Oli aika käydä katsomassa Dome Karukosken uusi leffa. Onhan hän ehdottomasti sukupolvensa lahjakkaimpia kotimaisia ohjaajia ja ensimmäinen ohjaaja Renny Harlinin jälkeen joka on päässyt ohjaamaan Hollywood elokuvan. Elokuva kertoo maailmankuulun fantasiakirjailijan ja filologin J.R.R. Tolkienin nuoruusvuosista ennen kirjailijan uraa. Elokuvan keskiössä on hänen tiivis kaveriporukka sekä ikuinen rakkaus Edithiin. Elokuva tekee kunniaa Tolkienille, silti Tolkienin perikunta on irtisanoutunut elokuvasta. Syytä voi vain arvailla. Karukoski itse on kommentoinut asiaa ”Elokuvassa on otettu taiteellisia vapauksia lähinnä tapahtumien dramatisoinnin ja vuosilukujen muodossa, mutta se on tehty sydämellä, rakkaudella ja kunnioituksella elokuvan henkilöitä kohtaan”.
Karukoski on aina osannut tuoda kohtauksiin lämpöä ja tunnetta eikä petä nytkään sillä saralla. Onhan elokuva ehdottomasti parhaimmillaan kuvatessaan Tolkienia kavereidensa kanssa sekä hetkiä yhdessä Edithin kanssa. Näitä vaiheita oli ilo katsella. Kyseessä on siis kasvutarina, mutta myös tarina ystävyydestä ja rakkaudesta. Nicholas Hoult on hyvä pääosassa eikä voi moittia sivuosiakaan ja Lily Collins on suorastaan ihana Tolkienin rakkauden kohteena, säkenöiden kuin nuori Elizabeth Taylor.
Ensimmäinen maailman sota oli tärkeä vaihe Tolkienin elämässä ja suuri inspiraation lähde Taru sormusten herralle, mutta tämä ei toimi elokuvassa toivotulla tavalla. Sotakohtaukset eivät pelkästään tuntuneet kuin olisivat olleet jostain eri elokuvasta ja päälle liimatuilta vaan myös osittain hölmöiltä. Jotenkin käsittämätöntä, että upseeri lähtisi tuolla lailla haahuilemaan ympäriinsä eikä ketään kiinnostaisi puuttua asiaan. Tosin fantasiaelementit oli lisätty tyylikkäästi ja maltillisesti.
Muuten elokuvasta ei hirveästi löydy valittamista. Toki monta mutkaa Tolkienin elämässä on vedetty suoraksi, mutta se on elämänkertaelokuvien helmasynti, kun pitää kertoa tarina tiettyjen raamien ja aikaikkunan puitteissa. Elokuvaan on kuitenkin saatu mahdutettua mukaan elämänvaiheita ja traumoja, jotka valmistavat omalta osaltaan Tolkienia tulevaan kirjailijan elämään ja fanit pystyvät löytämään yhtymäkohtia rakastamaansa fantasiamaailmaan ja tarinoihin.
Menikö se sitten ihan noin, ei varmasti, mutta pääosin se toimii elokuvana. Ei parasta Karukoskea, mutta tietynlaisesta epätasaisuudesta huolimatta kyllä tässä jäädään kuitenkin vahvasti plussalle ja parhaimpina hetkinä elokuvasta suorastaan nautti. Apropoo Suomikin tuodaan esiin elokuvassa, sillä kyllähän Tolkien ammensi Kalevalasta ja suomen kielestä vaikutteita tuotantoonsa. Torille ->
3½/5
Satunnaistoisto 