ja hallissa myytiin vain kaksi annosta kerrallaan. JAVISST, totesimme. Kaveri ostikin viisi olutta ja katselin ihaillen kuinka hän nappasi ne kaikki mukaansa ja lähti katsomoon. SEE YOU UP THERE, veijari totesi meille kovaan ääneen lähtiessään. Tiskille päästyäni katsoin että ruokaosasto oli aivan tyhjä, mutta tilasin silti selvällä englannin kielellä TWO HOTDOGS. Hämmästelin kun mitään ei tapahtunut muutakuin että kassaneiti alkoi kaatamaan olutta tuoppeihin. No oluethan me saimmekin. En jaksanut alkaa valittamaan koska eihän niitä hodareita olisi edes ollut, mutta ihmettelin miten meille vielä myytiin olutta kun ruotsalainen ”kaverimme” oli jo ostanut meillekin olutta. Juotiin vastenmielisen makuiset laimeat oluet käytävällä ja mentiin sen jälkeen paikoillemme katsomoon.

Ottelu

Kun aiemmissa matseissa oli katsomossa ollut aika paljonkin tyhjiä paikkoja, niin Makun ottelun alkaessa halli oli lähes täysi, ja meikäläisen varovaisen arvion mukaan suomalaisia oli tullut paikalle 1000-1500. Ja oli ilo huomata että myös ruotsalaiset olivat kiinnostuneita suomalaisen vapaaottelijan otteista. En tiedä osattaisiinko meillä suomessa olla yhtä kannustavia ruotsalaista urheilijaa kohtaan. Kiima hallissa alkoi olemaan jo käsinkosketeltavissa kun Bruce Buffer esitteli ottelijat, ja jälkimmäisenä MAKWAN ”MR. FINLAND” AMIRKHANI! Kohta mennään! Vastassa oli joku itselleni tuntematon brittiottelija Chris Fishgold Liverpoolista. Maku yritti taas heti ottelun alkuun vanhaan kikkaa ja säntäsi vauhdilla päin brittiä, ei toiminut tällä kertaa. Tämän jälkeen pystyoteltiin, joka ainakin itseäni jännitti koska Makwan ei varsinaisesti ole tunnettu pystyottelustaan. Kerran Makun sormi osui hieman vastustajan silmään ja ottelu keskeytyi hetkeksi. Katsomossa huudettiin SUOMI-huutoja. Erän loppuun Maku sai britin vietyä mattoon, jossa kuitenkaan ei mitään ihmeitä nähty, mutta mielessäni pisteytin erän Makwanille.

Toinen erä meni taas varovaisen pystyottelun merkeissä aina siihen asti kun Maku vahingossa potkaisi Liverpoolin miestä arkaan paikkaan. Chris irvisteli ymmärrettävästi tuskissaan jonkin aikaa ennenkuin ottelua päästiin jatkamaan. Ottelijoillahan on käsittääkseni viisi minuuttia aikaa toipua osumasta alapäähän, mutta harvemmin he koko aikaa käyttävät. Ei käyttänyt britti tälläkään kertaa kuin ehkä reilun minuutin. Toista erää alle kaksi minuuttia jäljellä kun Maku syöksyy Fishgoldin jalkoihin mutta britti saa pahannäköisen otteen Makun kaulasta. Eikai vaan taas yksi iso pettymys suomalaisessa urheiluhistoriassa. Mutta vitut sanoi Makwan ja kampesi itsensä pois pahasta paikasta! Hetki makoiltiin matossa päällekkäin kunnes Maku sai vuorostaan otteen vastustajan kaulasta. Jonkinnäköinen kuristusote, josta brittiottelija yritti epätoivoisesti päästä irti, mutta Makwan tuli perässä, joten ottelijat pyörivät matossa ympyrää kellon viisarien lailla. 20 sekuntia Makwan piti vastustajaansa otteessaan täyden Globeniin kannustaessa vimmatusti. TAPUTUS! JUMALAUTA! Liverpoolin mies joutui lopulta luovuttamaan! SUOMI VOITTI! TORILLE! Hallissa oli tunnelma katossa ja tämä jäikin Globenin vapaaotteluillan suurimmaksi voitonjuhlaksi. Jälkeenpäin kuulin että Makwanin kuristusotteen nimi oli anaconda choke. ANACONDA CHOKE GLOBENISSA! GLOBENIN IHME! Vaikka Ville Peltonen olisi tehnyt kuusia maalia vuonna 95, ja Jutila vielä ilmaveivaamalla kolme lisää, niin kyllähän nyt jumalauta ANACONDA CHOKE menee edelle!

Illan päätti ruotsin oman pojan, Alexander ”The Mauler” Gustafssonin ja jenkki Anthony ”Lionheart” Smithin välinen ottelu. Globen oli nyt viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä, ja itsekin odotin ottelua innolla. Gustafssonilta olin nähnyt aiemmin hyviä matseja, ja mielestäni miehelle olisi jo kertaalleen kuulunut mestaruusvyö, mutta tuomaristo päätti silloin toisin. Ottelu ei mitään suurta ilotulitusta tarjonnut, pystyssä oteltiin ja jenkki oli kokoajan hieman terävämpi. Gustafsson otteli todella varovasti. Neljännessä erässä Smith sai ruotsalaisen vietyä alas ja pääsi vielä selkäpuolelle, alkoi näyttämään todella pahalta. Jonkin verran lyöntejä ja selässä roikkumista, Gustafsson oli selvästi todella väsynyt. Ja sitten Anthony Smith sai kuristusotteen selkäpuolelta. Matsi ohi. En ikinä ole todistanut sellaista hiljaisuutta isossa yleisötapahtumassa. Koko halli oli aivan hiljaa ja yleisö alkoikin poistua varsin nopeaan tahtiin. Jäimme Hämiksen kanssa vielä kuuntelemaan loppuhaastattelut. Gustaffson päätti oman haastattelunsa sanoihin: ”what can i say, show is over”, jonka jälkeen mies heitti otteluhanskansa mattoon. TRAGISK. Tämmöistä loppua en olisi illalle, enkä varsinkaan Gustafssonin uralle toivonut. Toivottavasti mies pyörtää päätöksensä ja nousee vielä kehään jonain päivänä.

Tapahtuman jälkeen poistuttiin hallista ensin väärään suuntaan, jonka jälkeen huomattiin että juniin on ihan turha yrittää hetkeen mahtua, joten kävellen lähdettiin taas kohti keskustaa. Jokainen kaljapaikka oli aivan täynnä, sillä käynnissä myös mestareiden liigan finaali Liverpool – Tottenham. Ei heti löydetty sopivaa paikkaa joten mentiin mäkkäriin syömään, tilausautomaattikin löytyi. Syötyämme totesimme yhdessä että väsyttää aikalailla eikä oikein jaksaisi enää baarejakaan etsiä, siispä lähdimme junalla hotellille nukkumaan kuin vanhukset. Hotellilla odotti kuitenkin vielä mukava yllätys, sillä meikäläisellä oli syntymäpäivä ja hotellihenkilökunta oli tuonut huoneeseen hedelmiä ja kakkua! JÄTTEKIVA. Söin kakun mutta jätin hedelmät väliin.

Söndag

Sunnuntaina taas ajoissa aamupalalle, ei vieläkään lihapullia. Lento lähti melko aikaisin ja suuntasimme ensin paikallisjunalla keskustaan ja sieltä taas riistohintaisella Arlanda Expressillä lentokentälle. Turvatarkastuksessa ei ollut lainkaan ruuhkaa ja olimme todella ajoissa odottamassa lentoa. Kulutimme aikaa parin oluen ääressä, sekä hoitamalla tuliaisasiat kuntoon. Kuskin lapsille karkkia ja kavereille nuuskaa.

Loppuarvosana: Reissu oli todella mukava irtautuminen hektisestä oravanpyörästä, mutta aikaa olisi ehdottomasti pitänyt varata päivä tai kaksi enemmän. Itse ottelutapahtuma alkoi niin aikaisin että sinä päivänä ei käytämmössä ehtinyt tehdä mitään muuta järkevää. Otteluliput maksoivat jotain +100€, mikä oli mielestäni aika paljon varsinkin kun ei istuttu millään huippupaikoilla. Mutta Makun voitto toki oli sen verran kova juttu että lipuista kannatti maksaa. Aion jatkossakin käydä katsomassa vapaaottelua jos vain jotenkin järkevän matkan päässä on mahdollista käydä. Ehkä Makun menestyksen ansiosta voitaisiin saada joku tapahtuma suomeenkin tulevaisuudessa.